Jawa palaa Päitsille: Jukka Korhosen jälkitunnelmat ja tiukka raportti Päitsin kiertämisestä Jawalla

Päijänteen kiertäminen eli perinteisen Päijänneajon läpivetäminen on kova saavutus millä tahansa moottoripyörällä, mutta Jukka Korhonen teki sen Jawalla. Toki ei millä tahansa tsekkiläistehtaan peruspyörällä, vaan veljensä Jorma "Jorkki" Korhosen taiten kisaa varten rakentamalla käsityötuotteella. Ohessa Jukan värikäs mitään salaamaton kisaraportti. Toimitus nostaa hattua suoritukselle hyvin nöyränä: kova veto!

Kisaraporttia Päitsistä, perjantai

Perjantaina katsastettiin pelit ja haisteltiin kisafiilistä Tallukassa josta siirryttiin Lahteen hiomaan viimeisiä voiteluita teamin kanssa.

Lauantai

Lauantaiaamu koitti, ja kuski oli nukkunut todella hyvälaatuista unta noin 3 minuuttia. Aamulenkin ja huollon valmistaman maistuvan aamupalan jälkeen kamat niskaan ja kisapaikalle. Eihän se Jawa sitten startista käyntiin lähtenyt. Liekö suuttunut, kun laitettiin telttailemaan itävaltalaisten mopojen kanssa koko yöksi. Onneksi kuljettaja on vannoutunut Hondamies ja käyntiinlähtemättömyys endurokisassa ei yllättänyt millään lailla.

Siirtymä ykköspätkälle ja haalarit päällä – aivan älyttömän kuuma. At:lla ajotakista luukkuja auki nyppiessä aukesi etutaskukin johon olin laittanut puhelimen. Taistelupari edelle ja pätkälle, taisin päästä 100metriä kun tuli ekat lipat ja selvisi että tulee muuten aivan helvetilliset kaksi päivää. Mietin ennen kilpailua että kerran tunnissa jos kaatuu niin vois reissusta selvitä Jawan nostelusta, kaaduin ykköspätkällä ainakin 6 kertaa 😅

Kakkospätkä aurattua peltoa. Lähdössä huomasin että puhelin on tippunut. No eipä sitä paljoa ehdi soitella. Aurattu pätkä meni mukavasti: yleisö hurrasi, Jawa kehräsi ja aurinko paistoi.

Huollon kautta kolmospätkälle, alussa oli yleisöä ja Jawamiestä kannustettiin oikein kunnolla. Muutamat lipat tuli heitettyä ja huomattua, että lunta on.

Nelospätkästä oli muistikuvia 17 vuodelta kuinka oli pitkä pätkä ja helvetillinen kivikko koko matkan, nyt ei kiviä näkynyt, ajelin vaan rauhallisesti enkä kaatunut kuin kerran. Taas huoltoon ja kuivaa vaatetta ja syötävää.

Vitospätkä oli aurattua tietä johon oli tullut ns. normaali spoori mitä on tullut ajettua, Jawa taittuikin ihan mukavasti. Puolessa välissä oli metsäosuus missä piti hetken pyörää nostella, loppu taas tietä ja yleisöä kannustamassa.

Jukka spoorilla. Kuva Kari Hassinen.

Seiskapätkälle yhdet lipat ja yksi nostotuokio ja Jämsän kokoomatauolle. Siellä olikin aikaa 7 minuuttia päiväruokailulle ynnä ja muulle.

Kasipätkä olikin sitten ikimuistoinen. Lunta puolitoista metriä, noin 10 kertaa kiinni ja pari kaatumista, vähän sotki ajoa, kun pariajoluokan kuskit tulivat taas takaa ohi, kiitos tiivistystauon. Pätkän lopussa omat kerholaiset olivat kannustamassa torvet soiden ja oma perhekin penkalla hurrasi, pätkälle ajoaikaa reilu 50 minuuttia, ja ei oikein paljon ollut voimia jäljellä.

Kymppipätkälle lähtiessä tiesin, ettei enää tule kuin yksi pyörä takana, niin pystyi keskittymään omaan ajoon. Hieno pätkä, lunta oli paljon, mutta en kaatunut kertaakaan eikä myöskään tarvinnut nostella.

Seuraavassa huollossa lisävaloa Jawan keulalle ja kuskille energiaa. 11. pätkällä sain edellä ajavan kuljettajan kiinni ja pääsin ohi – tämähän alkaa sujua!

12. pätkä oli ihan ok. Tykkään noista lauantain Päijänteen itäpuolen pätkistä. Ajettavaa ja jouheeta spooria.

13. pätkälle kypärän valot päälle ja vetoja, yhteen lumiseen kohtaan kaasutusta ja Jawa sammua pätkähti siihen. Lähti käyntiin kyllä, ja meni tyhjäkäynnillä, mutta aina kun anto hanaa niin sammu.

Nilkuttelin maaliin ja huoltoon, ei kuulemma vikaa näy. Seuraavalle maastosiirtymälle ja sama homma. Kaverit meni ohi ja lupasivat kertoa at:lla että mulla on ongelmia. Soitin jo huoltoon kotijoukkojen Jämsään toimittamalla puhelimella, että tämä taisi olla tässä, kun yhtäkkiä tajusi että virtakatkaisin heiluu liittimestä ja vika oli korjattu. Aivan tautista kyytiä kylätietä pitkin eteenpäin. At:lla kyselin, että vieläkö pääsee, henkilökunta vastasi että antaa soittaa, ajoin kaksi kuskia kiinni ja isku oli hurjaa.

15. pätkälle lähdössä ei kypärävalo syttynyt ja mietin, että mikähän sitä vaivaa. Myöhemmin tajusin, että olin ajellut edellisen kylätiesiirtymän lamppu päällä ja akku oli tyhjä. Pätkällä yksi oikein kunnon kiinnijäänti aukon reunaan, jossa lunta oli älyttömästi.

16. pätkä eli päivän viimeinen tuli ihan ok. Sijoitus jopa 23, mutta paljon ei ollut enää voimia jäljelläkään. Yön pimeydessä loisti nuotio ja kannustukset Jawamiehelle toivat tarvittavan lisäbuustin kuskin mielelle.

Viimeiseltä 40 km siirtymältä Suomen yhtä kauneinta tietä, Pulkkilanharjua pitkin, ei paljoa muistikuvia ole, paitsi että reittimerkit näkyi kahtena.

Iltahuollossa oli at purettu, mutta luulin että Parkfermessä se vielä olisi. Eipä ollut sielläkään. Pyörä parkkiin ja iltatoimiin. Soitto kilpailun johtajalle ja tieto, että sunnuntaina saan jatkaa, vaikka aika ylittyi.

Sunnuntai

Jukka Korhonen ja Jawa. Kuva Kari Hassinen.

Klo 4.00 mieli haluaa vessaan mutta ruumis ei tottele. Jos oli ykköspäivällä mietteet että tulee pitkät kaksi päivää nyt oli mielessä, että sunnuntai ei edes ala. Nyt ei käyty aamulenkillä, väkisin aamupala naamariin ja kamppeita päälle.

17. pätkä oli kovaa ja syvää spooria; pari kertaa kiinni, mutta pystyssä.

18. pätkä peltopyöritystä, ja jalka haukkasi ainakin 5 kertaa ja väistämättömästi aina kun jalka haukkaa Jawaa nostetaan pystyyn. Yhdessä kurvissa spoori oli ainakin metrin syvä – ja taas nostettiin.

19. pätkällä peltoa ja metsää, yhdessä mäessä kiinni. Osan suomalaisen enduroyleisön käytös jaksaa ihmetyttää: 10 kattoo ja yksi kuvaa, kun olet mäessä kiinni. Noin viiden minuutin puskemisen jälkeen katsoja siirtää jalkaansa 40cm ja ottaa etuputkesta kiinni. Kaksi sekuntia myöhemmin matka jatkuu, tätä ei ollut missään muualla koko lenkin aikana kuin 18 ja 19 pätkällä.

Vittuuntuneena ja kuolleena Lahden huoltoon. Vaihdoin vaatteet ja kuuntelin jätkien jutut ja lähdin, kunnes tajusin, että en syönyt mitään. Ollaan siis liikenteessä ns. puolillavaloilla.

20. Nuuttila, 2017. Mulla oli ajoaikaa 53 minuuttia ja mietin, että tänne taitaa Jukkapojan Jawailut loppua, mutta pätkä oli hyvää spooria. Yleisöä kannustamassa ja aurinko paistoi. Muutaman kerran kiinni, mutta ei pahasti.

21. Huhdanoja, taas oli kauhukuvia kallionoususta mutta kivimäki nätisti ylös ja kallionousua ei edes huomannut kuin yleisömäärästä. Noin 20 metriä piti Jawaa lykätä loivaan ylämäkeen ,mutta siihenkin oppii...

22. pätkälle lähtiessä oli at:lla muitakin kuskeja, ja mietin, että ei se helppoa vissiin oo muillakaan. Pätkällä kuski ajamalla kiinni ja ylämäessä ohi. Sillä kohtaa tiesin, että Vantaalle Jawan kanssa ajetaan. Pätkän jälkeem maastosiirtymällä jumissa, märkää lunta oli paljon.

23. pätkälle päivätauon jälkeen hyvävoimaisena, olihan tauko taas 6 minuuttia. Lumi alkoi selvästi vähenemään ja spoori parantumaan. Hyvä pätkä, ei muuta ku ajella vaan.

24. Latostenmaan enduro. Ensin tuntui, ettei metsäpätkä lopu ollenkaan, ja kun pääsi crossiradalle tuntui, että se jatkuu ja jatkuu vaan.

Jukka Korhonen. Lepotauko? Kuva: Erno Alatalo.

Jawasta piti poistaa ilmanputsarikotelo että pakoputki saatiin yläkautta, nyt alkoi vettä olemaan reitillä niin, että vauhtia piti pudottaa entisestään. Aina kun vesipaikan jälkeen antoi hanaa Jawa vaan rötäs, maali-at:lla joku sanoi, että putki on irti. Totesin, että on ollut jo monta kertaa. Huollossa vahvistettiin, että se tosiaan on irti. Huolto hoiti putken kuormaliinalla kiinni, ja matka jatkui.

25. pätkän alussa kilpakumppani #666 oli nollapyöränä ja sanoi, että 10-15 min on pätkälle mittaa, spoori näytti niin hyvältä että ajattelin ajaa kymmeneen minuuttiin. 50 metriä lähdöstä vesilätäkkö ja poks. Oli kuulemma lähdössä kylmännyt että siihenkö se jäi, mutta Jawa suostui tulille ja laseistakin höyryt lähti niin päästiin jatkamaan. Lätäköihin hidastettiin huolella, en muuten kaatunut kertaakaan.

26. Lavanko: Vähän jo etuhampaita nauratteli, kun kurvailin lähtö at:lle. Ajelin varovasri lätäköitä kierrellen vain maaliin, vielä oli jonkun verran yleisöä reitinvarrella ja ainakin yksi A-luokan kuski kannusti.

Maalikorokkeelle kun ajelin ni oli aika tyhjä olo, huolto oli hoitanut skumppaa ja iloisesti sitä ruiskutteli.

Päitsi-mitali kirkasti tunnelmat. Kuva: Jukka Korhonen.