Kokoontumisajossa: H-DCF Perheralli toteutetaan aina lasten ehdoilla

Ralliportit oli - tällä kertaa Kurikan Pitkämössä - avattu virallisesti lauantaina puolen päivän aikaan, joten saapuessamme iltapäivällä alueella oli jo täysi vipellys käynnissä. Vastaanottajanamme toimi H-DCF:n varapresidentti Timo Kytöoja.

– H-DCF:n Perheralliin osallistuu vuosittain keskimäärin 200 rallivierasta, joista puolet on lapsia. Nuorimpien osallistujien ikä lasketaan kuukausissa. Perheralli on ainoa H-DCF-ralli, joka on suunnattu alle 16-vuotiaille, ja tämä poikkeaa siinäkin suhteessa muista järjestettävistä H-DCF-ralleista, että tänne voi tulla alueen sisälle autolla. Perheralli järjestetään täysin lasten ehdoilla. On erilaisia pelejä ja leikkejä, ja illan esiintyjänkin ohjelmisto on suunnattu nimenomaan lapsille. Tämä on lämminhenkinen, leppeä perhetapahtuma, johon tullaan koko perheen voimin, perheen koiria unohtamatta, Timo Kytöoja kertoo.

– Lauantaina kello 12.00 on virallinen rallin avaus, jolloin vedämme kerhon lipun salkoon. Moni tuleekin jo perjantaina, joten ovat valmiina katsomassa tätä perinteeksi muodostunutta lipunnostoa.

– Lapset tykkäävät nukkua teltassa, joten tänne tullaan telttailemaan, toki mökkejäkin on tarjolla. Perheralli järjestetään joka vuosi eri paikassa ja perheille tämä on monivuotinen perinne. Nuoriso on matkassa tuonne 15-16-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen lähtevät kiertämään muita ralleja vanhempien mukana tai kortin saatuaan itsenäisesti omalla piikillään.

– Moottoripyöräily mielletään usein äijien harrastukseksi ja moni jäsenistämme vierastaa Perherallia, mutta tämä on ralli rallien joukossa ja unohdetaan että jo pyörä ja kuljettaja muodostavat perheen. Usein ensikertalaiset kehuvatkin, miten upea ja leppoisa tapahtuma tämä on, Kytöoja toteaa.

Tämän vuoden nuorin Perherallin osallistuja, 4,5 kuukauden ikäinen Hertta Tolkki, istui rauhallisesti vaunuissaan, vierellään äitinsä Mia-Liisa Ketola ja perheen koira Kerttu. Monesko perheralli tämä on teille?

– Ensimmäinen. Viime vuonna puhuttiin, että tultaisiin, mutta se jäi väliin. Nyt oli hyvä syy lähteä, kertoi Mia-Liisa Ketola.

H-DCF on jaettu 12 Chapteriin eli alueeseen vanhan lääninjaon mukaan. Jokaisella Chapterilla on oma aluepäällikkönsä. Pohjanmaan (Chapter4) aluepäällikkönä toimii tällä hetkellä Hertan isä Jaakko "Jaska" Tolkki. Kuinka paljon töitä Perherallin järjestelyt ovat teettäneet aluepäällikölle?

– H-DCF:n organisaatio on pureksinut kaiken niin valmiiksi, ettei minulle jäänyt muuta kuin paikalle tulo ja sen jälkeen vähän mielikuvitusta, jos jotain sattuisi tarvitsemaan, vakuutti Tolkki rennosti.

Lähdemme kiertämään hieman alueelle. Mistä kaikkialta täällä on rallivieraita?

– Ihan ympäri Suomen, kuten kaikissa H-DCF-ralleissa. Tällä hetkellä pohjoisin osallistuja on tullut Torniosta. Ja kuten aina, kun moottoripyörällä on matkassa: kun lähdet, olet jo perillä, selittää Timo Kytöoja.

Kuinka kauan olet itse kiertänyt ralleja?

– Vuodesta 2000 alkaen ja ensimmäinen H-DCF ralli, johon osallistuin, oli nimenomaan Perheralli. Silloin mukana olivat omat pojat, joista nyt nuorin on tällä perheineen. Hänen tyttärensä Aada on 2-vuotias, kertoo Kytöoja iso-isän ylpeydellä.

Asuntovaunun eteen oli nostettu useampia tuoleja. Vaunun edustalla Terhi Hiltula-Maisala istui kutomassa ja tarkkailemassa miehensä Karin kanssa muksujen touhuja.

– Kaikkien lasten kanssa ollaan kierretty kaikki Perherallit ja niin kauan, kun joku lapsista haluaa, niin tullaan. Täällä ollaan aina lasten ehdoilla, vakuuttaa 40 vuotta moottoripyöräillyt Terhi Hiltula-Maisala.

Anne, Juri ja Kaapo Hiltunen tulivat juuri syömästä. Kuinka mones Perheralli tämä sinulle on Kaapo?

– Ensimmäisen kerran olin 2009, miettii Kaapo.

– Jo enemmin kierrettiin Perheralleja hänen siskonsa kanssa ja hän lopetti mukaan tulon, kun täytti 16 vuotta, Juri kertoo.

Mikä Perherallissa on parasta?

– Arvonnat ja pelit. Olen voittanut arvoista bumerangin, frisbeen, pesäpallomailan ja ..., Kaapon lista tuntuu loputtomalta.

– Myynnissä on 200 pika-arpaa ja lisäksi 300 ilta-arpaa. Kaikki arvat ovat menneet. Lisäksi on pelejä ja kilpailuja. Buutsinheitto on perinne, se on lapsille ja aikuisille, on hevosenkengän- ja ketjunheittoa ja muita kilpailuja. Kaikista kilpailuista jaetaan mitalit kolmelle parhaalle. Jotkut tulevat edellisen vuoden mitalit kaulassaan, ne ovat tärkeitä juttuja, selventää Timo Kytöoja.

Onko täällä ollut kavereita?

– On. Kaksi serkkua ja kaksi naapuria, laskee Kaapo.

– Täällä ei lasten tarvitse olla yhtään yksin. Yleensä joku käy nykimässä hiljaisempia mukaan. Lapset odottavat ja kyselevät, onko vielä pitkä aika Perheralliin, Juri selittää.

– Voisiko ensi vuonna järjestää tämän kaksi kertaa, huikkaa Kaapo väliin toivorikkaana.

– Täällä perheet ovat yhdessä ja koska tämä on suljettu alue, muksut voivat vapaasti juosta missä haluavat. Täällä on yhteisöllisyyttä, vanhemmat katsovat kaikkien tenavien perään. Ja turvallista, ovet voi jättää auki, tavarat pysyvät paikoillaan, Juri lisää.

– Tänne on tosi mukava tulla. Tarvittaessa saa aina apua. Tulo on helppo suunnitella etukäteen, koska tämä järjestetään aina samana viikonloppuna, jatkaa Anne vielä lopuksi.

H-DCF:n hallituksen jäsen Riitta Rintamäki on miehensä Pertin ja lapsenlapsi Veetin (6v.) kanssa Perherallissa. Mummun ja Veetin välillä oli käynnissä armoton ketjunheittokilpailu.

– Alun perin aloimme järjestämään Perherallia, kun halusimme näyttää lapsille, mitä aikuiset tekevät, kun kiertävät eri ralleja viikonloppuisin. Alusta alkaen ollaan menty aina lasten ehdoilla. Aikoinaan Ähtärissä meillä oli pienimuotoinen paraatiajokin. Perherallia on järjestetty yli 20 kertaa, Riitta Rintamäki kertaa rallin alkuhistoriaa.

Perherallissa oli ulkopuolisenkin silmin katsottuna todella hieno ja leppoisa tunnelma. Oli kiva nähdä, miten perheet viihtyivät keskenään touhuten ja lapset mennä vipelsivät osana porukkaa ja keskenään. Lisää tällaisia ralleja? On ainakin helppo ymmärtää, miksi Kaapo toivoi, että ralli järjestettäisiin kahdesti vuodessa.

Aiheesta aiemmin: Riitan persoonallinen Rottapyörä: Harley-Davidson 1962 Rautapää