Markus Helminen on vanhojen ajoneuvojen harrastaja, joten tietopohjaa oli jo vanhastaankin olemassa. Mies oli juuri saanut entisöityä vuosimallin 1958 Vespan. Työtä olivat vaatineet sekä moottori että maalipinta. Urakka oli ollut raskas ja työläs, joten Helminen oli ajatellut pysyvänsä skoottereista erossa.
Mutta netissä myynnissä ollut skootteri oli omanlaisensa juttu.
– Se oli aika mielenkiintoinen löytö, siksi se oli pakko ostaa, Helminen pohtii. – Jos tänään tulee eteen laite, ettei sitä tunnista kukaan, kun joka asian yleensä pystyy tunnistamaan kun laittaa Googlen kuvahakuun, niin kyse on harvinaisuudesta. Mutta tämä vaati tunnistusapua, että sain sen historian tietooni.
Vaikka kyse on yksityishenkilön rakentamasta korista, työn jälki on erittäin laadukasta.
Netissä olleessa ilmoituksessa ei ollut lainkaan kuvaa, vain teksti "Entisöijille todella vanha skootteri". Ilmoittaja laittoi sitten minulle kuvia, ja skootteri oli aika ihmeellinen. Myyjäkään ei siitä tiennyt enempää.
– Kyselin ympäriinsä eikä kukaan tiennyt, joten pitihän se lähteä Varkauteen vääntämään kauppaa. Myyjä oli ostanut sen vanhalta mummolta, kun oli ollut tilan siivous meneillään. Oli lähtenyt kaverinsa kanssa katsomaan työkoneita, ja nähnyt rekisterikilven pilkottavan ja ostanut pois. Kauppa syntyi, kun skootteri näytti varsin hyvältä.
– Kun skootteri oli minulla, laitoin siitä kuvia Veteraanimoottoripyöräkerhon Facebook-sivulle. Eräs VMPK:lainen kertoi, että oli nähnyt kyseisen skootterin 25 vuotta sitten. Silloin oli ollut puhetta, että se olisi tehty Ahlströmin konepajalla Varkaudessa niistä osista, joita oli saatavilla. Korityö oli tehty itse.
Markus pyysi asiasta lisätietoja VMPK:laiselta, joka selvittikin sitten asiaa.
Tehdasrakenteinen vaiko kyläsepän tekoa? Voisi hyvin olla tehdasrakenteinen ulkoasun puolesta. Ulkomaalaiset asiaa arvioineet ovat olettaneet, että kyse on prototyypistä.
– Hän oli ajanut samaan osoitteeseen, missä oli nähnyt sen ja näki sen muorin pihalla ja kävi kysymässä. Muori tiesi, kun oli juuri myynyt sen. Hänen isänsä oli tehnyt sen aikanaan 50-luvulla muorin äidille, vaimolleen.
– Hän oli ollut konepajamies ja valmistanut itse sen skootterin, mutta muorilla ei ollut kovinkaan paljoa muistikuvia.
– Mitään vanhoja valokuvia ei löytynyt, mutta hänen isänsä oli tehnyt sen ja äiti ajellut sillä. Pyörä oli ollut jopa rekisterissä, Helminen kertoo.
Hän on myös pyrkinyt selvittelemään papereita, josko löytyisi vaikka pyörän kantakortti.
– Kuopion läänin kantakorteista ainakin osa on päätynyt Suomen Ajoneuvohistoriallisen keskusliiton Savon osastoon, selvittelen parhaillaan, löytyisikö sieltä pyörän rekisteriote.
V. Majuri on rakentanut skootterin rungonkin pieteetillä.
– Pyörän tekijä on ollut nimeltään V. Majuri, ja hän on ollut töissä A. Ahlströmin konepajalla Varkaudessa.
– Skootterin kaksitahtimoottori on brittivalmisteinen Villiers Mark 1 F. Sen tilavuus on 98 cm3 ja siinä on kaksi vaihdetta.
– Sain elvyteltyä moottorin käyntiin, kipinä oli heikko, eikä se ole oikein ajokuntoinen. Kiinnostavaa on, että renkaat ja käsikahvat ovat kuin uudet.
– Starttipoljin oli poljettu heikkoon kuntoon, ehkä kipinä on ollut heikko jo silloin. Muuten pyörä on aika hyvin säilynyt. Se on ollut jossain varastossa turvassa
– Se lähti melko helposti käyntiin, ja kytkin ja vaihteet toimivat. Sytytys toimii magneetolla.
– Skootterin muotoilu hämäsi, kun se on niin hyvin tehty. Se hämäsi monia, kun kyselin ulkomailtakin skoottereiden harrastajilta. Monet olettivat, että se olisi ollut joku tehdasprototyyppi, koska se on sen verran hienosti muotoiltu.
– Villiersin moottoria on käytetty aika laajasti. Itse olin varma, että skootteri olisi ollut DKR-merkkinen, niissä myös käytettiin Villiersin mottia.
– Kun otin alumiinisen korin irti ja nostin se ylösalaisin, huomasin, että se on käsityönä tehty. Hitsaussaumaa on useampi metri, ja kori on onnistuttu tekemään yllättävän suurista paloista ja taitavasti muotoillen.
– Myös runko on hyvin tehty, niin hyvin, että sitä voisi kuvitella tehdastekoiseksi. Bensiinitankki on ohjaustangon alla, kaikki on hyvin hitsattu. Hitsaaja on ollut tekijämies tai mukana on ollut tekijämiehiä, onko kokonaan itse tehnyt pyörän, sitä en tiedä.
– Erityisesti hienot astinlaudat ja alumiinista muotoon tehdyt listat menisivät tehdasvalmisteisista.
Pyörän ajovalo taas on peräisin rätti-Sitikasta, takavalo on Lucaksen ja satula Czepelin.
Helminen kehuu työn jälkeä ja kokonaisuutta.
– Hienoa nähdä tällainen. Yleensä on se mielikuva, että jos on kyläsepän tekemä, niin olisi rujosta pelistä kyse. Nyt on kyllä kyläseppä pannut parastaan. Netistä löytyi tieto, venekerhon kuvasta, että V. Majurin ammattinimike oli "Viilaaja".
Suurin ero tehdasjälkeen tulee siitä, että takapää on jäykkä, siitä puuttuu jousitus.
– DKR:n Dove-mallissa on kantikkaampi takapää ja todella saman mjuotoinen kuin tuossa Majurin tekemässä. DKR:ssä on vielä kookkaampi nokka, myös se on tosi lähellä tuota. Jos tarinaa ei olisi tiennyt, olisi voinut luulla, että kyse on samasta laitteesta.
– Keulassa on myös ehkä vähän 50-luvulla valmistetun Maico-skootterin näköä. Myös neuvostoliittolaisvalmisteinen Tula-skootteri on saman tyyppinen. Tula puolestaan on kopio saksalaisesta Goggomobil Rollerista.
– Majurin valmisteessa on iso keula ja aika paljon kapeampi ja kantikkaampi takaosa. On tietysti voitu nähdä joku skootteri tai hyödynnetty jotain kuvastoa.
– Oma veikkaukseni on, että mallina on ollut ehkä DKR Dove. Siinä on takaosassa ilma-aukot satulan takapuolella identtisessä paikassa. Keulan muotoilua ei sellaisenaan ole missään muussa mallissa. Keulassa on myös valetun näköinen alumiinikoristelista, mutta se on valmistettu putkesta ja palasista.
– Moottorikopan vieressä on rosterilistoja, joissa on ilmanottoaukkoja. Se on hieno yksityiskohta.
– Mikä erottaa tämän tehdastekoisista on, että pyörä on jäykkäperäinen. Vanteiden alkuperästä ei ole tietoa, mutta niissä on rumpujarrut, joten ne ovat peräisin jostain pyörästä.
Oliko pyörä vaikea saada käyntiin?
– Siihen kuntoon, missä se nyt on, että juuri ja juuri käy, mutta ei ole ajokunnossa, kaikki onnistui helposti. Se käynnistyi, kun käytin kaasuttimen ultraäänipesurissa ja käytin hiomapaperia sytytystulpan kärkien välissä.
Rätti-Sitikan etuvalo ja Czepelin istuin kruunaavat kulkineen.
– Ajokuntoiseksi saaminen vaatisi enemmän vaivaa. Pitäisi tilata uudet sytytyspuolen tarvikkeet ja käydä enemmänkin läpi. Henkiin se heräsi yhden illan puhdetöillä. Moottori pyöri, ja jopa puristuksia löytyi jonkin verran. Se oli tuhdissa öljyssä, liekö joskus röötätty reilummin, vain onko kaksitahtiöljy pitänyt kunnossa, Helminen miettii.
– Myös polttoainetankki on kunnossa, kiitos kaksitahtibensiinin öljyn. Mutta ainakaan tällä tietoa en ole tekemässä sille mitään isompaa. Pääharrastukseni ovat hot rod ja amerikkalaiset ajoneuvot. Minulle ainakin toistaiseksi riittää tieto, että sen saa halutessaan käyntiin.
Viikon kuluttua Helminen vie pyörän näytille Lahden moottoripyörämuseoon.
– Kun se on vuosikymmeniä ollut jemmassa liiterissä, niin onhan se hienoa tuoda muidenkin ihmisten nähtäville ainakin nyt talven ajaksi.
Joko sitä on kyselty ostaa?
– Ihmeesti heräsi mielenkiinto, kun kyselin, että mikä se on. Irlantilainen ja belgialainen skootterimuseo olisivat halunneet ostaa sen pois. Omalla tavallaan olisi hienoa, jos suomalainen tekele olisi näytillä Belgiassa, mutta hienoa olisi, jos se jäisi Suomeen. Enemmän arvoa sillä olisi Härmässä, Markus Helminen päättää.
Markus Helmisen ajoneuvorakentelusta löytyy tietoa ja kuvia osoitteesta instagram @helminenhotrods.