Miehen Kontiorallireissu: Ensin Kangasalta Jäämerelle uimaan, sitten kotiin, sieltä Lappiin Kontioon – ajamisen juhlaa | Motoristit

Vuoden 2022 Kontioralli järjestettiin viime viikonloppuna. Kontrollipiste oli Kieringissä ja itse kokoontumisajo Levillä. Majoitustilojen pihalla katse kiinnittyi komeaan ja harvinaisen väriseltä näyttävään komeaan Bemariin, joten pitihän sitä käydä kysymässä, että mikä tuo pyörä oikein on. Keskustelu liikkuikin sitten aika laajalti Pykeijasta Kangasalle, Raivolan lehtikuusimetsään ja pariin sampanjapulloon. Niin ja kummittelihan siinä tarinoidessa mukana yksi sivuvaunu-Zündappikin sekä tietysti Kontioralli.

Erikoisen värisellä vuosimallin 1975 BMW R 90 S:llä oli matkassa Kangasalla asuva Harri Honkanen, joka kertoi osallistuvansa Kontioralliin jo 50. kerran.

– Jäsennumerokin on jossain 300 tienoilla.

Jokin rallissa siis viehättää, kun mies noin monta kertaa on sinne ajanut. Mikä siis?

Kaverit ja yhteisöllisyys

– Kyllä kiinnostaa, ja etupäässä juuri se, että näkee täällä sellaisia kavereita, joita näkee vain kerran vuodessa, Harri Honkanen kertoo. – Toinen tärkeä asia Kontiorallissa on yhteisöllisyys, jota ei tällä kertaa niinkään ollut tarjolla. Porukat oleilivat hotellihuoneissaan ja hajallaan kaikkialla.

– Yhteisöllisyys puuttui silläkin tavalla, että kun saunottiin, mentiin Tonttulaan bussilla. Jotenkin se ei ollut sellainen paikka, että porukka istuu tulilla tai rannalla, vaan osa istui ravintolassa, osa terassilla, porukka hajaantui. Se ei ollut järjestäjän vika, mutta paikka ei ollut sopivin mahdollinen siltä osin mitä itse odottaa.

– Myös kansainvälisyys loisti poissaolollaan, en nähnyt yhtään ulkomaalaista motoristia, tai ainakaan omiin silmiini ei sattunut.

– Ihmetyttää myös se, että vaikka tapahtuma oli tällä kertaa avoin kaikille motoristeille, ja niillekin motoristeille, jotka katsovat taivaalle ja säätutkaan, kelit olivat hyvät, ja olisi ollut hyvä lähteä, niin hirveän vähän oli tapahtumassa väkeä. Jossain vaiheessa järjestäjä kertoi, että paikalla oli alle 500 henkilöä, ja se on vähän, kun joskus on ollut yli kaksi tuhattakin kävijää, Honkanen ihmetteli.

– Toki samaan aikaan järjestetyt Imatranajot varmaan veivät jonkin verran osallistujia, mutta paikastahan se ei ole kiinni, koska kukaan ei tiedä sitä etukäteen.

– Matkan päässähän tuo oli, mutta ei mahdottoman kaukana, onhan Kontioralli joskus ollut Nuorgamissakin. Eikä sitä kaihdettu hiekkateitäkään, ennen ajettiin huomattavasti enemmän hiekkaa. Toki olihan Levillekin Kieringistä hiekkatiepätkä. Sivuvaunumoottoripyörällä hiekkateitä on erityisen hauska ajella silloin, kun vaunupyörällä on ollut matkassa.

– Mutta vähän olen sitä mieltä, ettei tuon matkan olisi pitänyt olla mikään este näin hyvillä ilmoilla. Kävimme kaverin kanssa (Kangasalta) Pykeijassa Jäämeressä uimassa ja syömässä Kuningasrapuja. Sen jälkeen lähdin käymään kotona ja lähdettiin uudestaan Kontioon.

– En tiedä, pelottiko helle osaa motoristeista. Hellehän ei haittaa ajaessa, mutta kun toppaa niin keittää, Honkanen pohtii.

– Kontiorallin aikana kuulin, että Ivalon Prisman parkkipaikalla joku oli ollut Zündapp 601 -sivuvaunupyörällä matkassa, mutta en nähnyt pyörää Kontiossa, vaikka yritin etsiä sitä. Oli varmaan ollut vain Nordkappiin menossa.

Kiinnostuksen ymmärtää, kun tietää, että miehellä on samanlainen pyörä tallissa.

– Korona on saattanut aiheuttaa sen, että ulkolaisilla motoristeilla ei ole sillä tavalla tietoa tapahtumasta. Takavuosina Kontiossa oli aina mukana saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia ja muita, jopa jonkin verran brittejäkin. Nyt ei näkynyt edes yhtään virolaistakaan, ainakaan omiin silmiini ei sattunut yhtään ulkolaista pyörää. Yleensä ulkomaiset motoristit liputtavat, joten heidät on helppo huomata.

Harri Honkanen.

Puun istuttaminen jokavuotinen perinne

– Ihmiset, jotka Kontioon osallistuvat, tykkäävät yleensä ajaa matkaa. Saattaa olla kuitenkin kuten minullakin Kontiotuttuja, joiden vuodenkierto määräytyy ennen ja jälkeen Kontion. Tänne osallistuu ympäri Suomen tuttuja, joita näkee vain kerran vuodessa. Se on aina yhtä hienoa.

Kerroit istuttavasi puun joka Kontion yhteydessä, miksi?

– Joskus alkuaikoina kauan sitten istutin yleensä kukkasen tai kasvin Kontiorallissa. Pyrin ostamaan läheltä kukkakaupasta tai vastaavasta sen, en kaivanut sitä metsästä. Kerran kävi niin, että kun Inarista ei kaupasta löytynyt mitään, ostin kukan Inarin kauppiaan kotipihan kukkapenkistä, Honkanen nauraa.

– Kun tänne tullaan, niin mukanani on kaksi pulloa samppakaljaa. Toisella pullolla kastellaan istutettua kukkaa tai puuta, kaadetaan sampanjaryyppy puun juurelle. Se on vanha metsämiesten tapa. Toinen pullo juodaan porukalla pois ja muistellaan samalla heitä, jotka eivät enää tule; pidetään heille pieni hiljainen hetki.

– Sillä välin kun onnistuin talvella Ruotsissa villisikajahdissa katkaisemaan reisiluuni, niin yksi vakiystäväni kuoli. Pidin tärkeänä istuttaa hänelle muistopuun. Jouduin käyttämään sauvaa silloin vielä kesällä ja ajoin tyttärentyttäreni kanssa Ranualle Kontioon. Otin Siperianlehtikuusen mukaani. Vaikeaa se oli, kun en oikealla jalalla pystynyt potkaisemaan Zündapp 601:stä käyntiin, vaan jouduin tekemään sen vasemmalla jalalla, mutta meno sinne ja puun istuttaminen olivat elämää tärkeämpiä asioita, Honkanen vakavoituu.

– Sen jälkeen olen viiden vuoden ajan istuttanut Kontiorallipaikalle Siperianlehtikuusen. Ne ovat aina olleet rajan taakse jääneen 300-vuotisen Raivolan lehtikuusimetsän jälkeläisiä. Niitä on istutettu Suomeen joskus 1920-luvulla.

Honkasen mukana Kontiossa ovat kulkeneet parhaimmillaan kaksi poikaa ja tytär sivuvaunussa, myöhemmin mm. tyttärentytär.

– Hauskaa oli, että tytär kun esimerkiksi kuusivuotiaana oli mukana, niin hänen kamppeistaan ei koskaan tarvinnut huolehtia. Hän keräsi Smurffilaukkuunsa tavarat, ja asia oli kunnossa. Poikien tavarat piti aina tarkastaa, että onko kaikki matkassa.

Paluumatkalla

Paluumatka miehellä sujui hienosti, yöpyi "laiskuuttaan" Kempeleessä Pohjan Kievarissa.

– Kun ei mitään kiirettä ollut, ja vähän laiskotti, niin en lähtenyt ajamaan 800 kilometrin siivua kerralla, mutta matka kotiin sujui hyvin.

Tulomatkalla miehen 1975 BMW R 90 S:stä meni sytytystulppa.

– Niinhän se meni Karstulassa hakkuuaukiolla, ja oli oikein kuuma, mutta Autoliiton palvelu toimi hyvin ja matka jatkui. Olen aina kehunut Autoliiton plusjäsenyyttä. Se on hyvä palvelu, jota todella kannattaa käyttää.

Kotimatkalla krenasi pyörässä puolestaan tyhjäkäynti.

– Onneksi se ei ajossa haitannut, joten matka sujui mallikkaasti. Pohjan Kievarissa lainasin talkkarilta yksiä pihtejä, mitä minulla ei ollut matkassa, ja niillähän se tyhjäkäynti löytyi sutjakkaasti.

BMW ei kuitenkaan ole mikään turha pyörä, sillä on ajettu mm. IBA Bun Burner 1500 Gold eli 1500 mailia, yli 2400 km 24 tunnissa.

Vuosimallin 1975 BMW R 90 S Kontiorallissa 2022.

– Tämä on Amerikassa myyty malli, ja oli aikanaan ensimmäinen Daytona-värityksellä varustettu tällainen, mitä Suomeen tuli. Myöhemmin on tullut joku toinenkin. Yleensä Suomeen tulleet vastaavat pyörät ovat olleet Hai-värityksellä, niissä on musta selkä ja hopeakyljet.

– Kun ostin tämän, sillä oli ajettu noin 10 000 mailia, nyt mittarissa on yli 60 000 mailia.

Miehellä on kotona odottamassa vastaava 1973-mallinen Hai-värinen sivuvaunuyhdistelmäprojekti.

– Se on uutena viety Hollantiin ja laitettu swingikeula ja EML:n vaunu. Pyörällä on ajettu vain 3500 km. Pyörän vaihteistossa ei ole päältäpäin mitään eroa, mutta siinä on pakki, kyljessä on leima 5 ja R.

– On mielenkiintoista nähdä, miten se on toteutettu ja suojattu, kun ilmeisesti pakki on alimpana ja ylöspäin sitten eteenpäin vievät vaihteet, Harri Honkanen miettii tulevaa kunnostusprojektiaan.

Toivottavasti sekin nähdään tulevissa Kontioralleissa.