Evakkoloin Jälgeläzet -moottoripyöräkerhon perustaja, nivalalainen Hannu Hartikainen, on Karjalan evakkojen jälkeläinen suoraan ensimmäisessä polvessa. Millainen tausta sinulla on?
– Vanhempani lähtivät Soanlahdelta kaksi kertaa evakkoon. Ensin menivät Konnevedelle ja sitten seuraavalla kerralla Vöyrille. Välissä muuttivat sinne kotiin, Karjalaan, takaisin. Luulivat päässeensä asumaan, mutta lähtivät sitten uudestaan jatkosodan jälkeen ja ajautuivat Nivalaan Vähänkyrön kautta.
Itse olen jo monta vuotta opiskellut Karjalan kieltä, Livviä pagisen, pagisen vähimmökseen, ja ymmärrän sitä aika hyvin. Viime syksynä ajattelin, että me karjalaiset aika tiiviisti porukoidaan keskenämme, ja elämme vähän sellaista renessanssia: kieltä kehitetään ja elvytetään ja kielikursseja on ympäri Suomea. Aiemmin käytiin tuolla Venäjän puolellakin, mutta minultakin se kielireissu jäi sinne tekemättä.
Ja sitten ajattelin, että kun meitä evakkojen jälkeläisiä on kuitenkin aika paljon, niin miksi emme kokoontuisi moottoripyörien parissakin? Ainakin joskus. Tekisimme pieniä reissuja. Minulla on sellainen Karjalanhipsterikaveri kuin Mika "Miša" Saatsi. Eli jos olet kuullut sellaisesta bändistä kuin Loimolan Voima? Esittää Karjalankielistä musiikkia, ovat Suomessa hyvin tunnettuja, monin kerroin palkittu orkesteri. Mišan kanssa juttelin, että eikö moottoripyöräkerho olisi aika kiva juttu? "Perusta ihmeessä", kannusti Miša.
Evakkoloin Jälgeläzet -kerhon liivi. Soanlahti on Hartikaisen suvun kotipaikkakunta luovutetussa Karjalassa.
Päätettiin sitten perustaa Evakkoloin Jälgeläzet -niminen kerho. Tässä omassa liivissä lukee vain Karjalan kieltä. Ja kun meillä on kerhon tunnuksena Karjalan vaakuna selässä, niin sitten jokaisen evakon jälkeläinen kirjaa siihen paikkakunnan, mistä hänen sukunsa on tullut. Esimerkiksi minulla lukee selässä Soanlahti, Hannu Hartikainen kertoo.
Millainen kerhonne on?
– Alustavasti tämä on merkkikerho sen takia, että kun aluksi joudun yksinään sitä organisoimaan, niin jos siihen tulee kaikki merkit ja paljon väkeä, olen ongelmissa sen takia, kun en halua tehdä tästä työtä itselleni.
Nyt meitä on kymmenkunta Harley-Davidson -harrastajaa mukana. Kyselimme toisiltamme, haluammeko laajentaa, mutta ei vielä ainakaan. Tuleeko meistä yleiskerho, on sitten tulevaisuuden asia. Harjoittelemme ensin pienemmällä porukalla. Tarkoituksemme ei ole rekisteröityä virallisesti MC:ksi, meillä tuo MK tuolla selässä tarkoittaa mototsiklukluubua.
MC:llähän olisi aina rajoitteita. Soitin Biker Unionin kavereille, niin sanoivat, että jos ei siellä MC:tä ole, niin käy.
Kerhotunnuksenne on ilmeisesti vaakuna?
– Karjalan vaakuna on ainoa omaisuus, mitä karjalaisille jäi perinnöksi. Esimerkiksi minun perheeltäni vietiin kaksi taloa; isän ja äidin kotitalot ja maat jäivät sinne. Niin kyllä sen piti riittää, vaakuna on meidän.
Karjalan vaakuna mielletään nykyisin karjalaisten tunnukseksi. Lisäksi käytämme liivissä tunnuksena Itä-Karjalan lippua. Se on Akseli Gallen-Kallelan 1920-30-luvulla suunnittelema. Nykyisin se mielletään rajan taakse jääneen Karjalan lipuksi. Silloin kun tätä merkkiä esittelin rajantakaisten karjalaisten Facebook-sivulla, niin tuli kysymys, miksi juuri tämä Itä-Karjalan lippu? Lippujakin kun on vaikka kuinka monta.
Jokin on valittava. Ja kun tuosta Itä-Karjalan lipusta on tullut rajan taakse jääneen Karjalan tunnus, niin minä liputan kotona juhlapäivät tällä lipulla ja samoin omat perhe- ja syntymäpäiväjuhlat kuin myös Karjalaisten päivän 20.4.
Itä-Karjalan lippu on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema.
Millaista toimintaa teillä on?
– Meillä ei vielä ole mitään organisaatiota, sellainen varmaan tulee jossain vaihéessa. Pidän itse jäsenrekisteriä ja Tiia Aimasmäki ylläpitää Facebook-sivujamme. Meillä on hyvät Facebook-sivut, sinne on jo aika paljon tullut seuraajia. Nettisivuja ei vielä ole, eikä välttämättä tulekaan.
Toimintaa ei vielä ole oikein minkäänlaista. Meillä oli tarkoitus tavata täällä messuilla, ja joku toivottavasti vielä tuleekin. Helsingissähän suurin osa tästä porukasta on. Tavoitteena on levitä koko maahan sinne, missä evakkojen jälkeläisiä vielä on.
Yksi haave minulla on, että tapaisimme Valamossa kesäaikana. Koska Valamo on meille – tai minulle ainakin, kun olen ortodoksi – sellainen paikka, jossa tykkään käydä rauhoittumassa ja olemassa. Plus että olisi mukava moottoripyörän kanssakin siellä piipahtaa ja nähdä tuttuja.
Ja on sovittu, että missäpäin porukka liikkuukin ralleissa, tapaisimme. Se onkin yksi syy sille, miksi tämä on H-D-porukkaa, että tapaamme ainakin Harrikka-rallissa Himoksella nyt tulevana kesänä.
Onko kerhonne kuitenkin avoin kaikille?
– Kaikille, jotka ovat evakkojen jälkeläisiä. Kaikille joilla on sukulaisia rajan takaisessa Karjalassa. Se on ainut kriteeri, mitään muuta ei ole. Kieltä ei tarvitse osata. Ja kyllä noita halukkaitakin olisi, varsinkin muista merkeistä olisi tulijoita, mutta katsotaan ja opetellaan nyt vähän aikaa.
Itsestäni voisin käyttää sanaa radikalisoitunut, kun olen karjalaisesta kulttuurista kiinnostunut ja esimerkiksi ensi maanantaina menemme kielikurssin kanssa karjalaisten ruokien tekoiltaan. Tehdään vatruskoita ja karjalanpiirakoita sekä kaikkia muita karjalaisia ruokia.
Oulussa 15.4. on karjalaisten tapahtuma, käyn myös siellä esittelemässä tätä kerhotoimintaa.
Jäsenistömme sukujen evakkoonlähtöpaikkakuntia ovat mm. Suistamo, Kivennapa, Säkkijärvi, Muolaa, Terijoki, Pyhäjärvi VPL, Käkisalmi, Sakkola, Vuoksela, Salmi ja Uukunniemi. Minusta on mukavan näköistä, kun paikkakunnan juuret näkyvät liivissä, Hartikainen sanoo.
Hannu Hartikainen odottaa kerhotapaamisilta yhteisöllisyyttä ja mielenkiintoisia tarinoita
Millaisella pyörällä itse ajat ja millainen sinun motoristitaustasi on?
– Olen niitä 16-vuotiaana ajokortin ajaneita silloin, kun sillä sai ajaa niin suurta pyörää, kuin Suomesta löytyi. Eihän niitä tosin löytynytkään kuin maksimissaan 500 kuutiosenttimetrisiä.
Ensimmäinen pyöräni oli Honda 500 cm3 Four. Sen jälkeen tuli sitten luonnollisesti 750 Honda, sitten Yamaha ja sen jälkeen syntyivät lapset ja tuli sellainen reilun 10 vuoden tauko harrastukseen.
Intruderilla aloitin uudelleen moottoripyöräilyn ja sen jälkeen vaihdoin Harrikkaan, ehkä noin 20 vuotta sitten. Nyt minulla on Cross-Bones risukeula-Harrikka vuosimallia 2011, kustomoitu 60-luvun malliin. Sitten mulla on myynnissä H-D Heritage. Olisin tuonut sen näytille tännekin, mutta eivät sitten huolineet sitä. Oli ollut niin paljon tunkua.
Mitä odotat tuolta teidän kerhotoiminnaltanne?
- Odotan siltä ensinnäkin hyvää seuraa ja hyviä ystäviä, olen jo saanutkin sellaisia. Lisäksi mukavia tapaamisia, hyviä keskusteluja ja tarinoitten jakamista. Tarinoilla saa rikastettua omaa, ja muiden elämää. Ja kun minua kiinnostaa tuo karjalaisuus ja rajan taakse jäänyt Karjala, niin sieltä tulee hyviä tarinoita ja niitä on mukava kuunnella. Yhteisöllisyyttä odotan kovasti ja tietysti tekemistähän aina kaipaa, eikös? Hannu Hartikainen päättää.
"Sinizet džinsat"
Lopuksi linkki Hannu Hartikaisen Karjalankieliseen prätkä-countrybiisin 'Sinizet džinsat'. Laulu on vuodelta 2023 ja "kertoo nuoresta miehestä, joka lähti tapaamaan Karjalan kunnailta suomalaista tyttöään. Yhteisellä moottoripyöräretkellä illan tummetessa tunteet alkoivat kuljettaa paria enemmän kuin polttomoottori. Punainen huivi heilui tuulessa, pakoputket hehkuivat tulisina, ja kohta ilmassa lensivät niin huivi kuin farkutkin. Kuutamossa leiskui rakkaus ja intohimon lieskat," kerrotaan laulun Youtube-saatteessa.
Kyllä. Siinähän ne ihmisen elämän perustarpeet ovat. Linkin takaa löytyvät myös kappaleen Karjalankieliset sanat. Sinizet džinsat voit kuunnella täältä.