Oululainen Pekka Hasti oli mp-reissulla Oulusta Nordkappiin veljensä kanssa moottoripyörillä elokuussa. Ensimmäinen yö meni Nordkapissa ja toinen Levillä. Paluumatkalla sadan kilometrin päässä Rovaniemeltä sitten sattui ja tapahtui.
– Oli kirkas päivä ja kello oli ennen kuutta. Aurinko alkoi laskea. Velipoika ajoi edellä, ja minä perässä. Välimatkaa oli noin 50-100 metriä. Saattaa olla, että näin sarven välähdyksen metsän reunassa, varjossa. Samassa poro, musta sellainen, oli edessäni, Pekka Hasti kertoo.
– Meinasin jarruttaa, mutta vauhtia oli sen verran, että tajusin, etten pysty pysähtymään. Kun tuollaista on tapahtumassa, niin ehtii ajatella kaikennäköistä niin, että tietokone savuaa. On uskomatonta, miten nopeasti silloin pystyy tekemään päätöksiä. Olin ilmeisesti painanut kytkinkahvan pohjaan, kun olin aikeissa jarruttaa. Päätin kuitenkin jättää jarruttamatta, ja pitää pyörän pystyssä, kävi miten kävi. Seuraavaksi odotin, että kolahtaa ja poro tulee syliin, mutta ajoinkin poron läpi. Pyörä pysyi pystyssä ja sain sen parkkiin tien reunaan.
– Veli ehti ajaa n. 10 km, ennenkuin huomasi, etten ole matkassa.
– Autoja ei ollut tilanteessa mukana, mutta niitä tuli hetken kuluttua paikalle, ja joku autoilija siirteli poronraadon osia tieltä.
– Muutama autoilija pysähtyi kyselemään, että kuka on ajanut porokolarin ? Vastasin että minä. Seraavaksi kyselivät että "missä on moottoripyörä"? Tuossahan se. "Etkö kaatunut?" Kertoivat, että kun moottoripyörällä ajetaan porokolari niin muovinkappaleita on pitkin tietä, pyörä ihan romuna ja kuski yleensä viedään ambulanssilla sairaalaan, Hasti toteaa.
Poro oli ilmeisesti ylivuotinen sarvien perusteella ainakin paikalla pyörähtäneiden poromiesten mukaan.
Hasti oli shokissa, mutta kävi kuitenkin katsomassa sarvipäätä.
Pekan Kawasaki.
"Sulla on ylivoima"
– Ennenkuin kolahti, tietokone päässä raksutti, että "sulla on ylivoima". Olin nimittäin matkassa yli 400 kg painavalla vuosimallin 2005 Kawasaki Vulcan VN 2000 Classicilla. Poro painoi ehkä 40 kg, joten minulla oli yli 10-kertainen massaylivoima. Siihen päälle tulee vielä vauhdin antama liike-energia, Hasti muistelee.
– Sen jälkeen vähän rauhoittelimme tilannetta, ja mietittiin mitä tehdään sekä soitettiin hätäkeskukseen ja kerrottiin tilanteesta. Pyörän jätin siihen. Oikealta oli mm. kaatumaraudat poikki. Lähdimme Kemiin velipojan kotiin, minä hänen pyöränsä kyydissä.
– Seuraavana päivänä lähdin sitten hänen pyörällään ajamaan kotiin päin Ouluun. Ajattelin, että ei tässä mitään, mutta oli se aivan hirveätä. Minulla kului kolme tuntia sadan kilometrin väliin. Pystyin kerralla ajamaan vain 10-15 minuutin verran, sitten jouduin pysähtymään, kun vedet valuivat silmistä, ja pelkäsin niin. Hirveä reissu, Hasti kuvaa.
Italiaan toipumaan
Seuraavana päivänä hän ei ajanut moottoripyörällä, mutta pystyi kuitenkin sitten jokusen päivän kuluttua viemään pyörän Kemiin. Noin viikko kului toipumiseen, sillä stongan vasen puoli osui käteen, muuten hän selvisi mustelmilla.
– Ostin uuden pyörän parin-kolmen viikon kuluttua tapahtuneesta, ja päätin, että on parasta lähteä heti ajamaan. Veli kertoi lähtevänsä Saksaan moottoripyörällään, joten kysyin, saisinko töistä lomaa, ja lähdin päivää myöhemmin ajamaan hänen peräänsä. Sovimme treffit Italiaan, jonne ajoin 2 päivässä. Tein 7 päivän ajoreissun, kilometrejä kertyi kaikkiaan 7000, Hasti muistelee.
– Pelot hävisivät sinne, nyt on taas ajamisessa varmuus. Saa nähdä, miltä tuntuu, kun alkukesästä pitäisi käydä Norjassa, mutta nyt on aika ookoo olo.
Kaatumarauta suojasi Pekkaa kolarissa poron kehon suoralta iskulta.
Mitä tehdä toisin?
Olet varmaan pohtinut, mitä olisit voinut tehdä toisin, että olisit välttynyt onnettomuudelta?
– Nyt vauhtia oli noin 100 km/h. Ehkä, jos olisin ajanut hiljempaa, vaikka 80 km/h, olisinko voinut väistää? Vaikea sanoa. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Ennakolta olen aina suunnitellut, mitä teen, jos jotain vastaavaa tapahtuu. Kävi sekin mielessä, että kaadan pyörän, mutta päässä oleva ajotietokone sanoi, että pidä pystyssä.
– Olisinko kaatanut pyörän, jos eteen olisi juossut hirvi? Sitä en voi tietää, kun nyt oli se tunne, että pidä pystyssä, Hasti pohtii. – Olisi voinut käydä paljon pahemmin, jos olisin kaatanut asvaltille varsinkin, kun ei voi tietää, miten olisin pyörinyt siinä.
Hasti on aikanaan ajanut motocrossia, mikä ehkä antaa toisenlaisia valmiuksia pyörän käsittelyyn, kuin mitä vähän ajavalla tai kouluttautumattomalla perusmotoristilla on.
– Ehkä siinä on jotain sellaista luontaista, että miten saat pyörän haltuun, eikä niin, että miten pyörä vie sinua. On jossain syvällä selkärangassa, miten sitä ohjataan, Pekka Hasti miettii.
– Painajaisia en ole nähnyt. Oma painajaiseni oli silloin onnettomuuden jälkeen ajaa Kemistä Ouluun. Purin siinä ajon aikana niitä tunteita. Ihmettelen edelleen, että voi käydä noin hyvin. Kun autollakin voi käydä huonosti, ja sitten kun on matkassa tuollaisella vehkeellä, ettei käy kummemmin.
– Kaatumaraudoista oli tosi paljon apua. Jos niitä ei olisi ollut, poron kehon isku olisi osunut jalkaan. Siitä olisi voinut sitten lentää tai kaatua hallitsemattomasti, Hasti päättää.