Tällainen on tosi latolöytö-Jawa vuodelta 1960: rekisteröimätön ja ajettu vain 8 kilometriä!

Julkaisemme joulun ja Uuden Vuoden välisenä aikana vuoden 2021 luetuimmat jutut uudelleen toimituksen osittaisen lomallaolon vuoksi. Hauskaa Joulun ja Uuden Vuoden odottamisen ja vaihtumisen aikaa kaikille!

Tämä oli luetuin juttumme vuonna 2021.

Motouutisten tietoon mies Jawoineen tuli, kun hän otti yhteyttä kirjoittamamme Lambretta-jutun vuoksi:

Harvinainen latolöytö: 45 vuotta Ruususen unta uinunut Lambretta

Kyllä vain, neljä vuotta vanhempi käytännössä ajamaton Jawa on varmasti jutun arvoinen.

– Pyörää ei ole koskaan edes rekisteröity, ja se on aivan uudenveroisessa kunnossa, Juha Valkkio kertoo.

Mies kamppailee mielihalujensa välillä: rekisteröidäkö pyörä ja ajaako sillä, vai pitääkö se rekisteröimättömänä alkuperäisessä kunnossaan, jolloin se säilyy todellisena harvinaisuutena?

Palaamme Jawaan myöhemmin jutun loppupuolella. Valkkio on nimittäin muutenkin mielenkiintoinen persoona, ja hänellä on kotonaan Jalasjärven Jokipiissä 10 klassikkomoottoripyörän kokoelma. 

Jawasta se alkoi

Juha Valkkion motoristin ura alkoi alle mopokortti-ikäisenä vuonna 1967, kun hän osti itselleen Jawa CZ 150:n. Pyörän hinta oli kokonaiset 20 markkaa, eikä se tietenkään ollut rekisterissä. Valkkio ajeli pyörällä pellolla ja jäällä.

– Ja joskus tielläkin, nyt uskaltaa jo kertoa, kun rikos on vanhentunut, Valkkio myhäilee.

Jawan Valkkio vaihtoi mopoon joskus 70-luvun alussa ja seuraavana olikin vuorossa prätkäkortti.

Nuorukainen asui perheineen tuohon aikaan Kuopiossa ja kiinnostus moottoripyöriin ja moottoripyöräilyyn oli herännyt 60-luvun puolella, kun kaveripiirissä oli samanhenkisiä harrastajia. Innostus syttyi, kun he kävivät porukalla katsomassa Väinölänniemen TT-ajoja.

– Siihen aikaan TT-ajoissa ajettiin jos millaisilla pyörillä. Ajokkeina käytettiin mm. Jawoja ja brittipyöriä, Valkkio kuvaa.

– Kurikkaan muutimme vuonna 1968, ja siellä ja lähikunnissa, Ilmajoella, Kauhajoella ja Seinäjoella, moottoripyöräily oli jo aika vilkasta.

Vuoden odotus

Valkkion ensimmäinen ajoluvan aikainen moottoripyörä oli 350-kuutioinen Honda. Aika oli silloin erilainen, ja pyörää ei tosiaankaan voinut saada mukaansa oston yhteydessä.

– Ensimmäinen ostamani moottoripyörä Honda CB350 piti ensinnäkin tilata, ja sitä joutui odottamaankin melkein vuoden, ennen kuin sain sen. Sama juttu seuravan pyöräni kanssa, joka oli jytä-Jammu (Yamaha XS650), jonka hankin vuonna 1972. Tosin lopulta sain sen aika nopeasti, kun joku oli perunut tilauksensa. Vähän aikaa jouduin kuitenkin olemaan ilman pyörää, kun myin Hondan ennen Jammun hankkimista, Valkkio kertoo. 

Pyöriä miehellä on ollut monenmoisia, mutta välivuosia harrastukseen tuli, kun lapset olivat pieniä ja oli talonrakentamista ja muuta.

Mies kunnostautui myös perustamalla veljensä ja vaimon veljen kanssa Jalasjärvellä toimivan Metallituote Valkkion vuonna 1978. Se on erikoistunut metallirakenteisiin. Yritys olisi oman tarinansa arvoinen, mutta todettakoon tässä vain, että kyse on kovan luokan yrityksestä, jonka liikevaihdosta yli puolet tulee viennistä.

– Nyt yrityksessä on suoritettu sukupolvenvaihdos, joten minulla on aikaa ajaa ja rakennella moottoripyöriä, Valkkio myhäilee. – Ja tarvittaessa, jos oman tallin työkalut eivät riitä, voin käydä yrityksen pajalla tekemässä.

Moottoripyöräilyn viehätys

Mies palasi moottoripyöräilyn pariin 90-luvulla, ja tällä hetkellä miehen moottoripyörätallissa on kymmenen pyörää, osa niistä on työn alla. Mikä moottoripyöräilyssä sitten oikein viehättää?

– Sen kun osaisi oikein sanoa. Mutta vapaus lähteä, ja varsinkin keväällä ja keskikesällä kun maaseutu tuoksuu monella tavalla... Toisaalta moottoripyöräporukka on välitöntä. Menetpä minne tahansa, niin aina löytyy tuttuja, vaikka ei ole aiemmin tavattukaan, Valkkio pohtii.

– Hyvä esimerkki asiasta on, kun olimme kaverin kanssa Troll-ralliin menossa Norjassa ja olimme parkissa, joku tuli morjestamaan meitä ja kyselemään, onko ongelmia. Koko porukka on samanhenkistä, moottoripyöräpoliisit mukaan lukien.

Miehellä on viimeisen 17 vuoden ajan ollut matkapyöränä Honda VTX.

– Se on ollut hyvä hankinta aikanaan. Se on ollut tehokas ja vääntävä pitkänmatkanpyörä, jonka kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, eikä pitäisi lähiaikoina tullakaan. Olen ajanut sillä 150 000 kilometriä. Pyörä on kardaanivetoinen, joten ei ole ketjunrasvaustakaan. Moottori on V2. Matkanopeudella 110 km/h moottorin kierrosluku on jossain 2500 ja 3000 kierroksen välillä minuutissa. Lisäksi pyörä on nestejäähdytteinen, joten takimmaisen sylinterin kanssa ei ole lämpöongelmia.

Se Jawa

Mistä tämä lähes ajamaton Jawa sitten löytyi?

– Minulla on paha tapa selata Nettimotoa, ja tuollainen sieltä putkahti esiin. Pyörää kaupiteltiin Pietarsaaressa. Aina kun tällaisessa tapauksessa tarttuu puhelinkampeen, on olemassa riski, että siitä asia viriää, Valkkio myhäilee.

– Pyörää oli aikanaan käytetty maksuvälineenä kaupassa, ja siitä isänsä jäämistöstä kaupannut tytärkään ei tiennyt tarkempia yksityiskohtia. Pyörä on kuitenkin seissyt miltei koko olemassaolonsa ajan lämpimässä autotallissa, ja ne vähät jäljet, mitä siinä ovat, ovat syntyneet varastoinnin aikana.

Kyseessä on vuosimallin 1960 175-kuutioisella moottorilla varustettu Jawa CZ 175.

– Pyörän mittarissa on 8 kilometriä, eikä sitä ole koskaan rekisteröity. Mitään suoraa todistetta siitä, että sillä ei olisi ajettu enempää ei ole olemassa, mutta kun katsoo alkuperäistä maalipintaa ja esimerkiksi ruuvinkantojen koskemattomuutta, on vaikea uskoa, että sillä olisi ajettu, Valkkio vakuuttaa.

– Moottorista valui punaruskeaa möhnää, kun vaihdoin öljyt. Sitä joutui valuttamaan vuorokauden verran. Vaihdoin pyörään myös akun (6 Volttia). Kaasuttimen kanssa joutui jonkin verran ottelemaan, että sain kuristusläpän liikkumaan.

– Tankki haisi bensiiniltä, mutta sen sisämetallipinnat olivat puhtaat ja syöpymättömät.

– Satulan pehmuste oli kovettunut ja mureni käsiin, joten sen istuimen runko hiekkapuhallettiin ja siihen hankittiin Tsekistä uusi täyte. Satulan päällinen on keinonahkaa ja se on alkuperäinen. Tosin sekin on melko kovettunut.

– Kaikki muu on alkuperäistä. Iskunvaimentimissa on jäljellä pienet tarrat tai logot mitä en koskaan ennen ole nähnyt Jawaoissa. Pyörässä näkyy pientä ajan patinaa ja pientä pintanaarmua, mutta muuten se on erikoisen hyvä.

Rekisteröimättä paras?

Oletko ajanut pyörällä?

– En ole ajanut, käyttänyt moottoria kyllä, mutta en ole ajanut sillä, Valkkio sanoo. – Haluan pitää sen uudenveroisena edelleen. Rekisteröity on aina rekisteröity.

– Pidän pyörän ainakin tässä vaiheessa itselläni. Tiedän, että kiinnostusta riittäisi Keski-Euroopassa. Tsekeissä voisi tehtaallakin olla hinkua "tehdasuuteen" pyörään, heillä kun ei ole siellä jäljellä alkuperäisiä pyöriä: kaikki piti myydä, mitä tuotettiin, jotta saatiin valuuttaa ja rahaa jatkaa toimintaa.

– Ja jos ajattelee pyörän siirtämistä museoon, niin rekisteröimätön pyörä on parempi vaihtoehto. Jos taas haluan myydä sen, niin rekisteröity on helpompi myydä eteenpäin, jos joku oikeasti haluaa ajaa sillä. 

Miehellä on myös "pari muuta Jawaa", molemmat vuosimallin 1956 150-kuutioisia. Toinen ostettuna Muhokselta Oulun liepeiltä ja toinen Porin suunnasta.

– Jawat ovat olleet aikanaan kohtuuhintaisia – ja säännöstelyaikana – helposti hankittavia. 150-kuutioiset ovat olleet edullisia työmatkapyöriä, joiden perusmalli on ollut vähän tehokkaampi kuin mopo. 150-kuutioisessa on ollut ehkä 6 hevosvoimaa.

Jammuja ja Velocettejä

Miehellä on myös kaksi kappaletta valmistumassa olevia Jytä-Jammuprojekteja, molemmat vuosimallia 1972. Lisäksi klassikkotallissa on vuosimallin 1980 nelipyttyinen Ruotsista ostettu Honda CB650, jota ei lainkaan aikanaan tuotu Suomeen, vaan se jäi pitsikansi-Tuutin varjoon.

Harvinaisempaa osastoa on vuosimallin 1966 Norton Atlas 750 cm³. Kyseessä on N15 Scrambler-malli.

– Olen nähnyt valokuvan, jossa Clint Eastwood istuskelee samanlaisen pyörän päällä "Kotkat Kuuntelevat" -elokuvan kuvausten aikana, Valkkio muistelee.

Lisäksi miehellä on kaksi Velocetteä. Erityisen hienossa kunnossa on restauroitu vuosimallin 1953 musta-kulta Mach 350, jossa on jopa alkuperäinen rekisteritunnus.

– Toinen Velocette on MAF 350, jota tehtiin Ranskan armeijalle 950 kappaletta 1942. Sotatilanteen vuoksi ne jäivät brittiarmeijan käyttöön. Se on vielä hieman työn alla.

– Lisäksi on vielä yksi Jawa-projekti, vuosimallin 1952 versio, jossa on 19 tuuman vanteet.

Vanhojen moottoripyörien kunnostamisessa on aina ongelmansa. Millaisia kokemuksia niistä sinulla on?

– Brittipyöriin löytyy itse asiassa aika hyvin osia; sekä Velocetteen että Nortoniin, myös uustuotanto-osia. Englannista löysin myös uuden Jytä-Jammun lokarin. Niitä on ongelma löytää, pyörä kun ravistaa aina ajossa takalokasuojan poikki. Haasteita tietysti välillä on, mutta homma on onneksi mielenkiintoista, Valkkio kuvaa.

Mies keräilee myös jenkkiautoja. Tallissa ovat myös vuosimallin vuosimallin 66 Chevy Nova Coupe V8 yhtälailla kuin museorekisterissä olevat Letukan 88 vuosimallin Sport Side pickup ja Chevrolet Nova II 67.

Miten paljon kuljet auto- ja mp-alan veteraani- yms. tapahtumissa kesäisin?

– Kesä menee kyllä kokonaan eri tapahtumissa. Niissä näkee aina tuttuja, joita ei muuten missään näe. Ja esimerkiksi Veteraani-Ralli kuuluu kesän ykköstapahtumiin. Se kerää harrastajia monelta suunnalta, Valkkio miettii.

Vielä yksi kysymys. Käsi sydämelle: miten kova on hinku ajaa tällä rekisteröimättämällä Jawalla?

– Erittäin kova, huokaisee Juha Valkkio.

Kiitos, Juha!

Edit 22.10. klo 13.42: Korjattu sana "Muhoksesta" muotoon "Muhokselta".