Jyväskylän Rompepäivä avasi taas ajokauden tyylikkäästi

Jyväskylän Paviljongissa järjestettävä Rompepäivä on Suomen suurin rompetoritapahtuma. Sen henkeä kuvaa hienosti iskulause "Voit myydä itsellesi tarpeetonta tavaraa - ja ostaa vielä tarpeettomampaa tilalle".

Tapahtuman merkityksestä kertoo hyvin se, että keskellä talvea, vain äärimmäisen niukasti kevään puolella, Paviljonkiin kerääntyy yli 5000 moottoripyöristä, mopoista ja - niin - erilaisista tarvikkeista, varusteista ja osista kiinnostunutta kävijää.

Rompepäivillä myydään moottoripyöriä ja mopoja sekä tietysti osia ja oheistarvikkeita kumpiinkin. Perinteisesti osia ja pyöriä on myynnissä eri vuosikymmeniltä, joten tapahtumassa voi todellisia löytöjä.

Tiivis, dynaaminen tapahtuma

Messujärjestäjälle Rompepäivä on melkoinen ponnistus. Kaikki tapahtuu kahden vuorokauden aikana kauppapaikkojen pystyttämisestä itse tapahtumaan ja kaiken purkamiseen sekä jälkien siistimiseen.

Pakko olikin kysyä järjestävän seuran eli Keski-Suomen Konepyöräseuran puheenjohtaja Arvo Kokolta, millainen mieli hänelle itselleen ja seuran väelle tapahtumasta jäi?

– Hyvin positiivinen mielikuvahan tästä tapahtumasta jäi. Väkeä oli aivan normaalisti. Ei ihan ennätysmäärää, mutta ei jäänyt paljoakaan huipusta. Kaikkiaan paikalla oli yli 5000 henkilöä, joista lipun ostaneita oli noin 4500 ja loput myyjiä ja yhteistyökumppaneita. Voi sanoa, että nyt pyöritettiin näin pienellä yhdistyksellä kyllä huippumäärä ihmisiä. Myyjiäkin oli paikalla ennätyksellisesti yli 200, Arvo Kokko kertoo.

– Meitä talkoolaisia oli mukana yli 90, kuka mitenkin paljon hommaa teki. Osa teki kellon ympäri, osa vähän vähemmän. Kaikkiaan laskeskelimme, että projektiin käytettiin yli 900 talkootyötuntia.

Selvennykseksi kerrottakoon vielä, että yleisö on paikalla lauantaina kello 8.00 - 15.00 välisen ajan ainoastaan, eli kyseessä on melko tiivis pläjäys.

– Aiemmin messuihin on käytetty kaikkiaan neljä päivää aikaa rakenteluineen. Nyt lyhensimme rakenteluaikaa ja saimme homman läpi kahdessa päivässä. Samalla saimme Paviljongin vuokraa alemmas, kun henkilökuntaa ei tarvinnut olla paikalla kahtena päivänä.

Myynti sujui

– Saimme myyjiltä paljon positiivista palautetta siitä, että myimme paikat etukäteen ja myös laskutimme niitä etukäteen. Sillä saimme myyjien jonoja sisäänotettaessa lyhennettyä todella paljon.

Samalla panimme laskutussysteemit ja kuittien kirjoittamisen uusiksi. Lisäksi myyntipaikkojen kartat olivat tietokoneella, jolloin pysty heti merkkaamaan ylös sen, että tämä henkilö tulee tähän paikkaan jne. Siirryimme siis kaikin puolin 2000-luvulle, Kokko toteaa.

Runsasluminen talvi toi omat ongelmansa tapahtuman järjestämiselle.

– Runsasluminen talvi vei vakituisesti käytössämme olleita pysäköintitiloja. Emme saaneet normaalisti linja-autojen käytössä ollutta Lutakon aukiota ollenkaan tällä kertaa mukaan. Paviljonki tuli kuitenkin erittäin hyvin vastaan, ja saimme kaikki toistakymmentä bussia mahtumaan jollain tavalla.

– Kauppiaat olivat tyytyväisiä myös siihen, että myynti oli sujunut todella hyvin, moni totesi, että oli myynyt enemmän kuin koskaan. Kertoohan siitä tietysti sekin, että moni yritti jo varata samaa paikkaa ensi vuodelle.

Paviljongin tilat ovat meidän kannaltamme hyvät, ja kun ne vielä ovat lisäksi lämpimät sisätilat niin mikäpä siinä. Ainoa ongelma on, että ahtaaksi menee, tila tahtoo loppua. Kauppapaikkoja on kaikkiaan 350 myyntipöytää tai lattiapaikkaa, mutta osa ottaa 2-3 ruutua. Myyjiä oli tarkkaan ottaen 208, viime vuonna heitä oli 180, Kokko muistelee.

Katoavaa kansanperinnettä?

– Trendi on vienyt vähitellen siihen, että moottoripyörien ja mopojen sekä niiden osien lisäksi on otettu myyntiin myös polkupyöriä, ja kun joku varaa itselleen myyntipöydän, emme varsinaisesti voi rajata, mitä kaikkea muuta sinne tulee myyntiin. Joten kaupan on myös renkaita, kirjoja ja jotain muitakin artikkeleita kuten kylttejä, matkalaukkuja ja muuta vanhaa tavaraa. Käytössämme on kolme hallia, joihin on toistaiseksi riittänyt niin hyvin tulijoita, ettei valikoimaa ole tarvinnut laajentaa.

Kokkoa huolettaa tapahtuman ja koko rompeharrastuksen hiipuminen.

– Tämä taitaa olla katoavaa kansanperinnettä. Innostusta toki on, mutta minun ikäluokkani, eli yli 70-vuotiaitten pyörät jäävät perillisille kun sukupolvi vaihtuu. Se tarkoittaa sitä, että vanhoja pyöriä tulee myyntiin, kun nuoriso ei vain innostu enää harrastuksesta.

Ensi vuonna tulee 30. kerta, kun Rompepäivät järjestetään, sillä jatkuvuutta ainakin vielä toistaiseksi on, Kokko vakuuttaa.

Kokolla itsellään on vuosimallin 1983 Suzuki Katana ja 2008 Honda Shadow.

Konepyöräseuralla on hyvät kerhotilat, joissa on 8 rakentelupaikkaa, joita vuokrataan 2 kuukauden periodilla sekä lisäksi säilytyspaikkoja. Jäseniä kerhossa on noin 100-110.

– Puolet kerhomme jäsenistä oli mukana järjestelmässä ja rakentamassa tätä Rompepäivää. Lisäksi meillä oli mukana JMK:n eli Jyväskylän Moottoriklubin väkeä. Me autamme heitä sitten taas perinteisesti Jyväskylän Mp-näyttelyn järjestämisessä. He ovat samanhenkistä porukkaa, ja ilmoittivat meille, että jos henkilökunta loppuu, saamme lisää jos tarvitsemme, Kokko myhäilee.