Tämän moottoripyörän polttoainetankin täyttämiseen ilmaiseksi tarvitset vain lammen ja tarpoimen

Matalat lammet ja kosteikot tuottavat kasvihuonekaasuja, erityisesti metaania. Sitä syntyy orgaanisen materiaalin hajotessa. Kahdeksan tunnin lammenpohjan naaraaminen ja haraaminen tuottaa tarpeeksi kaasua 20 kilometrin ajoa varten.

Gijs Schalkx kutsuu hankettaan "pyrkimykseksi pitää polttomoottori elossa fossiilivapaassa tulevaisuudessa".

Kyse on Gijs Schalkxin opinnäytetyöstä, jolla hän valmistui Arnhemin taideyliopistosta Hollannista. Mies kertoo pitävänsä vanhojen moottoripyörien korjaamisesta, mutta "vihaa öljyalan yrityksiä kuten Shelliä, jotka lupaavat monia asioita paremmasta maailmasta, mutta eivät toteuta niitä".

Mistä ihmeestä tässä kaiken kaikkiaan on kyse? Jo ajatus metaanin keräämisestä oman – päästöttömämmän – polttoaineen tuottamiseksi on huikea, mistä idea moiseen? Emme siis voineet muuta kuin kysyä mieheltä itseltään, ja tässä Gijsin näkemyksiä asiasta. Todettakoon, että metaanin kerääminen olisi mahdollista meilläkin, eikä moottorin muuttaminen metaanilla käyväksi ole kovin hankala prosessi.

Gijs Schalkx: "Tämä on ennen kaikkea taideprojekti"

Gijsin mukaan kyse on taideprojektista, joka ei ole tarkoitettu ratkaisuksi kaikille ilmasto-ongelmillemme, vaikka siitä homma on osin lähtöisin.

Miehellä on myös Yamaha XT600, jolla hän on ajanut ajokortin saatuaan. Muutaman vuoden käytön jälkeen hän kunnosti pyörän, mutta ryhtyi sitten urakan jälkeen miettimään, mitä järkeä on rakentaa uusiksi pyörä, joka on tehty ennen päästörajoitusten käyttöönottoa maailmassa, joka pyrkii kohti fossiilivapautta. Miten kauan on mahdollista ajaa sillä ja nauttia siitä?

Hänelle moottoripyörä merkitsee ennen kaikkea vapautta: tankkaat sen, saat ajaa sillä, se tuottaa sähköä ladata puhelimesi, ja voit mennä mihin haluat – ja kaikki tämä yhdellä yksittäisellä mekaanisella laitteella: moottoripyörällä. Hänen pyöränsä ei toimi tietokoneiden, sensoreiden tai minkään muunkaan varassa.

Hyvä esimerkki vieraantumisesta on puu-uuni vs. ilmalämpöpumppu tai ilmastointi. Puu-uunia käyttäessäsi sinun pitää tietää, miten lämmittää, että on sopivan lämmin, ja miten paljon työtä se vaatii. Elektronisesti ohjatuissa järjestelmissä riittää, kun väännät säätimen 21 asteeseen. Helppoa, mutta se etäännyttää sinut lämmöntuoton käytännön prosessista. Meidän koko elämäämme ohjaavat elektroniset apujärjestelmät, jotka tekevät sen totta kai helpommaksi, mutta vieraannuttavat meidät perusasioista kuten siitä, paljonko energiaa tarvitaan päivittäisen lämpömme tuottamiseksi.

XT600 on hänen mielestään eräs viimeisiä "asioita" ennemmin kuin laitteita. Siinä ei ole sensoreita; et tiedä öljynpainetta tai jäljellä olevan polttoaineen määrää. Sinun täytyy ylläpitää pyörää ja tuntea se, että voit ajaa sillä.

Remontoimalla pyörän hän oppi tuntemaan siitä kaiken käyntiäänestä venttiileihin ja kytkimeen ja hän kuulee heti, kun kaikki ei ole kunnossa. Pyörä kertoo hänelle tarvittavan ilman mittareita tai varoitusvaloja.

Hän kuitenkin turhautui, koska hänen hieno pyöränsä käyttää bensiiniä, ja joka kerran kun hän ajaa sillä, hän samalla sponsoroi Royal Dutch Shelliä, ja vaikka hänellä ei sinänsä ole mitään yritystä vastaan, hän "ei halua lahjoittaa mitään heidän viherpesukampanjoihinsa".

Jorpakkomoottoripyörän synty

Nykyisessä yhteiskunnassa olemme riippuvaisia energiayhtiöistä, mutta Gijsin ideaaliyhteiskunnassa näin ei ole. Ja siitä syntyi "Slootmotor" eli Jorpakko- tai Lampimoottoripyörä.

Hänelle kyse on ennen kaikkea polttomoottorin pitämisestä elinkelpoisena myös fossiilivapaassa tulevaisuudessamme ja samalla hoitaa tarvittavan polttoaineen tuottamisesta itse. 

"Liian hyvää ollakseen totta"

Miten hän sitten löysi tällaisen, näin erikoiselta kuulostavan ratkaisun metaanin käyttämisestä moottorin polttoaineena sekä sen keräämisestä tonkimalla lutakon pohjasta?

Hän löysi tarinan kalastajasta, joka pani ämpärin veneensä perään, kun lähti kalastamaan. Päivän päätteeksi hänellä oli kaloja sekä lisäksi polttoainetta, millä paistaa kalansa. Tarina kuulosti Gijsistä liian hyvältä ollakseen totta, joten hän innostui ottamaan asiasta selvää, ja löysikin artikkeleita matalien vesien metaanipäästöistä. Ja tämähän teki asian vain entistä kiinnostavammaksi.

Slootmotorin tankin täyttämiseen tarvittavan kaasun keräämiseen vaaditaan noin kahdeksan tuntia työtä, lammen pohjan haraamista, jotta polttoaine riittää noin 20 kilometrin ajomatkaan. Keräily on työlästä puuhaa, mutta samalla se osoittaa, miten paljon ponnisteluja elämäntapamme vaatii. Huoltoasemalta tankkaa muutamassa sekunnissa 20 kilometrin matkaan vaadittavan bensiinin. Mutta silloin näkee vain bensapumpun, ei öljynporauslauttoja eikä valtavia tankkereita merillä tai puhdistamoja joka puolella Eurooppaa.

Metaanilla käyvä moottori ei ole päästömielessä ongelmaton, koska se tuottaa hiilidioksidia, mutta se on kuitenkin heikompi kasvihuonekaasu kuin metaani. Metaani on 25 kertaa vaarallisempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Siten Gijs rakensi "plompstationin" eli lampitankkausaseman, jonka avulla pystyy keräämään metaania vesistöjen pohjalta. Se on kelluva lautta, jonka sisällä olevaan säiliöön, eräänlaiseen ylösalaisin olevaan astiaan pohjasta haraamalla ja tonkimalla nouseva kaasu tallentuu. 

Koko hanke on siis kriittinen: Teslan ostaminen ei tee sinua vapaaksi öljynporauksesta, mistä koko yhteiskunta on riippuvainen, se vain siirtää ongelmat myöhemmin ratkaistaviksi.

Tekninen toteutus

Teknisesti ratkaisut ovat Gijsin mukaan helppoja. Mopedin muuttamiseen luonnonkaasulla toimivaksi tarvitsee vain porata pieni reikä ilmansuotimen jälkeen ja ennen kaasutinta, lisätä putki ja painetta säätävä venttiili, joka puolestaan on liitetty kaasutankkiin. Slootmotorissa sen virkaa hoitaa valtava ilmapallo.

Venttiili hoitaa ilman ja kaasun seossuhteen, mutta mekaanisena ratkaisuna sitä joutuu säätämään ajon aikana, jottei se käy liian laihalla tai rikkaalla.

Mopo on 50-kuutioinen Honda, johon on saatavilla varaosia kaikkialla.

Tavoitteeksi ajomatkan suhteen Gijs asetti 20 km, eli 10 km suuntaansa. Tämä tarkoittaa noin 200 kaasulitran keräämistä. Kaasu on kuitenkin räjähdysherkkää, joten tankkina toimiva pallo on asennettu muovikuvun sisään turvallisuussyistä.

Periaatteessa Gijs on rakentanut pyörän kestämään kaikkia mahdollisia tulevaisuuden ratkaisuja. Mutta ennenkaikkea se myös juhlistaa itse tekemisen voimaa ja sitä, että polttoaineen voi hankkia itse. Lisäksi se on ympäristöllisesti puhutteleva, joka hänen mukaansa on hieno etu, muttei pääasia.

Polttoaine, mitä Gijs käyttää on olemassa ja aina käytettävissä – sitä syntyy jatkuvasti lisää ja sen käyttäminen itsessään on ympäristöteko.

Tärkeintä on kuitenkin tämä: "Emme ole riippuvaisia isoista korporaatioista, vaan voimme tehdä asioita myös itse".

Lisätietoja asiasta Gijsin sivuilta täältä. Siellä on myös hieno video siitä, miten keräilyprosessi toimii sekä ensimmäiset ajokilometrit Jorpakkomoottoripyörällä metaanikaasua käyttäen.