Pate Mustajärvi haastattelussa: "Moottoripyöräily merkitsee minulle vapautta"

Pate Mustajärvi jäi Popedasta "eläkkeelle" vuonna 2023, jolloin hänet nähtiin viimeisen kerran Popedan nokkamiehenä "Ratinasta Poikki” -konsertissa täyteen myydyllä Tampereen Ratinan stadionilla. Edelleen Mustajärvi on suosittu esiintyjä, sillä Tie Vie -osaston katsomokin oli viimeiseen penkkiin asti täynnä yleisöä. Mustajärveä haastatteli, Kuule Mua -projektia vetävä, Henna Heikkilä. Heti alkuun Heikkilä antoi haastateltavalleen yllättävänä tehtävänä piirtää unelmien moottoripyörän. Tulosta odotellessa päästiin varsinaiseen haastatteluun, mitä kuuluu?

– Mikäs tässä, eläkepäiviä viettäessä. Levytin yhden biisin, joka päätyi tunnusbiisiksi Häjyt 2 -elokuvaan. Biisin nimi on Pahaa verta. Huhtikuussa lähdetään rundille. Ensimmäinen keikka on muistaakseni Kauhajoella, tiivisti Mustajärvi tuoreimpia kuulumisiaan.

Mitä muuta, biisien teon ja keikkailun lisäksi, "eläkeläispate" puuhailee?

– Kaikenmoista. Talvella koetetaan käydä lenkillä ja saada paino pysymään kurissa. Tavataan ystäviä ja eletään elämää, vastaa Mustajärvi vatsaansa taputellen.

Kun nyt ollaan MP-messuilla, niin itse aiheeseen. Mitä moottoripyöräily sinulle merkitsee?

– Se on minulle, sekä kaaliin että sieluun, freedom. Kun ajan pärrällä, niin päähän tulee sinisiä ajatuksia. Se on hienoa puuhaa. Minulla on ollut monen moista peliä. Niiden kanssa on vähän niinkuin naimisissa.

Onko moottoripyöräily ollut sinulle itsestään selvää jo lapsuudesta lähtien?

– Olin varmaan 14-vuotias, kun ostettiin kaverin kanssa kimppaan 150 c.c. Z -moottoripyörä. Jälkeenpäin harmitti, että se piti heti tuunata, sahattiin lokarit poikki, lyhennettiin vähän putkia ja tehtiin itse paisuntakammiot. Siitä tuli aika tehokas fillari. Kun tunnin päästelin sillä ympäri Ikuria, niin naapurin isäntä tuli siihen. Luulin, että hän tulisi kehumaan pyörää, mutta kun otin hatun pois päästäni, se sanoikin: "Jos tuo meteli ei nyt lopu, niin soitan piiskan". Mentiin sitten kauemmaksi jatkaan hommia, Mustajärvi naureskeli nuoruusmuistolleen.

– Aluksi oli mopot, jossain vaiheessa täytyi ajaa muutamalla "japskillakin", mutta kyllä aika nopeasti löytyi se "oikea merkki", mikä on pysynyt tähän päivään asti.

Mikä pyörä sinulla on tällä hetkellä?

– Triumph Thunderbird, semmoinen kahden mentävä pyörä, koska rouvakin tykkää välillä tulla mukaan. Kutsun sitä "Valtamerihöyryksi". Sillä on hyvä ajaa kaksin. Yhden kesän minulla oli Triumphin Rocket III, mikä kulkee ihan helvetisti. Se on hieno, mutta karmee peli, tarkoitettu nuoremmille. Nyt minulla on Thurderbird ja se riittää meille vallan mainiosti. Välillä, kun aurinko paistaa sivulta ja katson varjoa niin näen, kuinka rouva istuu kyydissä, lähettelee tekstiviestejä tai ottaa kuvia. Eli ainakin luottaa kuskiin.

Minkälainen kuski olet?

– Kyllä tänä päivänä olen... se on jäänyt nuoruuteen. Minulla oli vähän selkäongelmia ja minusta otettiin röntgenkuva. Niitä röntgenkuvia katsellessa lääkäri kysyi: "Mitä sinä olet oikein touhunnut? Solisluu poikki, noi ja noi luut ovat menneet joskus kunnolla poikki". Katselin siinä vähän aikaa kenkiä ja vastasin, että olen nuorempana vähän ajellu mopolla.

Ilmeisesti nuorempana ei aina ollu renkaat tietä vasten?

– Ei oikein ollut ja kun piti vähän näyttää. Mutta se jäi sinne nuoruuteen. Nykyään ajelen kuin herrasmiehet.

Minkälaisia reissuja olet prätkällä tehnyt? Artistina ollut tietenkin kiireitä, oletko edes ehtinyt tehdä pidempiä reissuja?

– Keikkareissuja en ole ikinä tehnyt pyörällä, koska keikkaileminen on duunia, eikä siihen kuulu moottoripyöräily. Kun on vapaata, niin sitten lähdetään pyörällä. Minulla on satulalaukussa vanha kartta, mistä katselen minne mennään. Välillä lähden ajamaan ilman päämäärää. Meillä on pieni jengi, vähän aikuisempia ihmisiä, joiden kanssa ajellaan.

Onko telttamajoitus vaihtoehtona?

– Ei, ei enää. Sateella herääminen nalleteltasta on myös jäänyt nuoruuteen. Hyvä hotelli, hyvä aamupala ja hyvällä tsägällä siellä saattaa olla joku hyvä bändikin.

Prätkäily on oma elämäntyyli ja hyvin yhteisöllistä.

– Kyllä, mutta minulle on hyvin oleellista, että voi lähteä ihan yksin. Silloin tulee niitä sinisiä ajatuksia. Joskus on täytynyt ajaa vähän ylinopeutta, että ehtii johonkin kirjoittamaan pari riimiä ylös...mutta ihan vähän vaan.

Tuleeko biisejä mieleen ajaessa?

– Tulee, itse asiassa yhden jutun kirjoitin ajaessani. Siinä sadan kilsan aikana, juttu oli valmis ja kun pääsin huoltikselle, niin kirjoitin jutun ylös. Mopoilu toimii hyvin ja vaikka se on todella rentouttavaa ja voit ajatella kaikkia asioita, niin kuitenkin tarvitsee olla koko ajan skarppina, mitä ympärillä tapahtuu. Se tekee päälle erittäin hyvää.

Laulatko ajaessasi?

– Kyllä, varsinkin jos on umpikypärä. Siellä on hieno vetää, se kuuluu hyvin.

Onko jotain “tunnaribiisiä", mikä aina puskee päähän, kun olet oikein rentoutunut?

– Born to be wild on aika hyvä. Se kannattaa vetää täysillä ainakin kerran kesässä.

Henna Heikkilä muistutti haastattelun alussa heittämästään piirustushaasteesta. Mustajärvi alkoi piirtämään ja vaikka väittikin, ettei osaa piirtää, lopputulos oli vauhdikkaan hieno.

– Mielessään voi vetää helvetin lujaa, vaikka nykyään ajeleekin rajoitusten mukaan, Mustajärvi kommentoi piirustustaan.

Onko tässä kuskina nuori Pate?

– On, silloin kun oli vielä pitkä tukka.

Haastattelun lopuksi Henna Heikkilä antoi yleisölle tilaisuuden esittää Pate Mustajärvelle kysymyksiä. Ainoastaan yksi rohkaistui ja kysyi, oletko käynyt moottoripyörällä ulkomailla?

– En ole. Ulkomailla ollessani olen kyllä vuokrannut fillarin, mutta omalla pyörällä en ole koskaan käynyt ulkomailla. Olen niin perkeleen suomalainen. Tämä on aika pitkä maa ja täältäkin varmasti löytyy monta baanaa, mitä en ole vielä ajanut. Minulle riittää tämä, ainakin tällä tietoa.

Onko tälle kesälle kivoja paikkoja kiikarissa?

– Kuten sanoin, se tulee siinä lähdön hetkellä. Tai sitten kaveri soittaa, oletko käynyt siellä tai siellä, lähdetäänkö? Sitten mennään.

Miten kätevä olet prätkän tuunamisessa ja huoltamisessa?

– Viimeksi olen laittanut itse pyörää vuonna 2006, kun minulla oli Triumph Trophy vm. 1969, missä putket oli yläkautta ja vei viimeisenkin kuulon vasemmasta korvastani. Se oli viimeinen pyörä, mille vielä itse pystyi tekemään jotain, eihän noille nykypyörille pysty... Minulla on vakkarimesta, jossa huollatan pyöräni. On hieno keväällä lähteä kun tietää, että kone on kunnossa, pyörät pyörii ja pysähtyy kun haluan. Ei sitä kevään ensifiilistä voita mikään ja tottakai pitää talvellakin käydä käyttelemässä. Välillä käydään kavereidenkin tallilla käynnistelemässä, tunnusti Mustajärvi.

Heti Pate Mustajärven astuttua lavalta, fanit piirittivät hänet, pyytäen nimikirjoituksia ja yhteiskuvia. Messukeskuksen järjestysmiehen saattelemana, Mustajärvi ohjattiin kiireellä, kuin valtiomiestä ikään, rauhallisimmille vesille Messukeskuksen toiseen kerrokseen, jossa saimme pienen hetken vielä jatkaa haastattelua ilman häiriöitä.

Miten nykyinen pyöräsi, Triumph Thunderbird tuli talliisi?

– Toissavuonna, täällä MP-messuilla, menin Triumphin osastolle Tampereen Bike Teamin Juhon luo ja kysyin, eikö enää tehdä uusia kaksipaikkaisia fillareita, kun rouvakin tykkää välillä tulla kyytiin. Hän vastasi, ettei niitä tällä hetkellä oikein tehdä. Minulla oli silloin vielä Triumph Rocket, se ei oikein ole kahden hengen pyörä. Huhtikuussa Juho soitti minulle ja pyysi käymään, että nyt tällä olisi yksi pyörä. Kävi ilmi, että se oli minun vanha Triumph Thunderbird. Pyörä oli ollut Lahdessa jollakin herrasmiehellä, joka oli pitänyt sen todella hyvässä kunnossa. Hän oli tuonut sen vaihtoon, joten ostin oman pyöräni takaisin ja on minulla edelleen. Kun ajelin Tampereen moottoritietä kotiin päin, niin taputtelin pyörää, että tervetuloa kotiin. Se on magee ja sillä on hyvä vetää.

Sanoit, että moottoripyöräily merkitsee sinulle vapautta.

– Joo, se tekee kaalille hyvää. Välillä on hienoa mennä porukassa jätkien kanssa, välillä helvetin hienoa mennä kaksin rouvan kanssa ja välillä on perkeleen hienoa mennä yksin.

Lapsesi ovat perineet sinulta musiikilliset lahjat, mutta ovatko he innostuneet moottoripyöräilystä?

– Poika ajoi speedwaytä, päästeli nuorena muutaman vuoden menemään, mutta ei enää. Tyttärellä se jäi Suzuki PV:hen. Kokeili sen verran, että yhden tanakan mukunkin veti. Kyllä heilläkin kaksipyöräisiä on ollut.

Ilmoitit, että jäät eläkkeelle, mutta kun katsoo keikkakalenteria, niin ei se ihan eläkeläisen hommalta näytä.

– Olen nyt “eläkkeellä" tammi-, helmi- ja maaliskuun, mutta on minulla koko ajan treenejä ja käyn vähän studiolla. Huhtikuussa tehdään klubirundi ja muutama konserttisalikeikka triolla, mikä on vähän vakavampaa Mustajärveä. Touko- ja kesäkuu ollaan jälleen kuin Ellun kanat ja heinä- ja elokuussa tehdään muutama festivaali. Nappailen rusinat pullasta ja mikä tärkeintä, minulla on helvetin hieno bändi, nuoria muusikoita ja pari vanhaa konkaria mukana. Heidän kanssa tehtiin viime syksynä kahdenkymmenen keikan kiertue, se oli helvetin upeaa. "Kölvit", likat ja äijät ovat tulossa jälleen mukaan, niin mikäs siinä. Ja kun ei ole pakko, teen keikkoja silloin kun siltä tuntuu. Tämä on hienoa, pikku siirtymää. Vuosi kerrallaan mennään ja tämä vuosi on nyt tämmöinen. Joku on joskus sanonut, ettei näistä hommista jäädä koskaan eläkkeelle, näistä kupsahdetaan. Täytyy koputtaa puuta. Onhan se moottoripyörilläkin vähän sama juttu. Ehkä sekin päivä tulee, että sarvista pitää joskus irrottaa. Toivottavasti se aika on vielä kaukana.

Pahaa verta -musiikkivideo on jo katsottavissa tästä

Pate Mustajärven keikkakalenteriin voit tutustua täältä.  

Katso koko haastattelu oheiselta videolta.  Voit katsoa haastatteluvideon myös täältä.