Tänäkin vuonna kokoontumisajojen järjestelyistä vastaa Juha Bergman. Miltä nyt näyttää?
– Suhteellisen hyvältä ... sataa vähemmän, vastaa Bergman hymyillen.
Vasemmalta Pete Jauhiainen ja Juha Bergman. Taustalla saapuu katkeamattomana virtana rallikansaa.
– Ennakkoon on ilmoittautunut suurin piirtein sama määrä kuin edellisinäkin vuosina. Kaiken kaikkiaan paikalle odotetaan noin 500:a motoristia. Viime vuoteen verrattuna tänä vuonna ensimmäisenä yönä oli porukkaa vähemmän. Eilen paikalle saapui vajaa sata, ensimmäiset jo ennen kello aamuseitsemää. Nyt sisällä on noin parisataa motoristia. Vuosi sitten ensimmäiset tulivat jo keskiviikkona ja viimeiset pääsivät lähtemään vasta tiistaina, muistelee Bergman.
Ravintolateltta.
Pete Jauhiaisen saattelemana lähdemme kiertämään alueelle. Vantaalainen Kristiina Karvinen ja helsinkiläinen Meri Sinkkonen ovat kasaamassa Kristiinan telttaa.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen Imatranajossa. Päätin lähteä, kun edellisinä vuosina täällä käyneet kaverit kehuivat tätä tapahtumaa, selittää Kristiina Karvinen.
– Kun Imatranajot järjestettiin viiimeisen kerran 1986 olin silloin mukana ensimmäisen kerran ja siitä jäi hyvät muistot. Se, että lähdetään Imatralle, oli kova juttu aloittelevalle motoristille. Nyt kun Imatranajoja on alettu järjestämään uudestaan, niin olen ollut paikalla joka vuosi, eli tämä on nyt neljäs kerta, listaa Meri Sinkkonen.
Kristiina Karvinen vasemmalla ja Meri Sinkkonen teltanpystytyspuuhissa.
– Road Racing kiinnostaa ja "Imatran henki" elää täällä yhä. Tänne valikoituu RR-henkistä, vanhaakin jengiä. Tänä vuonna Kontioralli järjestetään harmi kyllä samaan aikaan, joten osa kavereista meni sinne, jatkaa Meri Sinkkonen.
– Muutamia kavereita on vielä tulossa, joten odotan leppoisaa ja rentoa yhdessäoloa, vastaa Kristiina Karvinen ensikertalaisen ennakko-odotuksista kysyttäessä.
Roil´s MC:n väkeä Jyväskylästä.
Roil`s MC Jyväskylästä on edustettuna isommalla porukalla.
– Osa on vielä tulossa. Kaikkiaan meitä tulee tänne yli 10, laski Roil`s MC:n puheenjohtaja Pasi Saareke.
Mukana on todellisia Imatranajo-veteraaneja.
– Näin aikoinaan kun Agostini ja Saarinen ajoivat täällä. Vain yksi Muistojenajo on jäänyt minulta väliin, kertoi Ahti Makkara.
– Täällä on ehdottomasti parasta tämä tunnelma. On kiva katsoa, kun taistellaan podiumpaikoista. Omasta seurasta löytyy kilpa-ajajia rata-, enduro- ja jääradoilta, kehuvat Roil´s MC:n jäsenet.
Roil's MC:n porukalla on perinteitä Imatralta.
Mauri Kasiniemi, Teemu Mattila ja Hannu Yli-Pietilä olivat rakentaneet kunnollisen näköisen leirin suojakatoksineen ja istuksivat leppoisasti leirin ulkopuolella. Kaikkien moottoripyörät olivat italialaisvalmisteisia.
Mauri Kasiniemi, Teemu Mattila ja Hannu Yli-Pietilä olivat matkassa italialaisilla pyörillä.
– Italiassa tehdään hyviä moottoripyöriä ja punaviiniä, totesi Mauri Kasiniemi.
– Tuo Moto Guzzini on 30 vuotta vanha ja sillä on ajettu jo 190 000 kilometriä, ja se käy edelleen kuin kello, lisää tähän Hannu Yli-Pietilä.
Hannu Yli-Pietilän 30-vuotias Guzzi. Ja kuivuvia varusteita.
– Imatranajo on hieno tapahtuma. Kävin jo aikoinaan -70 ja 80-luvulla. Sitten jäi väkisin muutama vuosi väliin, jatkaa Imatranajon talkoolaisenakin toimiva Yli-Pietilä.
– Vastaavanlaista ei ole missään päin maailmaa. MotoGP:t ovat niin steriilejä. Moottoripyörät näkee vain jostain kaukaa, kun täällä ollaan aivan varikon vieressä ja kilpailuja on mukava seurata, kun radalle on hyvä näkyvyys, listaa Mauri Kasiniemi.
Kahden Guzzin lisäksi matkassa oli yksi Benelli.
– Lisäksi täällä näkee paljon sellaisia tuttuja, joita ei muualla pääse näkemään, kertoo vielä Hannu Yli-Pietilä lopuksi.
Ohittaessamme ensimmäisen kerran Riku Nurmijärven teltan, näimme hänen kuivattelevan sukkaansa kaasukeitintä apuna käyttäen.
Riku Nurmijärvi oli torstaina kastunut niin perusteellisesti kuin vain kastua voi.
– Ajaessani tänne eilen kastuin niin paljon kuin vain voi ajaessa kastua. Ajovarusteiden lisäksi kastu kaikki mitä oli laukussa, vaikka laukkujen piti olla vedenpitävät. Kyllä se tästä vähitellen, totesi Riku Numijärvi virnistellen.
Vastapäisessä teltassa oli myös varusteita kuivumassa.
Antti Myrskylä oli tyytyväinen kaverusten teltta-alueen peittävään pressuun, koska naruille sai ripustettua varusteita kuivumaan.
– Vedin sadevehkeet päälle jo lähtiessäni kotoa. Lappeenrannan kohdalla tulikin vettä oikein kunnolla. Tässä näitä nyt kuivatellaan. Onneksi saatiin tuo pressu, niin samalla tuli naruja, mihin ripustaa kamoja kuivumaan, kolmatta kertaa Imatranajoihin tullut Antti Myrskylä huikkii teltastaan.
Imatranajo on koko perheen tapahtuma. Porilainen Marjo Kekki saapui juuri paikalle tyttärensä Adeliinan kanssa.
Marjo Kekki ja 'pienestä pitäen harrastukseen hyvin aivopesty' Adeliina.
– Paljon tulee kierrettyä kokoontumisajoja kotimaassa ja ulkomailla. Adeliina haluaisi olla useamminkin mukana. Joudun aina selittelemään, kun jätän hänet kotiin. Hän oli alle puolivuotiaana ensimmäisen kerran moottoripyöräreissulla mukana. Silloin minulla oli sivuvaunumoottoripyörä ja molemmat tyttöni mahtuivat sinne sivuvaunuun. Eli hän on pienestä pitäen hyvin aivopesty harrastuksen pariin. Itse olen ajanut "piikkisestä" asti. Kerran olin ilman pyörää. Ne olivat elämäni pisimmät kaksi tuntia, nauroi Marjo Kekki.
Motoristeja saapui katkeamattomana virtana alueelle. Tänä vuonna keli ei ollut ainakaan alkuun paras mahdollinen, mutta tunnelma on perinteisen korkealla. Varmasti tulee kaikin puolin hyvä ralli-viikonloppu.
Lisää porukkaa virtasi koko ajan.