"Nautintoprätkäilijä"
Puhelinhaastattelun ensimmäinen kysymys sivuaa luonnollisesti myös moottoripyöräilyä: Mikä määrittelee sinua? Olet varmaan ensisijaisesti muusikko, laulaja ja lauluntekijä, mutta asteikolla 1-100, miten paljon olet prätkämimmi, ja mitä se sinulle tarkoittaa?
– Prätkäily tarkoittaa paljon eri asioita. Olen aina tavannut sanoa, että olen nurmijärveläinen bensalenkkari. Olen kirkonkylältä maalaismaisemasta, ja kun olen ollut mummolassa, niin aina on ollut autoja ja traktoreita ja papalla sormet öljyssä. Itse hurahdin viimeistään siinä vaiheessa kaksipyöräisiin, kun sain moposkootterin, Neea River kertoo.
– Ensi sijassa moottoripyöräily merkitsee minulle nautintoa: se on terapiaa ja antaa hetken rauhaa. En koskaan kuuntele musaa ajaessani, paitsi sitä, mitä oman pään sisältä kumpuaa.
- Voi sanoa, että olen nautintoprätkäilijä. 0-100-asteikolla se määrittelee minua ehkä 60-70-prosenttisesti. En ole sellainen motoristi, joka lähtee ajamaan sateella, vaan mieluummin katson ensin ikkunasta ulos. Se johtuu siitäkin, että varsinkin jos ajan himasta studiolle, mukana repussa on musakamat ja läppärit, joille sade ei tee hyvää.
– Aurinkoisena päivänä heitän puhelimen ja huulirasvan taskuun ja lähden baanalle. Jos lähden pidemmälle roadtripille, niin silloin otan isomman repun selkään. Sellaiset reissut on kivoja, jos menen kaverin luo Kotkaan tai mökille Saimaalle.
– Ajelen aika paljon yksin, joten saan olla hiljaa ja nauttia "ajoterapiasta". Kun oon tehnyt päiväretkiä, niin on kiva edetä kaikessa rauhassa, pysähtyä välillä terassille limpparille, ja nauttia aurinkoisista hetkistä. Suomen kesä on niin parasta, Neea River kehuu.
"Tää on niin siistiä. Tää on mun prätkä"
Ajelet kullanvärisellä Honda 600 Hornetilla, mistä moinen valinta?
– Ajoin prätkäkortin viisi vuotta sitten Kawasakin ER-6:lla, ja tykkäsin siitä kovasti, mutta prätkäopeni kehui Hornetia ja kertoi, että hänellä oli sellainen fiilis, että tykkäisin siitä.
Niinpä aloin selata Nettimotoa, josta löytyi kaksi sellaista kullankeltaisena. Toinen niistä oli myynnissä Oulussa. Asun Helsingissä, joten matka oli pitkä, mutta tuli vain pakko saada se, kun se näytti niin hyvältä. Pyörällä oli ajettu vähän, kun oli tullut matkaan taloprojekti ja lapset.
– Niinhän siinä kävi, että lainasin enolta pakun, ja lähdin kello neljä aamulla ajamaan Ouluun. Oli hieno hetki, kun näki myyjän pihalla, joka sanoi, että "käyhän testaan". Ja nurkan takana oli juuri päällystetty mutka-asvaltti ja hevosia laitumella!
– Se tunne, mikä siitä tuli: "Tää on niin siistiä! Tää on mun!" Tehtiin kaupat ja ajoin takasin ja siinä pakettiauton kyydissä matkasi onnellinen likka, Neea River muistelee.
Sitä tunnetta ei varmasti osaa jakaa kukaan muu kuin toinen motoristi.
Ymmärsin, että isälläsikin on ollut moottoripyöriä?
– Isän kyydissä olen ollut pikkutytöstä lähtien. Eka prätkä oli punainen Jammu, jossa oli laukut. Menimme sillä kerran mökillekin. Jossain vaiheessa hän ja hänen kaverinsa hurahtivat Triumph Rocket'eihin. Se oli omanlaisensa prätkäkerho: kaikilla oli eriväriset Rocketit, ja he kulkivat niillä porukalla ympäri Eurooppaa.
– Se oli hieno näky nurmijärveläisellä parkkipaikalla: liuta Rocketteja ja kova meteli. Kyllä se teki ison vaikutuksen ja on varmaan yksi syy, miksi itsestänikin tuli prätkämimmi.
Mitä isäsi tykkäsi, kun aloit moottoripyöräillä?
– Hän oli tosi iloinen, ja tykkäsi prätkävalinnasta.
"Kun laitan kypärän päähän, alkavat melodiat soimaan"
Yksi asiaa kuvaa mielenkiintoisella tavalla Neeaa ja hänen suhdettaan moottoripyöräilyyn.
– Hauska yksityiskohta, mitä minulle tapahtuu prätkällä ajaessa, kun olen muusikko. Joudun aina välillä pysähtymään tien sivuun ja äänittämään melodioita. Aina, kun laitan kypärän päähän, alkavat melodiat soimaan. Silloin on vain stopattava ja otettava puhelin taskusta ja alettava hyräillä melodioita. Ja välillä mukaan tulee myös lyriikan pätkiä. Esimerkiksi "Reach the Climax" -kappaleen kertosäkeen alun olen keksinyt prätkällä ajaessani, Neea kuvaa.
Reach the Cilmaxin voit katsoa/kuunnella täällä.
Nightmares on voimabiisi
Mutta sitten musiikkiisi. Osallistut Uuden Musiikin Kilpailuun menevällä ja vahvalla kappaleella "Nightmares", jota olet kuvannut varsin henkilökohtaiseksi?
– Se on mulle tosi henkilökohtainen ja kertoo omasta elämästäni; traumaattisesta elämänvaiheesta, josta olen selviytynyt, vaikka taustalla on synkkä tarina. Se on silti voimabiisi: siinä on ihmisille sanoma siitä, että vaikka kaikki kaatuu päällesi, jonain päivänä saat asiat järjestykseen, ja näet valoa tulevaisuudessa.
– Teksti on voimaannuttava. Alun perin sävelsin sen pianolla balladiksi, mutta päätin, että jos siitä tulee Euroviisuehdokas, niin tehdään siitä todellinen bängeri.
Bängeri?
– Olen lanseerannut sellaisen käsitteen kuin bängeripop. Se on selvää pop-musaa, mutta dancetuotantona. Siinä basso jytää ja on kunnon meno päällä.
Musa-alan konkari
Olet ollut jo pitkään musiikkibusineksessa, tehnyt musaa toisille, mutta vasta vähän aikaa olet esiintynyt itse?
– Olen tehnyt musiikkia sekä kansainvälisille että suomalaisille kärkiartisteille, ja musakappaleillani on jo kaikkiaan yli 300 miljoonaa striimiä.
Tavoitteenani on aina ollut tulla artistiksi, mutta kun menin alalle, tajusin, että joku kirjoittaa aina biisit. Siitä itselle tavoite, että ensin pitää oppia biisinteko. Kolme vuotta tein ensin toisille musiikkia, mutta sitten tuli korona, ja olen tehnyt musiikkia itselleni jo kolmen vuoden ajan.
All the Way oli debyyttisingleni (voit katsoa/kuunnella sen täällä), ja siinä kolahti kaikki paikalleen. Perustin oman levy-yhtiön, joten olen independent-taiteilija. Oli merkittävä hetki, kun pääsin riippumattomana artistina mukaan tämän vuoden Euroviisukarsintaan. Tavoitteena oli päästä näyttämään muille, että näinkin voi edetä, perustamalla oman levy-yhtiön. Minulla on tarjottu levytysdiilejä, mutta kun tiedän, miten alalla toimitaan, päätin toimia itse.
UMK-ehdokkuus tuonut jo nyt nostetta
Euroviisuehdokkuus, ja varsinkin jos tulet valituksi Suomen edustajaksi Uuden Musiikin Kilpailuun, lienee merkittävä käännekohta urallasi?
– Se on ollut sitä jo. Kappale on ehtinyt olla viikon ulkona ja se teki jo UMK-historiaa. Ekana artistina ikinä Nightmares päätyi USA:n pop-listoille. Se on muutenkin saanut ulkomailla ison vastaanoton, mikä on tietysti hyvä asia, koska tavoitteenani on kansainvälinen ura. Tuntuu upealta, että ihmiset ovat ulkomaillakin löytäneet minun musiikkini.
Biisiä on jo nyt striimattu yli miljoona kertaa ja se on heittämällä mun isoin kappaleeni, Neea iloitsee.
– Kansainvälisestä vastaanotosta ovat olleet YLE:ssäkin ihmeissään.
Millainen muusikkotausta sinulla on?
– Olen täysin itseoppinut biisintekijä, laulaja ja muusikko. Takanani on muutama pianotunti pienenä, mistä olen saanut pohjaa säveltämiseen, mutta en ole muusikkosuvusta, eikä perheeni harrasta sillä tavalla musiikkia.
– Mutta olen myös ollut erittäin kiinnostunut kaikesta, mikä alaan liittyy. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten aloin tuottaa itse kappaleeni; vain 2% alan tuottajista on naisia. Musa-alalla on harvinaista, että nainen on tuottajana. Minulle se tapahtui luontaisesti, olin 8 vuoden ajan jo ollut musa-alalla ja istunut tuottajan vieressä ja nähnyt omin silmin, miten asiat tehdään. Olin aina tosi läsnä tuotantoprosessissa.
Kaksi vuotta sitten, kun olin yhdellä biisileirillä, meiltä puuttui tuottaja, joten oli pakko osata. Nyt olen täysin hurahtanut tuottamiseen, ja siihen menee kaikki aikani, Neea pohtii.
– Olen aina tykännyt laulaa, ja päässä soi melodioita jo ennen kuin aloin viedä niitä biisin muotoon. Olen aina tehnyt novelleja ja runoja, ja kun yhdistin runoihin biisit, olinkin yhtäkkiä musiikintekijä.
Kuulostaa siltä, että olet todella omimmalla alallasi, voiko näin sanoa?
– Ehdottomasti, juuri siitä on kysymys, Neea River päättää.
Motouutiset toivottaa valtavasti onnea ja menestystä matkaan. Muistakaa Uuden Musiikin Suomen kilpailun loppuhuipennus 8.2.2025 kello 21.00 alkaen Ylen TV1:ssä. Silloin valitaan Suomen Euroviisuedustaja, joten Neeaa ja Nightmares -kappaletta kannattaa äänestää!
Neean Nightmares-kappaleen voit katsoa/kuunnella täällä.