Palataan allaolevaan hypyn videoon myöhemmin, mutta Kasper, mikä oikein olet miehiäsi?
– Olen extreme-urheilija ja myös ääriurheilija. Kaikenlaisia extreme-lajeja tulee harrastettua ja lisäksi tehtyä stunttihommia samalla, kertoo base-hyppääjä ja stunttaaja Kasper Kumpulainen.
Mihin olet tehnyt stuntteja?
– Olen tehnyt stuntteja joihinkin TV-tuotantoihin ja elokuviin. (Insite ja MC helper elokuvat.) Lisäksi erinäisiä Youtube tuontantoja. Uimahyppy-, prätkä- ja liekkistuntteja.
Pitkä temppujen tekemisen historia
Mistä basehypyt ovat hiipineet elämääsi?
– No jos lähdetään kertaamaan historiaa lapsesta asti, niin harrastin jo silloin volttien tekemistä ja temppuilua uimahypyt mukaan lukien. Lumilautailua tuli myös nuoruusvuosina harrastettua melkein ammattilaiseksi asti. Se jäi kuitenkin vähitellen ja kaksipyöräiset alkoivat kiinnostaa. Sitten siirryin motocrossiin ja freestyle-motocrossiin sen jälkeen.
– Freestyle-motocross alkoi vähitellen vaihtua laskovarjohyppäämiseen. Sitä harrastin muutamia vuosia ja sen luonnollinen jatko olivat basehypyt (basehypyllä tarkoitetaan korkeasta rakennuksesta tai kallionkielekkeeltä tehtyä laskuvarjohyppyä, lähde: Wikipedia) tarkoitukseen suunnitellun varjon avulla. Sitten on tullut yhdisteltyä kaikenlaista.
– Harrastan vähän myös vapaasukellusta siinä sivussa. Erikoisalaani on harrastaa spesiaalimpia stunt-projekteja, niistä sytyn eniten, Kasper Kumpulainen myhäilee.
Kolme vuotta sitten Kumpulainen teki yhden samantyyppisen Motobasehypyn, mutta se ei mennyt sillä tavalla kuin hän halusi, siksi hyppyvideo tehtiin uusiksi.
Miten vanha olet, ja mitä teet työksesi?
– Täytin juuri 28 vuotta. Kotoisin olen Siilinjärveltä. Työllistän itseni osittaisena yrittäjänä.
– Teen kaikenlaista, mihin osaaminen riittää, ja mistä maksetaan. Toimin vesikattojen kuntotarkastajana seitsemän vuoden ajan, vuoden alussa vaihdoin sen nykyiseen yrittäjäelämään. Tällä hetkellä kuvaan Ylelle dokumenttisarjaa.
Laskuvarjo on auennut! Kuvaaja: Bryan Dowding.
– Youtube-videoita olen tehnyt harrastus- ja dokumettityyppisellä sisällöllä. Se on työlästä yhden miehen hommana varsinkin, kun nyt tuli tämä Ylen kanssa tehty sopimus. Mutta minua on aina kiehtonut omien rajojen löytäminen ja niiden puskeminen. Se, että pystyy luomaan jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Se on intohimoni takana, Kasper Kumpulainen kertoo.
Järki mukana
Basehypyt ovat käsittääkseni melko riskialttiita?
– Basehyppääminen on tosiaan riskialtis laji, mutta sitä voi tehdä suhteellisen järkevästi. Aina voi tapahtua onnettomuuksia, koska ihminen on erehtyväinen.
– Kun yhdistetään Base-hyppääminen ja freestyle-motorcross eli hypätään rampista jyrkänteeltä, moni asia voi mennä pieleen. Ensinnäkin on pakko olla FMX-taustaa, että saa varmasti pyörän lentämään oikeassa asennossa ilmassa. Pyörän rampille hyytyminen taas on sellainen riski joka täytyy vain hyväksyä, kun on tehnyt kaikkensa sen eteen että pyörä on hyvässä kunnossa. Aina voi jotain hajota.
– Tietyt riskit on pakko hyväksyä, mutta muuten voi vaikuttaa moneen asiaan ja pyrkiä pienentämään niitä.
– Esimerkiksi paikka, missä hyppy suoritetaan: pitää tietää etäisyydet ja paikat sekä itse suoritus, että voi tehdä ne järkevillä marginaaleilla.
Vuosien työn tulos
Miten kauan valmistelit tätä videolla nähtävää stunttia?
– Siinä on paljon puuhattavaa. Siitä, kun sen edellisen MC-Basehypyn tein, on ajatus kytenyt päässä. Useampi vuosi meni sitä pallotellessa ja viime syksynä aloin valmistella suoritusta. Minulla oli koko talvi aikaa rakentaa ja testailla sekä prosessoida erilaisia asioita. Tehdä asiat harkitusti.
– Ulospäin saattaa vaikuttaa siltä, että no nyt on tehty ramppi ja käyty hetken mielijohteesta pyyhkäisemässä, mutta siitä ei todellakaan ole kysymys.
– Rampista esimerkiksi sen verran, että hypyssä käytetty ramppi on kapea, mutta se on riittävän leveä. Jos se olisi ollut leveämpi, se olisi ollut hankalampi kuljettaa. Normaalisti FMX-rampit ovat noin 120 cm leveitä, tuo oli 20 cm kapeampi. Sen pystyi turvallisesti nipistämään, kun voi ajaa suoraa linjaa ramppiin, Kasper Kumpulainen avaa.
Matkalla alas onnistuneesti. Kuvaaja: Bryan Dowding.
Olet varmaan nähnyt Tom Cruisen mielettömän hypyn Norjassa, mitä on käytetty Mission: Impossible -elokuvassa? Mitä mieltä olet sen vaarallisuudesta?
– Kyllä. On varmasti vaarallisempaa harjoitella niin paljon sitä hyppyä, kuin mitä Cruise on tehnyt, kuin tehdä itse stuntti. Cruisen temppu on helpompi. Pyörän laskuvarjoa ei ole kytketty kuskiin ja korkeutta on niin paljon, että on aikaa jopa vapaaseen pudotukseen ja sen aikana voi liukua kauemmas seinästä ja itse pyörästä.
– Maailmalta olisi löytynyt paljon ihmisiä, jotka olisivat voineet tehdä sen paremmin, mutta Cruise haluaa tehdä itse omat stunttinsa ja sen ymmärrän täysin.
Pienet marginaalit
Miten oma hyppysi vertautuu siihen?
– Meillä oli korkeutta huomattavasti vähemmän ja siten myös marginaalia paljon vähemmän. Laskuvarjoa ei voinut avata liian aikaisin, muttei myöskään liian myöhään, vaan sopivassa sweetspotissa. Aikaikkunan pituus oli vain noin 2 sekuntia.
– Prätkän penkin sisään oli asennettu pallovarjo, ja itselläni taas oli basehyppyyn suunniteltu varjo, jotta voin tulla hypyn jälkeen turvallisesti alas. Ne ovat silleen tarkkoja laskeutua ja hitaita sekä mahdollisimman turvallisia ja vakaita lentää. Baselaskuvarjot eivät ole herkkiä vajaatoiminnoille, Kasper Kumpulainen selventää.
– Verrattuna normaaliin lentokonelaskuvarjojen maailmaan siellä on käytössä aivan eri kalusto. Niissä hommissa käytetyt laskuvarjot ovat nopeampia, suorituskykyisempiä ja herkempiä vajaatoiminnoille, mutta toisaalta on aina käytössä varavarjo. Jos on ongelmia laskeutumisen aikana, vaihdetaan varavarjoon.
– Sen verran temppu meni pieleen, että alkuperäinen ajatus oli tuoda prätkä suoraan hypyn jälkeen montusta pois ajamalla, mutta siinä oli vettä normaalia enemmän. Osaksi sen vuoksi käänsin hyppyä liikaa vasemmalle, että olisin saanut sen kuivalle maalle, mutta pyörä putosi veteen, ja siinä olikin oma jumppaamisensa, että saimme sen kuiville.
Marginaalit olivat ilmeisesti todella pienet?
– Avolouhoksen syvyys on 85 metriä. Tuommoisesta korosta pystyy hyppäämään tuolla setupilla ja mekanismilla, jos on korkeutta. Idea perustui siihen, että on vauhtia myös eteenpäin. Louhoksen leveys on 250 metriä.
– Kun ruvetaan menemään alaspäin, vauhti kiihtyy aika nopeasti ja samalla marginaalit pienenevät nopeasti. Aiemmasta kokemuksesta tiesin, että jos pääsen lennon aikana louhoksessa alla olevan tien päälle, oma henki säilyy, mutta pyörä ei. Jos menee tien yli, kaikki menee hyvin, joten hyppy päättyi onnellisesti.
Millaisia stuntteja sinulla on tällä hetkellä suunnitteilla?
– Ylen dokumenttisarjaan on muutamia temppuja suunnitteilla, mutta ei mitään suurempia stuntteja. Tulossa on muutama basehyppyreissu, joita on pitempään mietitty, joten tarkoitus on nauttia elämästä, Kasper Kumpulainen päättää.
Motobasevideo on hienoa katsottavaa
Kasper Kumpulainen. Kuvaaaja: Jere Koistinen.
Kasper Kumpulaisen tekemän Motobasevideo on kiehtovaa katsottavaa. Videolla kerrotaan valmistautumisesta ja mm. siitä, miten laskuvarjot on pakattu ja koottu ja toimivat.
Kumpulainen myös selittää varjon pakkaamisen ongelmia: "Motobasessa on sellainen ongelma, että mulla on sitä vauhtia aika reilusti, mutta sitten ei kuitenkaan oo hirveesti sitä korkeutta. Jos pakkaan varjon aukeamaan hitaasti, niin hyvin paljon jää turvamarginaalista pois. Mutta varjon avautuminen on todennäköisesti aika paljon nätimpi. Jos pakkaan varjon avautumaan nopeasti, avautuminen voi olla aika kivuliasta."
Ammattimaisesta toiminnasta ja suhtautumisesta kertoo myös, etukäteen tehty unirytmin kääntäminen: hyppy kun oli pakko tehdä aamuyöstä, ettei se herätä asiatonta huomiota.
Valmistautumisen aikainen Kasperin kommentti kertoo hypyn riskeistä: "Ei jätetä mitään sattuman varaan – vaikka aika paljonhan tässä jää sattuman varaan".
Ja hyppypaikalla: "pelottaa, hirvittää, mutta toisaalta innoissaan", Kumpulainen toteaa.
Tämä video ei selittelemällä parane, vaan se kannattaa katsoa. Voit katsoa sen myös Youtubessa täällä.