Suomalaisen stunt-näyttelijä Ansko Pitkäsen huikea tie aupairista Barbie- ja Mission Impossible -elokuviin

Sijaisnäyttelijä eli stuntti on elokuva-alan ammattilainen, joka korvaa oikean näyttelijän erityistaitoja vaativassa kohtauksessa, tai suorittaa vaaralliset kohtaukset näyttelijän puolesta, tiivistää Wikipedia. Ennen stunt-näyttelijäksi ryhtymistään, Ansko Pitkänen on elänyt liikkuvaa elämää ja MP24-messuillekin hän tuli suoraan Lontoosta.

Lähdit hyvin nuorena Suomesta, ensin Ruotsiin ja sille tielle jäit.

– Lähdin kotoa 15-vuotiaana. Kävin lukion kahdessa vuodessa ja 17-vuotiaana muutin Ruotsiin. Olin siellä aupairina ja pari vuotta henkilökohtaisena avustajana, joka jälkeen muutin Australiaan ja olin siellä lähes kymmenen vuotta. Välissä olin Uudessa-Seelanissa. Molemmissa maissa olin kilpanyrkkeilijä ja pari vuotta myös sukelluksen opettajana koralliriutalla. Sieltä lähdin Brasiliaan, jossa olin tanssijana kolme vuotta ja sieltä muutin Los Angelesin kautta Britteihin. Semmoinen lenkki on tullut tehtyä, vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa.

Tällä hetkellä olet stuntnainen, vai pitäisikö puhua stunt-henkilöstä?

– Molemmat ovat ihan oikeita titteleitä. Iso osa meidän stunt-henkilöiden tai sijaisnäyttelijöiden työstä on näyttelijän tuplaamista, niin silloin olemme stunt-naisia, koska ollaan naisten tuplana. Näkö, koko ja kehon muoto pitää olla tarpeeksi samanlainen, työt mätsätään sen mukaan. Mutta kokonaisuudessaan stunt-näyttelijä.

– On sellaisiakin rooleja, että ollaan vain joukkoa, ei kenenkään tuplana. Jos esimerkiksi talo palaa tai kahdeksan ihmistä tappelee jossakin pubissa, silloin ei ole väliä kuka siellä on.

Päästäkseen maailmalla stunt-näyttelijäksi, erilaisten taitojen lajikirjo on oltava valtavan laajat. Mitä kaikkea sinä hallitset?

– Ennen kun pääsin Brittien stunt-rekisteriin, minulla oli vahva sukellus- ja tietysti kilpanyrkkeilytausta. Suomalaisena hiihto, lumilautailu, luistelut, jäällä ajaminen ja tämmöiset talvilajit. Kun treenasin stunt-rekisteriä varten, niin erikoistuin autoihin ja ratsastamiseen.

Lisäksi kaikki tavalliset kaatumiset, judoa treenasin aika pitkään sekä ulkona ja sisällä kiipeilyä ja tietenkin miekkailua. Moottoripyörällä ajamista treenaan, mutta se ei ole ihan erikoisalaani. Autot on vahvempia. Moni näyttelijätär ei osaa aja moottoripyörällä, siksi minua on käytetty aika paljon sellaisiinkin töihin, eli teen kyllä ihan basic moottoripyöräjuttujakin. Repertuaaria tulee aina lisää, kun joutuu opettelemaan uusia taitoja eri töihin. Riipun usein vaijereiden varassa ja tulessa tulee tehtyä paljon töitä ja kaikista korkeuksista tippumisia ja kaatumisia.

Korkeanpaikan kammoa ei passaa olla?

– En tykkää korkeista paikoista, mutta siihen tottuu.

Mikä tähän mennessä on ollut kaikkein haastavin stuntti?

– Suoralta kädeltä ei tule mitään tiettyä mieleen, mutta minulla on ollut todella monta autoihin liittyvää stunttia, missä on ollut paljon vastuuta. Ei ole mitään oransseja muovitolppia, minkä ympärillä ajellaan, vaan lähellä on kalliita rakennuksia, kameroita ja näyttelijöitä siinä vierellä. Se vaatii tarkkuutta. Jos autojutuissa joku menee pieleen, niin se voi mennä nopeasti todella pahasti pieleen. Vielä kun on naiskuski, niin tietää, että on aina suurennuslasin alla. Niitä varmaan jännittää eniten. Ei kaikkia, jotkut on ihan simppeleitä, mutta jotkut on olleet sellaisia, että miettii että huh huh, tästähän minulle maksetaan, niin hermot vaan kylmänä.

Jännittääkö koskaan?

– Kyllä, aina jännittää, ei siitä mihinkään pääse, mutta se on ihan terveellistä. Jotkut jutut ovat sellaisia, että okei, pääseekö tässä yhtenä kappaleena kotiin vai kiepataanko sairaalan kautta. Yritän kääntää sen aina positiiviseksi. Jännittämistä on sen verran paljon, että tietää että on pakko skarpata ja olla juuri siinä hetkessä mukana, mutta ei liikaa, että jännittäminen vaikuttaisi suorituskykyyn.

Tuo on varmaan yksi riskialtteimpia ammatteja.

– Joo ja ei. Ihan varmasti jokaiselle stunt-henkilölle tapahtuu jotakin. Kysymys on vain että mitä, milloin ja kuinka pahasti. Iso osa meidän työstä on riskien minimoimista. Paljon suunnitellaan, testataan ja kokeillaan. Siten pystyy kontrolloimaan riskien määrän. Luulen, että on paljon muitakin ammatteja, esimerkiksi ammatti rugby-pelaaja, missä kolahtaa. Mutta kyllä kaikille kollegoille on jotain tapahtunut.

Oletko itse säästynyt tähän mennessä loukkaantumisilta?

– Pahemmilta olen. Jos ottaa työt, treenit ja kilpailut, niin kyllä vuosien aikana on kolahtanut. Aivotärähdyksiä, jotain niveliä tai kylki-ja leukaluita on mennyt, mutta onneksi ei mitään sellaista, mikä vaikuttaisi pysyvästi elämisen laatuun.

Olet tehnyt näitä töitä viisi vuotta ja heti isoissa tuotannoissa. Mikä tähän mennessä on ollut mielenkiintoisin paikka tai stuntti, mitä olet päässyt tekemään?

– Paikkoina tykkään linnoista. Esimerkiksi Crownissa, jossa oli prinsessa Dianan tuplana, saatiin olla Skotlannissa linnoissa. Se on erikoista, koska ei me Suomessa käydä linnoissa. Meille linna on Suomenlinna tai vastaava. Skotlannissa on linnoja, jotka voivat olla yksityisten ihmisten omistuksessa, mikä on todella outoa.

– Tietenkin aina, kun pääsee filmaamaan ulkomaille, niin se on kivaa. Olen filmannut Majorcalla, Ranskassa ja näin. Tuotantona Batman oli kyllä aika upea. Yleisesti ottaen, tykkään ehkä telkkaritöistä enemmän, kuin filmeistä, koska telkkarissa asiat tapahtuvat paljon nopeammin. Filmeissä saatetaan joskus samaa juttua filmata päivä toisensa jälkeen, odotetaan ja mietitään. Kameroita käännettäessä menee helposti kaksi tuntia. Telkkarissa asiat tapahtuvat paljon nopeammin, mikä on sillä tavalla mielekkäämpää. Mutta ihanaa, että on balanssi. Molemmissa on etunsa ja kyllä siitä kaikesta nauttii.

Kuinka monen ihmisen työ on takana, ennen kuin stunttia lähdetään tekemään?

– Se riippuu työstä. Yleensä siihen on tehty todella paljon valmisteluja. Tuotannossa on tietenkin käsikirjoitukset ja kaikki muut. Paikat käydään tutkimassa etukäteen. Jos esimerkiksi tipun laivan kannelta jokeen, täytyy joki käydä tutkimassa. Kun paikka on tutkittu ja varmistettu, stutkoordinaattori pilkkoo käsikirjoituksesta stuntti-osat osiin, kuinka monta ihmistä, harjoitusta, kuvauspäivää tarvitaan. Riskianalyyssä otetaan huomioon kaikki: keli, lämpötila, sade, tuuli ja sen suunta. Näin minimoidaan riskit.

– Kun treenien jälkeen kohtaus filmataan, joku voi olla vain vartioimassa, ettei tienpätkälle tule muita autoja, tai ulkopuolinen vene tule juuri sille kohtaa järveä, tai ihan mitä tahansa. Stuntkoodinaattori valvoo kaiken homman. Usein heillä on assistentti. Lisäksi tietenkin kaikki valot, sähköt ja mitä tahansa. Kyllä siinä on todella, todella paljon suunnittelua ja harjoittelua. Jokainen tuo oman palansa siihen kokonaisuuteen. Mitä isompi tuotanto tai stunttikohtaus, sitä enemmän tarvitaan preppausta ja sitä enemmän ihmisiä on siellä takana.

Stunteista esimerkiksi Tom Cruisen moottoripyörästunt on ihan huikea. Lähtisitkö vastaavaan?

– Lähtisin, mutta Tom Cruise saa tietysti kaiken tarvittavan treeniajan. Jos hän sanoo, että harjoittelee puoli vuotta, niin Tom Cruise saa sen ajan harjoitteluun. Meillä muilla stunteilla ei usein ole moista luksusta. Sinulla on ehkä yksi treenipäivä, ennen kuvattavaa stunttia.

Oletko koskaan kieltäytynyt jostakin stuntista?

– Onneksi ei ole tarvinnut. Alan ymmärtäminen ja taidot kasvavat vuosien varrella. Jos jotain sattuu, eikä pysty tekemään töitä kuuteen kuukauteen niin tietää, ettei sillä aikaa kukaan maksa laskujani. Se asia on monesti mielessä. Jos ei osattaisi taitoa, mitä stuntissa vaaditaan, me ei näytettäisi hyvältä. Koordinaattorin pää olisi silloin lankulla. He näyttäisivät vielä huonommalta, koska ovat valinneet väärän ihmisen työhön. Jos stunt-henkilön taidot eivät riitä, tai jänistää jostain korkeasta tai jotain, niin koko tuotanto on jäissä. Se on kallis homma. Pienissäkin tuotannoissa saattaa olla kysymys sadoista tuhansista euroista, kun kuvauspaikka on varattu ja kaikki on varta vasten valmisteltu. Työt on tehtävä. Jos et pysty tekemään, niin sanot ei.

Olet taitava jo valtavan monella alalla, mutta treenaatko jotakin erityistaitoa, saadaksesi vielä enemmän töitä?

– Varmaan jotain autojuttuja, koska iso osa töistäni on niitä.

Silläkin saralla sinulla on jo valtavan laaja osaaminen. Ajat jäällä, asfaltilla, driftaat, olet ajanut rallia, panssarivaunua ja bussia. Miten muuten ajauduit ajamaan Lontoon kaksikerroksisia busseja?

– Korona-aikana meillä ei ollut mitään filmauksia. Ajattelin, että tämäkin aika on käytettävä hyväkseni, hommata joku taito mitä voin käyttää työssäni.

– Oli todella kivaa ja haastavaa ajaa kaksikerroksisia busseja, Lontoon keskustassa ja se osoittautui ihan äärettömän tärkeäksi urani kannalta. Olen stunt-rekisterissä vieläkin ainoa ihminen, jolla on ammatibussikuskin kortti. Sen takia teen aika paljon bussikuskin töitä filmeissä ja telkkarisarjoissa.

Mitä tästä autoskaalasta vielä puuttuu?

– Yritän treenata kaikkia autojuttuja. Luulen, että minun pitäisi ajaa vielä enemmän kilpaa, että minut otettaisiin vakavammin. Monet kollegat ovat miehiä ja he itse sanovat, että minun täytyy olla vähintään 50% heitä parempia, jotta edes kuviteltaisiin, että minut palkattaisi siihen työhön. Se ei todellakaan tarkoita, että saisin sen työn, kun en ole edes samalla lähtöviivalla. Olen ajanut aika paljon autolla kilpaa, mutta jos kilpailisin vielä enemmän kansainvälisellä tasolla niin luulen ja toivon, että erottelu mies-naiskuskin välillä tasaantuisi.

Mitkä ne lajit olisivat?

– Varmaan rallicross. Olen ajanut sen verran rallia että tiedän, miten vaikeaa on saada kartanlukijaa, ja jos kartanlukija vaihtuu koko ajan, niin se on todella raskasta. Rallicrossissa ei tarvita kartanlukijaa, se on sillä tavalla todella mukavaa ja kuitenkin yhdistää asfaltin ja hiekalla ajamisen, mistä suomalaiset tykkäävät. Rata on ihan ok, mutta se ei ole mun vahvuus, eikä minua kiinnosta tietokoneella opetella kilparatojen profiileita. Mielummin ajan rallicrossia, ajaa siinä hetkessä.

Vaikka sanoit, ettei moottoripyörä-stuntit olekaan vahvuuksiasi, niin teet niitäkin.

– Moottoripyörästuntteja on noin viisi vuodessa. Saattaa olla katu- tai off-road -pyörä. Ajan todella mielelläni. Tiedän milloin omat rajat eivät riitä. Jos hyppy tai wheelie on todella korkea tai täytyisi ajaa pyörällä, mitä en ole koskaan ajanut, niin silloin pyydän harjoitteluaikaa tai kehotan suosiolla tarjoamaan työtä jollekin toiselle. Onneksi mp-töitäkin on.

Mikä on tällä hetkellä mieluisin moottoripyörä?

– Tällä hekellä minulla on BMW G 310 GS. Oli tarkoitus, että ajan sillä sekä asfaltilla, kuin myös off-road reitellä. Mutta se ei ole ihan paras pyörä off-roadiin, se on aika raskas. Minulla on tarkoitus vaihtaa se kevyempään off-road -pyörään. Mikä se olisi? KTM on aina ihan kiva, minulla oli vanha Fantic, josta tykkäsin todella paljon. Husqvarna?

Sinulla on takana kuitenkin pitkä moottoripyörähistoria. Onko kuitenkin niin, että osaat ajaa, mutta rimasi on niin korkealla, että väität taitosi heikommaksi, mitä ne todellisuudessa ovat?

– Varmaan se, kun vertaan pyöriäni autolla ajamiseen. Autoilla olen ajanut niin paljon enemmän ja ymmärrän auton tekniseltä puolelta enemmän kuin pyörien. Katsomalla pystyn sanomaan, mitä pystyn tekemään, mitä en. Sen takia ennemmin sanon, että olen pyörissä taidoiltani ihan basic, basic, koska autoihin verrattuna, olen todella basic.

Riittääkö alallasi töitä?

– Onneksi riittää. Viime vuonna oli filmialan lakko, mutta sen aikana oli tv-töitä ja mainoksia. Onneksi teen sekaisin kaikkia, töitä riittää. Aina saa töitä tulla lisää. Toivon, että voisin jonakin päivänä tulla Suomeenkin tekemään stunt-hommia. Eikä välttämättä edes "töitätöitä", vaan vaikka päiväksi vain katsomaan, miten kotimaassa asiat tapahtuvat.

– Jos tulee kausi, ettei tule töitä, niin ajan vaikka hevosrekkaa tai teen muita hevostöitä. En ikinä istu paikallani.

Kuinka pitkälle sinun kalenterisi on tällä hetkellä täynnä? Kuinka aikaisin teille tulee soitto, että tuletko tekemään kulloisenkin stuntin?

– Monesti soitetaan, että tuletko huomenna? Esimerkiksi nyt en tiedä, olenko ensiviikon tiistaina töissä vai en. Minulla on maanantai-illalle lento Helsingistä Lontooseen, koska minulla pitäisi olla tiistaina töitä. Mutta jos keli ei ole ulkofilmauksille ok, niin voi olla että kuvauksia joudutaan siirtämään.

– Kaksi viikkoa on yleensä aika standardi varoitusaika. Kuten mainitsin, on niin paljon asioita joita täytyy tapahtua, ennen kuin meitä stuntteja kutsutaan paikalle. Sen takia meitä ei soiteta liian aikaisin paikalle. Ellei ole joku tietty tilaisuus, esimerkiksi jos kohtausta varten täytyy sulkea joku tietty silta Lontoossa, se on yleensä sunnuntai. Jos on joku todella spesiaali kuvaspaikka, lokaatiojuttu, niin semmoisesta tiedetään paljon etukäteen.

– Kalenterissa on maaliskuulle asti päivä tai kaksi jokaiselle viikolle, mutta ne muuttuvat viikottain. Kahdesta päivästä saattaa tulla viisi tai nolla. Sen kanssa täytyy elää.

Aiheesta aikaisemmin:

TIISTAI 6.2.2024 09:00

MP 24: Täältä löydät kaikki juttumme Helsingin moottoripyöränäyttelystä