Nuoret rakentajat: "Tärkeintä että pyörä näyttää omasta mielestä hyvältä".

Nuoret olivat yllättyneitä ja innoissaan, kun vanhempien epäilyksistä huolimatta, heidänkin pyöränsä hyväksyttiin Kuopion MP-näyttelyyn. Vaikka odotukset menestyksestä, mp-näyttelyn äänestyksen suhteen, olivat realistiset, niin pieni toivo laitettiin kavereihin, jos he tulisivat ja äänestäisivät juuri heidän tuunaamiaan pyöriä. Tärkeintä kuitenkin oli, että heidänkin pyöränsä pääsivät kaikkien mp-näyttelyvieraiden nähtäville.

Mistä innostus mopoiluun sai alkunsa?

Nino Miettinen: Isoveljet ottivat pienenä mopon kyytiin, vaikka äiti ei siitä tykännytkään. Ja kun veljillä oli mopot, niin halusin mopon itsellenikin, pakko oli saada joku. Ensimmäisenä oli sellainen vähän kulahtanut Manki ja kun tulin "kevari-ikään", niin isä suostui tekemään diilin, että ostetaan minulle tämmöinen vähän järeämpi pyörä. Isoa mopoa minulla ei koskaan ollut. Eli alkuun menin Mankilla ja se oli ensimmäinen mopo, minkä kunnostin. Silloin ajelin vielä traktorilla, moottorikelkoilla, mönkijöillä, kaikilla mitä on saanut allensa, on ollut pakko päästä ajamaan.

Mistä olet oppinut korjaamaan mopoja?

Nino: Isä ja veljet opettivat ja jos ei ollut muutakaan tekemistä, niin katsoi missä mikäkin osa oli, otin osat pois ja laitoin takaisin. Yksinkertaisesti opettelin, mihin mikäkin kuuluu. Jos joku meni rikki, niin isä neuvoi mitä pitää tehdä ja jätti yksinään. Soitettiin, jos tarvi apua.

Mikä tämä nykyinen pyöräsi on?

Nino: Tämä on Drack SM 125 Pro Racing Edition. Se tuli minulle yhdellä tarrasarjalla, mutta halusin ulkonäöstä tämmöisen punertavan pyörän. Tämä ostettiin matka-ajoon, sen takia se on "nelari" (nelitahtinen). Traktorihan tämä on verrattuna formula-autoon, eli hitaampi versio, mutta sillä ajaa matkaa mukavasti ja on se nyt oman silmään ihan kivan näköinen.

Minkälaisia matkoja ajat?

Nino: Ensi kesänä olisi tarkoitus mennä viikonlopuksi Helsinkiin, ajella pk-seudulla ja heinäkuun lopulla lähteä Viroon, Saarenmaalle ajamaan. Siksi otettiin nelitahtipyörä, en ikinä lähtisi kakstahtisella minnekään Saarenmaalle asti ajamaan.

Oskari Räsänen: Mopoilu alkoi joskus 13 ikäisenä. Ensiksi haaveilin mönkijästä, kun kaikilla kavereillakin oli, se hommattiin. Ei sillä hirvittävästi ehtinyt ajelemaan, jäi vähän tallin nurkkaan. En tiedä, mitä sille tapahtui, sai vissiin vähän osumaa. Kunnostin sen ja myin pois, jonka jälkeen ostin Mankin siinäkin oli pientä ongelmaa, senkin kunnosti jotenkin ja myin pois. Vuoteen ei ollut mopoa, kunnes hommasin suht halvalla tämän isomman pyörän, Derby DRD 2000 viimevuoden editionin. Näitä runkoja on valmistettu vähän alle tuhat kappaletta.

Mikä on mopoilussa ja tuunaamisessa kaikkein parasta?

Nino: Se kun näkee lopputuloksen, kun se lopulta on se, minkä on kuvitellut omassa päässään. Kun se alkaa näyttämään siltä, minkälaiseksi on sen suunnitellut ja katsoo vanhaa kuvaa, niin...ei kauheeta mistä tämä on lähtenyt. Onnistumisen ilo ja se että näkee, mitä on saanut omin käsin aikaan.

Oskari: On tärkeää, että jo aloittaessa suunnittelet, minkälaisen pyörän haluat. Sitten kun alkaa rakentamaan, niin lopputulos ratkaisee. Tuunaamisessa on tärkeintä, että se on omaan silmään hyvä. Ei sen aina tarvitse olla "näyttelykuntoinen", mutta kunhan se liikkuu ja on omasta mielestä hyvän näköinen, se riittää.

Mikä on mielestäsi kaikkein parasta pyörässäsi tällä hetkellä?

Nino: Äänenvaimennin ja onnistuneesti liimatut tarrat, ei ne missä on ilmakuplia.

Oskari: Runko on mielestäni yllättävän hyvä. Katteet pitää tehdä jossakin välissä uusiksi ja akun kesto on yllättävän hyvä, mutta siihenkin tulee muutoksia. Tekniikka ottaa välillä omiaan, mutta kyllä sekin kasaantuu pikkuhiljaa.

Onko jatkosuunnitelmia pyörän tuunaamisen suhteen?

Nino: Varmaan ensi talvena vähän uusintayritystä tuolle tarrasarjalle. Tilaan ehkä vähän kalliimman, itse suunnitellun sarjan. Laitan ne ja myyn sen, sitten isompaa pyörää alle, kun ikää alkaa tulemaan. Ensvuoteen pitäisi vielä tällä ajaa. Siten kun saisi hyvät summat tästä, niin saisi jonkun "järeemmän pyörän".

Minkälaisen pyörän haluaisit?

Nino: Tuommoinen Husqvarnan 500cc ajaminen ei sattuisi kyllä yhtään kantapäähän, mutta pitää ehkä pari euroa laittaa tähän nykyiseen pyörän myyntihintaan lisää, että saisi tuommoisen omaan käyttöön otettua. Mitään kakstahtista en varmaan koskaan tule hankkimaan, ainakaan mihinkään ajokäytöön. Korkeintaan johonkin leikkimiseen kotona tai montulla. Motocrossiakin on joskus vähän tullut harrastettua. Olen kasvanut koko elämäni nelareilla, Meillä on aina ollut nelaripyöriä, olen kasvanut koko elämäni nelareilla. Mankikin oli nelari. Vähän sellaisia laiskempia, vauhti ei ole minulle tärkeintä, ennemminkin että se liikkuu eteenpäin ja on luotettava ajossa. Ei tarvitse joka metrillä pelätä, onko kohta onglemia, koska särkyy. Sillähän me tämäkin ostettiin, oli ehjä ja nähtiin luotettavaski pyöräksi ei ollut mitään vikoja tai ulkoisia ongelmia.

Oskari: Ajelen tällä vehkeellä sen aikaa, että tulee ajokortti vastaan. Kyllähän tämä liikkuu silloin kun tekniikka pelaa. Minulla ei ole kiire saada isompaa pyörää, ajellaan tällä sen aikaa kun se kestää ja saa autokortin. Nelari oli ensimmäisenä, mutta halusin kakstahtisen kun se on mielestäni mukavampi ajella.

Nino: Mopoja kun laittaa, niin on tärkeintä että se näyttää itsestä hyvältä, sanoivat ja kommentoivat muut mitä hyvänsä.

Oskari odottaa ajokorttia, mutta jatkuuko moottoripyöräharrastus vai vaihtuuko pyörä autoon?

Nino: Minulla jatkuu harrastus varmasti. Veljilläkin on jatkunut ja suvussa on moottoripyöräklubien jäseniä, eri klubeilla ja ajelevat jollain Harley Davidsoneilla ja kaikilla tämmöisillä jättipyörillä. Kyllä harrastus jatkuu, vaikken itselleni kyllä mitään Harrikkaa aio hommata, kyllä se tämmösessä enduron näköisessä pyörässä pysyy.

Oskari: Kyllä se kakspyöränenkin pitää olla. Kesällä on mukava lähteä iltacruisingille, kun on hyvä sää. Ei paahteisessa autossa jaksa koko aikaa istua, välillä pitää päästä tuulettamaan päätä. Se on mukavaa, rentoa hommaa.

Aiheesta aikaisemmin: 

Kuopion MP-näyttelyssä kaikkien aikojen ennätysyleisö