Teresa Pohjalainen:
Kyseenalaisia asioita joita olen kohdannut miehenmielisessä maailmassa:
Tänään töissä asiakas kysyi että "Sulla taitaa olla kovasti vientiä kun olet naismotoristi" Siis mitä? Minullako? Vain sen takia, että minulla on moottoripyörä? Enpä ole huomannut. Missä ne miehet oikein ovat?
Kukaan ei ole koskaan tullu minulle sanomaan että ”voi kun sinulla on ihanasti hiukset takussa ja meikit söpösti poskella, lähdetkö kahville?” Tuskin kukaan naismotoristi pystyy herättämään miesten kiinnostusta pakokaasulle haisten, vaatteet ravassa, tukka sekaisin ja meikit poskella.
Kerran minulta kysyi eräs mies hämmästyneenä, että "ajoitko ton tänne tosiaan?" ja osoitti Hondaani. Ei, kun talutin sen tänne töihin koko 16 kilometrin matkan.
Osaavat miehet
En saanut moottoripyöräni penkkiä irti vaikka miten yritin. Ajoin siis paikalliseen mp-korjaamoon ja kysyin apua. Vastaus oli salamana että ”naiset naiset”, ja pään puistelua. Asentaja pyöri hetken Hondani ympärillä ja ihmetteli kun ei ole lukkopesää missään, on kuulema tehty muutoksia penkkiin ja sitä ei saa pois.
Kerroin asiallisella äänellä asentajalle että lukkopesä penkkiin löytyy lokasuojan alta, ja että se on vain jumissa, avain ei käänny. Hänen ilmeensä oli epäuskoisen nolo
"Olet noin pieni, miten saat pyörän nostettua maasta?” En ole ikinä kaatanut mitään ajamaani moottoripyörää (paitsi mopon kyllä kun opettelin PV:llä keulimaan. Se vaati kymmeniä voltteja taaksepäin), ja pysäköidessäni laitan pyörän pystyyn sivuseisontatuelle, en laita sitä maahan kyljelleen köllöttämään.
Pidetään jalat jalkatapeilla
Kerran ajaessani parkkiin, ajoi viereiseen ruutuun auto ja mieskuski sanoi imelällä äänellä "Ajelin sun perässä tuossa, ja sulla oli kivasti jalat jalkatapeilla" Tätä minä en vain tajunnut, enkä tajua vieläkään. Missä ihmeessä niiden pitäisi olla?
Muutaman kerran minulle on tarjottu apua pyörän tankkauksessakin.
Vilkkupolttimo pimeni, irrotin sen pyörästäni mukaani polttimo-ostoksille malliksi. Myyjä sanoi, ettei mukanani oleva polttimo ole moottoripyörästä. Hän tietää, sillä hänkin ajaa moottoripyörällä. Lähes väkisin sain hänet myymään mulle polttimon, lähtiessäni tokaisi että "kannattais laittaa mies asialle niin sais oikean polttimon". Jaaha. Etsinkö tuon takia itselleni siis miehen että se hoitaisi nuo varaosahankinnat?
Ollessani koeajolla oli ko. liikkeen miesasiakas mennyt myyjälle sanomaan että on edesvastuutonta antaa noin pienelle noin iso moottoripyörä koeajoon.
Vaikka olen nainen (jolla on iso ego), niin se ei tarkoita että olisin avuton. Naiseus ei ole heikkous. Ettäs tiedätte. Mutta olette te miehet kyllä ihania. Aina välillä.
Teresa ja Honda.
Millainen motoristi ja mitä on olla Teresa Pohjalainen?
"Mun oman lähipiirin motoristit pitää mua äijänä muitten joukossa, en saa siis siksi prinsessakohtelua. Ikävää.
Motoristiporukka on suopeita, hyväsydämisiä, ihanan suvaitsevaisia ihmisiä. Kaikille moikataan pyörämerkistä tai sukupuolesta riippumatta. Joissain liikkeissä asenne kuitenkin on hanurista. Esimerkiksi kerran, kun sovittelin ajohousuja eräässä hesalaisessa mp-tarvikeliikkeessä. Kysyin pienempiä housuja niin myyjä vastasi että "Ei meillä ole lastenmallistoa ko. merkistä."
Olen aloittanut tämän hulluuden ajamalla mopolla, Suzuki PV:llä 13-vuotiaasta. Sen jälkeen ajoin piikkikortin 16-vuotiaana ja sain Yamaha RD:n. Minulla on ollut arviolta viisi eri pyörää. Ennen nykyistäni Hondaani (VTR 1000F), minulla oli VFR 750, se kuulosti heikkovetoiselta singeriltä.
Olen koulutukseltani kyllä autonasentaja, mutta en kyllä tee mitään pahemmin pyörääni. Lähinnä kovaa ajoa ja huonoa huoltoa, kuten tavataan sanoa. Ei sentään, kaverit ja huoltoliike huoltaa. Laitoin kyllä blingbling-tarroja kilpitelineeseen.
Ajan joka päivä, jollei muuten niin aina työmatkat kelillä kuin kelillä. Pyörällä löytää upeita paikkoja joihin yleensä vahingossa eksyn. Esimerkiksi kerran minun piti ajaa Porvoosta Sipooseen. Eksyin ja kysyin poliiseilta missä olen, kun olivat pysäkillä valvomassa liikennettä. Puhalluttivat minut ja kertoivat että olemme Vuosaaressa...
Ajokausi alkaa yleensä maaliskuussa heti, kun asvaltti pilkistää, ja loppuu kun on niin paljon lunta ettei vain kykene enää ajamaan.
Olen syrjäytyvä säheltäjä. Joku joskus sanoi että edellisessä elämässäni olen taatusti ollut mr. Beanin vaimo."
Oheinen juttu julkistettiin alun perin Motouutiset.fi-moottoripyörälehdessä 6.9.2014.
Teresa Pohjalainen lähikuvassa.