Pala historiaa: katsaus poliisin käytössä olleisiin ja nykyisiinkin moottoripyöriin

Julkaisemme joulun ja Uuden Vuoden välisenä aikana vuoden 2021 luetuimmat jutut uudelleen toimituksen osittaisen lomallaolon vuoksi. Hauskaa Joulun ja Uuden Vuoden odottamisen ja vaihtumisen aikaa kaikille!

Tämä juttu oli vuoden 2021 16. luetuin.

Ensimmäiset poliisikäytössä olleet moottoripyörät olivat vuoden 1926 paikkeilla Helsinkiin ja Viipuriin hankittuja sivuvaunullisia Harley-Davidsoneita.

Sodan jälkeen oli käytössä joitakin DKW:n 500-kuutioisia soolopyöriä joilla oli ajettu se kuuluisa yksi reissu, eli sotareissu. Kalusto lienee ollut aika loppuun ajettua. Sodan käyneitä sivuvaunullisia Zündapp-pyöriä oli myös jonkin verran käytössä.

Vuoden 1952 Olympialaisiin hankittiin neljä uutta sivuvaunullista Harley-Davidsonia. Ensimmäiset uudet soolopyörät poliisi sai vuonna 1958. Silloin käyttöön hankittiin BMW R 60 2 -mallisia sivulaukuilla varustettuja moottoripyöriä.

Näissä pyörissä oli jo jonkinlaiset ääni- ja valohälytyslaitteet. Lisäksi niissä oli radio, joka lisäsi käytettävyyttä merkittävästi.

Jäätelökauppiaita ja sahapukkeja

Tällöin myös ajovarustus muuttui yhtenäisemmäksi ja asiallisemmaksi kuljettajan mukavuutta silmällä pitäen. Ajoasujen materiaali oli mustaa nahkaa. Pyörien ja laukkujen väri oli valkoinen. Jäätelökauppiaat olivat saapuneet.

Moottoripyörillä oli tärkeä merkitys esimerkiksi ”Hyrylän Hävittäjien” kaitsemisessa. Ko. kuorma-autot ajoivat maa- aineksia Hyrylän soramontuilta. Ne pystyivät karistamaan poliisiauton menemällä niin huonoille teille ettei henkilöauto voinut seurata.

Moottoripyöräpoliisi seurasi helposti minne vain.

Bemussa oli Earles-keinuhaarukkajousitus edessä. Näillä pyörillä toimittiin lähes 60-luvun lopulle. Silloin hankittiin uudempaa BMW kalustoa tyypiltään R 60/5. Tätä pyörää luonnehdittiin ns. "sahapukki"-malliksi.

Ajo-ominaisuudet olivat jossain määrin levottomat. Toki on muistettava että tuohon aikaan minkään merkkisten motojen ajettavuus ei ollut kovin kummoisella tasolla tähän päivään verrattuna.

Guzzi-kurjuutta

Näillä mentiin muutama vuosi kunnes 1972 Moto Guzzi 850 GT tuli valituksi uudeksi palvelupyöräksi. Guzzi oli suuri ja näyttävä pyörä ja kulkuakin löytyi noin 180 km/h verran.

Suurin mutta olikin luotettavuus. moottorin öljyvuodot, osittaiset kiinnileikkautumiset ja sähköviat vaivasivat.

Autonovo koetti parhaansa mukaan parantaa käytettävyyttä, mutta kalusto seisoi aika paljon korjaamolla.

Erikoisuutena oli oston kylkiäisenä saatu 500-kuutioinen paikallispoliisin Moto Guzzi -malli. Tämä yksilö ei juuri käytössä kulunut ja se oli suorituskyvyltään aika vaatimaton. Yksilö poistuikin huutokaupan kautta varmaankin pienimmillä kilometrilukemilla ever. Pyörää ei voinut käyttää edes koulutuskalustossa sen erikoisuuden ja vika-alttiuden vuoksi.

Turussa oli käytössä Suzukin 750-kuutioinen vesipyssy, pyörä lienee saatu lahjoituksena. Myös Trumpan 750 Trident oli ainakin hetken käytössä Turussa. Trumppa oli kaiketi jonkun takavarikon kautta tullut, ja poistui melko pian huutokaupan kautta.

Paluu Bemareihin

Guzzi-kurjuus loppui 1978 paikkeilla kun BMW:n R 80 ja R 100 malleja hankittiin käyttöön.

Varsinainen jymyjuttu oli R100RS-pyörien hankinta virkakäyttöön. Mallia käytettiin tiettävästi ensimmäisenä maailmassa meillä poliisipyöränä. Malli oli eritäin edistyksellinen tullessaan markkinoille 1977. Samoihin aikoihin moottoripyöräpoliisin (MP) koulutuksen koordinointi siirtyi silloisen Liikkuvan Poliisin (LP) Helsingin komennuskunnan  vastuulle.

Koko koulutussysteemi oppilasvalintoineen ajateltiin uudestaan ja siitä voidaan katsoa nykyaikaisen mp-poliisin koulutuksen alkaneen. Mp-poliisin työympäristö ja erilaiset tehtävät ovat hyvin monipuoliset. Kyseessähän ei ole ihan yksinkertainen asia. Mp-poliisin on työssään ajateltava monia koko ajan muuttuvia tekijöitä esimerkiksi turvallisuuden suhteen.

"Radioaallot kulkevat nopeammin"

Ajatellaanpa vaikka takaa-ajotilannetta. Mikä oli rike, ja mitä vaaroja kovaa ajava pakenija aiheuttaa? Ja vielä perässä kovaa ajava poliisi.

Viimeisimmän ahdetun Kawasakin poliisipyörän esittelyssä eräässä lehdessä mainostettiin 300 kmh huippunopeutta. No hei oikeasti: takaa-ajo nopeudella 300 tai vaikka 250 kmh yleisellä tieverkolla?

Luulenpa ettei poliisi tuohon lähde.

Jo 90-luvun alussa virkapyörien huippunopeus oli 250 kmh luokkaa. Silloin todettiin poliisin sisäisissä ohjeissa, että kaluston tulee toimia vakaasti noin 200 kmh nopeuksissa.

Miksi näin? No, jos ajetaan 250 kmh -luokan nopeuksilla pitää renkaiden olla lähes uudet, eikä pyörässä saa olla oikein mitään turhaa. Esimerkiksi sivulaukuille on moni tehdas antanut maksiminopeuden 180 kmh. Virkapyörässä on hälytys- ja radiolaitteita sekä muuta rekvisiittaa laukuissa painona. Levollinen käytös suurissa nopeuksissa on melkoinen haaste.

Virkapyörissä on myös monenlaista valoa ja kovaäänistä pilaamassa aerodynamiikkaa. Kovissa nopeuksissa pienetkin asiat alkavat vaikuttamaan ajovakavuuteen. Jarrujen tulee olla täydessä kunnossa samoin iskunvaimennuksen yms.

Silloin jo todettiin että radioaallot kulkevat nopeammin kuin moto. Suuri huippunopeus toimii tietysti ennalta ehkäisevänä pelotteena joissain tapauksissa.

Lisää Bemareita ja – Jammuja

BMW R 80 GS tuli virkakäyttöön aika nopeasti ensiesittelynsä jälkeen. Pyörää käytettiin kaikenlaisissa erikoistoiminnoissa joissa tarvittiin liikkumiskykyistä ajoneuvoa. Sittemmin isoja enduroita on kuulunut kalustoon vaihtelevasti. Tuohon aikaan oli tärkeää että kalusto oli kustannustehokkaasti käytössä.

Poliisilla oli jatkuvasti pulaa kalustosta eikä hallin nurkassa seisovaa ajoneuvoa hyvällä katsottu. Määrärahojen jako on kaikkina aikoina ollut keskustelun aiheena ja näkökulma on riippunut useimmiten katsojan intresseistä.

BMW R100 RS -pyörät olivat Liikkuvan Poliisin kalustoa ja BMW R 100 ja R80 Poliisilaitosten kalustoa aina vuoteen 1984 asti. BMW K 100 RS tuli korvaamaan R-sarjan boxerit.

Pari vuotta myöhemmin Käyttöön tuli Yamaha FJ 1100- ja vuotta myöhemmin FJ 1200 -mallit. Bemu ja Jammu muodostivat kaluston rungon seuraavan 10 vuoden ajan. Vertailun vuoksi kalustossa oli Honda VF 1000 F2 Ja Kawasaki GPZ 1000RX

Kawa olikin nopein virkapyörä tuohon aikaan, 257 kmh tutkalla mitattuna. Taisi olla vasta Hondan CB 1100 XX kun ylitti lukeman.

Letkuja runkoja ja hyytyvää ajettavuutta

Yleisesti ottaen FJ Jammu alkoi 100 000 kilometrin jälkeen olla aika letku rungoltaan. Pyörät siirtyivät aktiivipalveluksen jälkeen koulutuspyöriksi. Tällainen menettely säästi valtavasti kustannuksia verrattuna saatuun hyötyyn. Raskaalla maantiepyörällä pehmeässä hiekassa eteneminen opettaa kuljettajalle monia hyödyllisiä taitoja joista on hyötyä tulevassa työssä.

Moottoripyörien ajettavuus kilometrien kasvaessa oli ongelma aikana jolloin rungot olivat terästä. Ajan myötä teräs alkaa joustaa enemmän kuin suunnittelussa on tarkoitettu ja tästä seuraa ylimääräistä ei toivottua liikettä vääriin paikkoihin. Tuolloin FJ Jammun runko oli aika eläväinen noin sadantuhannen kilometrin kohdilla. Moottorin puolesta ajoa olisi voinut jatkaa paljon pitemmälle.

Bemun K-sarjan pyörissä putkesta tehtyä runkoa oli paljon vähemmän. Moottori ja vaihteisto olivat alumiinia joka ei sillä tavalla väsynyt kuin teräsputki. Nämä ongelmat tulivat esiin vasta ajettaessa nopeuksia lähempänä kahtasataa ja yli. Normaalinopeuksissa rungon väsyminen ei tullut ilmi.

Tuohon aikaan renkaat olivat vielä ristikudosrenkaita ja niillä oli taipumus elää kovassa ajossa.

Nykyisten moottoripyörien alumiinirungot ja teräsvyörenkaat ovat ymmärtääkseni siirtäneet rungon väsymisongelman historiaan.

Tokihan edelleenkään suuret kilometrit eivät paranna pyörän ajettavuutta, mutta vaikutus on paljon pienempi kuin ennen.

ABS-jarrut ja ajovarusteiden kehitys

Vuonna 1988 Bemu toi ABS-jarrut valinnaiseksi varusteeksi. Poliisille hankittiin kaksi kappaletta K100 RS ABS -pyöriä. Toista pyörää käytettiin tehtaalla Munchenissä tutkittavana, etteivät poliisiradio tai hälytyslaitteen magneettikentät häiritse ABS:ien toimintaa. Moottoripyörässä kyseiset komponentit ovat aika lähekkäin ja saattavat häiritä toistensa toimintaa. Suomen poliisi oli tiettävästi ensimmäinen joka käytti ABS-järjestelmää viranomaiskäytössä.

Noina aikoina myös ajoasujen materiaalit olivat kehityksen alla. Musta nahka vaihtui siniseen nahkaan. Nahkan rinnalle tulivat goretex-tekstiiliasut, nahka jäi enemmän paraatikäyttöön. Nahkan puhdistaminen jatkuvassa käytössä on aika hankalaa ja asua kuluttavaa.

Koulutuskalustoon hankittiin myös Yamahan IT 200 -malleja ja 125-kuutioisia crossipyöriä. Nämä toimivat lähinnä motocross harjoituksissa. Olipa kalustossa Yamahan YZ 500, ilmajäähdytteinen crossipyöräkin. Se poistui täysin ehjänä huutokauppaan. Syy: ihan liian monet saappaat hajosivat käynnistyksissä kuin myös jalkoja aristeltiin. Toinen syy oli tajuton teho tuossa käytössä.

Nykyään kouluksessa käytetään Yamaha TTR 250 ja BMW R 850 R -pyöriä. Ja tietysti vanhoja palvelupyöriä BMW K 1200 RS, ja Yamahan FZ1- ja FJR-malleja

Siviilipyöriä ja kehitystä

Ajotapavalvonta aloitettiin motoilla noin 1977 takavarikoidulla BMW R 90S:llä. Myöhemmin keltainen R100 RS jatkoi perinnettä. Siiviilipyörävalvonta oli autopuolella todettu hyväksi ja tarpeelliseksi, joten myös moottoripyörillä harrastettiin samaa toimintaa .

Jossain vaiheessa kalustoa keirrätettiin ympäri maata, kun asiakkaat oppivat tunnistamaan valvontakaluston. Vuonna 1992 siviilivalvontapyöräksi tuli Honda CBR 900RR Fireblade. Se olikin tykätty työkalu ja sporttipyörä. Miehet, jotka pitivät näkyviä poliisipyöriä pilkkanaan, hämmästyivät aika monesti kun jäivätkin kiinni.J ammun FJ 1200 esiintyi myös siviiliväreissä. Myöhemmin Jammun R1 Ja Kawan ZR 1400 olivat ajotapavalvonnan työkaluina.

Vuonna 1988 Pohjola yhtiö lahjoitti poliisille Valkoisen Harley-Davidson poliisimoottoripyörän. Pyörä oli lainakalustona ympäri maata. Tarina kertoo jossakin maatalousnäyttelyssä poliisin osastolla olleelta MP-poliisilta kysytyn ”kulkeeko tuo harrikka kahtasataa?” ”Kyllä jos sen pudottaa tarpeeksi korkealta”, vastasi Konsta.

Yksittäiskappaleina oli käytössä Yamaha XJ 900 Diversion ja BMW K1100 RT Polizei eli Saksan poliisin käyttämä malli. Meillä virkakunta halusi sporttisempia malleja.

Ahvenanmaalla oli poliisipyöränä Suzuki DR 650 RS. Pyörä oli näkyvin poliisitunnuksin varusteltu.

Poliisilla on myös ollut rikospuolen käytössä siviilimoottoripyöriä ja sittemmin ko toiminnassa on siirrytty vuokrapyöräkäytäntöön jolloin konnien on ollut vaikeampi tunnistaa kalustoa.

Siviilipyörinä oli Suzuki GSX750 ES, Hondan Transalp ja Yamaha XJ 600.

BMW K100 RS -mallien jälkeen oli vuorossa BMW K1200 RS Ja Yamahalta FJR 1300 -mallit. Kalustoa kevennettiin edelleen, ja käyttöön tuli pääasialliseksi pyöräksi Yamaha FZ1.

Joitakin KTM:n Super Dukejakin on käytössä. Uutena aluevaltauksena tulivat Yamahan T-Max-maksiskootterit.

Scoba on varsinkin taajamissa kätevä peli.

Moottoripyöräpoliisin hyvä maine

Kun Liikkuva Poliisi lopetettiin 2014, muuttui myös poliisipyörien hankintametodi. Kautta historian on ollut kädenvääntöä pyörien määrästä. Varsinkin, kun meillä on pitkä talvi jolloin kalusto vain kerää pölyä. Käytännössä auton ja moottoripyörän hinta ja käyttökulut ovat samaa luokkaa, joten sitä kautta pyörien käytön perustelu on vaikeaa.

Joskus oli aika jolloin tärkeille valtiovieraille järjestettiin poliisimoottoripyöräsaattue. Silloin joku ministeriön tyyppi sanoikin että kymmenen pyörää riittää, niillä saadaan saattue muodostettua tärkeille vieraille.

Sittemmin on poliisissa pidetty tärkeänä, että näkyvää valvontaa suoritetaan myös motoilla.

Toisekseen moottoripyöräpoliisilla on aina ollut hyvä maine ainakin motoristien piirissä.

Jossain vaiheessa HD-kuskit kirosivat jatkuvat pysäytykset silkaksi kiusanteoksi. Sekin aika loppui, ja nyt ollaan kaiketi aika asialinjoilla.

Moottoripyöräpoliiseja on tällä hetkellä toistasataa, ja yhtä pyörää kohden on tavallisesti pari kuljettajaa.

Kilometrejä kuskille tulee noin kymmenentuhatta kesässä. Kilometrien jahtaaminenhan ei ole se tarkoitus, vaan liikenteen valvonta, tai muut työt. Esimerkiksi erilaiset tapahtumat festarit yms.

Toivotaan hyvää ja jatkuvaa tulevaisuutta Suomalaiselle Moottoripyöräpoliisille.

Teksti ja kuvat Mikko Paaso.