Nuoret saivat vastuulleen oman osastonsa ja nuorten pyörien tuomaroinnin Keski-Suomen mp-näyttelyssä

Nuorten mopot ja supermotot ovat nykyään näkyvästi esillä MP-messuilla ja -näyttelyissä. Hyvä niin, näin on saatu lisää nuorisoa näihin tapahtumiin. Keski-Suomen MP-näyttely meni askeleen pidemmälle ja antoi koko nuoriso-osaston järjestämisen sekä mopo/supermoto -luokkien palkintojenjaon arvioinnin nuorten omiin käsiin. Tulos oli vakuuttava.

Heti mp-näyttelyn avauduttua lauantaina Jyväskylän Hipposhallissa, näyttelypyöristä vastannut Timo Mononen hehkutti nuorten toimintaa.

– Nuoret ovat järjestäneet tämän esimerkillisesti, näytteille asettaminen on aivan kansainvälistä tasoa. He ovat nähneet paljon vaivaa ja heillä on oma näkemyksensä, mitään puolitekoisia vehkeitä eivät omassa skenessään tänne hyväksyneet. Nämä kaikki ovat rakenteeltaan saman tyyppisiä vehkeitä, mutta tämä on tämä tyyli. Osaavasti he erottelivat muut mopot, omista tyylisuunnistaan. Nuoret tekivät osastonsa älyttömällä intensiteetillä ja tuohon perään vähän muutakin. Iso käsi, kehui vuolaasti Keski-Suomen MP-näyttelyn näyttelypyöristä vastannut Timo Mononen.

Jyväskylässä mopo-osaston vastuulleen ottaneilla nuorilla on aikaisempaa kokemusta tapahtumien järjestämisessä ja toiminnasta eri viranomaisten kanssa. JKL-miitti liidaa Jyväskylän kaupungin ja seutukunnan mopomiittitapahtumia. Yhteistyötä Jyväskylän Moottoriklubin kanssa he ovat tehneet aikaisemminkin. Kuten mopomiitteihin, Keski-Suomen mp-näyttelyynkin nuoret valitsivat keskuudestaan vastuuhenkilöt, eli liidit.

Päävastuu osaston rakentamisessa ja tuomaroinnissa oli kolmikolla Eemeli Taivassalo, Eetu Toivonen ja Kalle Hämäläinen. Mistä sai alkunsa idea tällaiseen järjestelyyn?

– Idea, ottaa vastuu tästä Keski-Suomen MP-näyttelyn nuoriso-osastosta, tuli meidän (JKL-miitti) nuorisoihmisiltä. Mielestämme viime vuonna tuli vääryyksiä tuomaroinnin suhteen. Juteltiin siitä noiden vanhempien tuomareiden kanssa ja he myönsivät, että eivät oikein tiedä mitään näistä nuorten pyöristä. Yhdessä todettiin, että voitaisiin laittaa nuoret miettimään näitä juttuja, kertoi Eemeli Taivassalo.

Näyttelyyn tarjottiin toistasataa mopoa ja supermotoa. Yli sata tuli valituksi.

Valitsitte myös tänne päässeet pyörät. Kuinka paljon niitä oli?

– Hakijoita oli paljon, pitkälle toistasataa. Tarjotuista pyöristä valittiin on noin 60%, eli vähän yli 100.

Mihin kriteereihin olette kiinnittäneet huomiota tuomaroidessanne näitä pyöriä?

– Siihen, että pyörä on viimeistelty toimivaksi, ei ole mitään niin sanottuja räpellyksiä. Pitää olla ehjä ja hyvä kokonaisuus. Pyörästä riippuen, vaihtelee todella paljon, mihin siinä on käytetty aikaa. Iso asia on, että runko on hienosti maalattu tai on hienoja tarrasarjoja, listasi kriteereitä Kalle Hämäläinen.

– Tänä vuonna taso on niin kova, että jouduttiin kiinnittämään huomiota todella pieniin yksityiskohtiin, että saatiin kaivettua voittaja. Ykkössija voitettiin sillä perusteella, että pyörässä ei ollut lainkaan valmiita tarroja, vaan kaikki oli tehty itse maalaamalla. 2-3 sijojen välillä ratkaisi lopulta rungon maalaus. Kynäruiskulla tai jollain oli saatu todella tyylikkäitä pieniä salamakuvioita runkoon, kertoi Taivassalo.

Mitkä ovat palkintoluokat?

– Tässä on mopot, eli kaikki mitkä ovat alun perin tulleet 50-kuutioisina ja isommat supermotot, mitkä ovat piikkisistä (125 kuutioisista) ylöspäin, selitti Hämäläinen.

– Tarkoitus olisi laajentaa luokittelua. Mielestämme menee vähän väärin, että historiikkipyörät ovat samassa luokassa perusmopojen kanssa, täysin modattu Monkey jatkosvingeillä kilpailee Pappa-Tunturia vastaan. Ne ovat niin erilaisia pyöriä, että niitä on hyvin vaikea arvostella toisiinsa nähden, huomioi Eetu Toivonen.

Nuorten osasto sai runsaasti omaa tilaa Hipposhallista.

– Niissä on ihan eri kriteerit. Toisessa katsotaan alkuperäisyyttä ja toisessa, kuinka paljon sitä on muokattu. Ne ovat ihan ääripäät, lisäsi Kalle Hämäläinen.

Saitte tämän tilan käyttöönne ja jo nyt todella hyvää palautetta toiminnastanne. Oliko heti alkuun itsestään selvää, miten osaston rakennatte?

– Oli idea, miten laitetaan. Kun perjantaina tuli pyöriä ja näki määrissä, miten paljon niitä on, niin sen mukaan laitettiin, selitti Hämäläinen.

– Kun perjantaina yhdeksän aikoihin saatiin viimeiset pyörät paikalle, niin alettiin muokkaamaan osastoa viimeiseen muotoonsa. Jouduttiin vetämään koko järjestelmä uusiksi, että saatiin tila mahdollisimman tehokkaasti käytettyä. Kymmenen jälkeen illalla kaikki oli valmista, muisteli Toivonen.

Miltä tuntuu saada näin iso vastuu?

– Ihan normaalilta. Tiedetään, että JMK (Jyväskylän Moottoriklubi) luottaa meihin. Vuosien varrella ollaan tehty paljon yhteistyötä. On tietenkin mukavaa, että saa vastuuta ja meihin luotetaan, vaikka ollaankin nuoria. Tietenkin joillakin ihmisillä on sellainen asenne, että ne tietävät paremmin, koska ovat vanhempia, mutta meillä on sitä kokemusta, mitä ikä ei välttämättä tuo, totesi Eemeli Taivassalo itsevarmasti.

Jatkuuko yhteistyö?

– Tottakai, sille ei ole mitään estettä, vakuutti Hämäläinen.

– Jonkun verran ollaan Jarin (Kielinen) kanssa keskusteltu parannusehdotuksista ensi vuodelle ja tullaan varmaan vielä jonkun näköinen palaveri pitämään, uskoi Eetu Toivonen.

Mikä fiilis tästä näyttelystä?

– Oikein hyvä. Oli mukavaa tuomaroida mopoja ja täältä tuli hyviä asiakaskontakteja omiin projekteihin. Yhteystietoihin tuli pari uutta sivua. On aina mukavaa tavata uusia ihmisiä ja saada itseään näkyville, iloitsi Taivassalo.

Mopo- ja Supermoto -sarjan voittajat olivat selkeitä. Supermoto-sajan voitti Santtu Roposen rakentama Beta RR 450.

Eikö pelota kavereiden kritiikit, kuinka tämmöisiin ratkaisuihin päädyitte?

– Jokaiseen valintaan on vankat perusteet, niiden sanojen takana seisotaan, vakuutti Eemeli Toivonen.

– Voittajat olivat selkeitä, jokaisella voi olla mielipiteitä siitä, kenen pitäisi olla kakkosena tai kolmosena. Voittajista alaspäin, taso on kova, lisäsi Kalle Hämäläinen.

Mopo-sarjan voittivat Väinö Harvia ja Joona Nieminen rankentamallaan Honda Monkey turbolla.