Koulukiusattu Roni Alho matkalla Jawa-mopolla Nuorgamiin - teknisiä ongelmia matkalla

Roni Alhon menopelinä on aito 50-kuutioinen Jawa Babetta -mopo. Kulkuneuvo ei ole ihan tykeimmästä päästä, siksi ajomatkalle Nuorgamiin onkin varattu viisi päivää. Kilometrejä matkalle kertyy noin 1400 Suomen pohjoisimpaan pisteeseen Utsjoen Nuorgamiin.

– Ostin eräältä naishenkilöltä kaksi mopoa 250 eurolla. Tämä oli niistä valmiiksi rekisterissä ja sikäli sopiva ajopeliksi.

Lähdit keskiviikkona matkaan Salosta. Mitä tapahtui, kun matka illan mittaan keskeytyi ja jouduitte ottamaan mopon kyytiin ja jatkamaan mukana olevalla huoltoautolla Kankaanpäästä Seinäjoelle?

– Matka sujui alkuun ihan ookoo, kunnes pyörä alkoi pätkimään risteyksessä 23 kilometriä ennen Kankaanpäätä. Ajoimme 10-13 kilometriä yhden bussipysäkin taktiikalla: pyörä sammui, kunnes sillä taas pystyi ajamaan sen bussipysäkin välin, sammui uudelleen jne. Lähtiessä se aina rykäisi matkaan, kerran jopa niin reippaasti, että kumi sutaisi, Alho nauraa.

Remonttia yötuimaan

Myöhään illan mittaan pyörä vietiin seinäjokisen Tomi Ropposen luo, jonne Good Will Bikerin tehtävää jatkava Topi Rautjoki oli saapunut Jyväskylästä tervehtimään ja auttamaan Alhoa. Selvisi, että Jawan tankin bensahana päästi vain pienen lirun bensaa lävitseen, joten koko tankki meni vaihtoon: tilalle saatiin Ropposen mönkijän tankki, joka toimitti virkansa hienosti. Siinä vaiheessa, kun pyörä tuli kuntoon, kello oli 2 yöllä.

Eilen torstaina miehen tavoitteena oli illan mittaan päästä Ouluun.

– Pakko, koska pitää saada kirittyä aikataulua kiinni. Uskoisin, että matkaan kuluu 8-10 tuntia. Kilometrejä on noin 310.

Mutta mikäs tässä, kun mopo toimii. Siihen on mukana varaosakone ja uusi mäntä, männänrenkaat sekä varatyristori ja yöllä tuunattu Kiinanmönkijän tankki, joka on perinteiseen tapaan kiinni pyörässä nippusiteillä, Roni Alho veistelee. – Tankissa on myös polttoaineensuodin ja jopa huohotinputki.

– Nyt bensaa tulee letkun täydeltä. Edellisellä tankilla ehkä kymmeneosan siitä?

Varmimmaksi vakuudeksi ryhmä kävi vielä ennen Oulun suuntaan lähtöä hakemassa paikallisesta tarvikeliikkeestä muutaman sytytystulpan, kun tuntui, että tulppiin tuli roskia jostain.

Suorituskykyä?

70-luvulta peräisin oleva Jawa-mopo ei varmaan monellakaan tule ensimmäisenä mieleen kulkuneuvoksi tuollaiselle keikalle, kun huippunopeuskaan ei laillisista syistäkään johtuen voi olla kovin korkea. Miten se kulkee silloin, kun toimii normaalisti?

– Alunperin noin 35 km tunnissa, mutta saimme säädettyä sen siihen kuntoon, että pystyn pitämään sillä noin 40-45 km/h matkanopeutta.

Millä tunnelmilla matkaan?

– Ihan hyvillä fiiliksillä. On upeata, että näin ihania ihmisiä on ympärillä. Hyvällä porukalla selvitään. Toivottavasti mahdollisimman moni Jawa-mies huomaa, että olemme matkalla pohjoiseen. Voi olla, että tarvitsemme varaosia tai huoltoapua matkalla, Alho pohtii. – Mutta jos kone lopullisesti hajoaa, niin hankimme sitten vuokrapyörän tilalle. Homma hoidetaan, kun kerran on luvattu, että mennään Nuorgamiin, niin sitten menemme Nuorgamiin.

Jawa-asiantuntemusta saatetaan tarvita

Olet aika pitkä ja tuo Jawa on melko pikkuinen? Vähän kuin tunkisi Wookieta pakastimeen?

– No tottahan tuo. Olen noin 190 cm pitkä ja voin kertoa, että ajoasento ei ole täysin optimaalinen. Oulusta on Nuorgamiin matkaa vielä noin 700 kilometriä, niin että tässä on vielä aika paljon istumista luvassa. Siltä varalta, että meille tulee ongelmia pyörän kanssa pohjoisessa, niin minut tavoittaa puhelinnumerosta 044 055 4166. Jos jollakulla on asiantuntemusta, niin meille voisi kertoa vähän etukäteen, kehen voisi sitten olla yhteydessä, Roni kehottaa.

Miten ihmiset ovat suhtautuneet matkaasi?

– Ihmiset ovat suhtautuneet todella hyvin. Salon torilla kaksi pikkulasta ja heidän äitinsä antoivat minulle esimerkiksi viisi euroa matkarahaa. 70-vuotias rouvashenkilö puolestaan kehotti minua ohiajaessani käymään kusemassa Oulun lyseon seinään, niin hän olisi tyytyväinen. Sama henkilö antoi minulle Sokoksen lahjakortin.

Olin iloinen myös siitä, että oma isäni oli tulossa Harrikallaan saattamaan minut matkaan, mutta hänen pyörästään tuli öljyt ulos matkalla. Salossa oli myös paikalla porukkaa 3-4 pyörää vanhoilla 250-kuutioisilla Jawoillaan. Sellaisen minäkin hankin, kun sopiva löytyy, Roni Alho toteaa.

– Minähän kuulun Jawasakkiporukkaan, ja Jawa-talli, joka maahantuo Jawoja on ollut erittäin iso sponsori minulle. Kiitos vain Artolle ja Eilalle.

Kiusaajalle sakkorangaistus?

Kun kysyn, onko Ronilla millainen viesti ihmisille, jotka puhuvat koulukiusaamisesta ja sen ratkaisemista, niin hän tarjoaa paria erittäin mielenkiintoista ratkaisua.

– Minä ehdottaisin sellaista, että koulukiusaamisesta voisi vaatia sakkorangaistusta. Kiusaajan erottaminen koulusta on huono idea, koska jos kiusaajan koulua vaihdetaan, niin ei se siihen lopu, vaan jatkuu samalla tavalla.

– Kiusaajan taustat pitäisikin selvittää ja kiusaajan pitäisi saada apua omiin ongelmiinsa. Sillä tavalla päästään pysyvämpiin ratkaisuihin kuin pelkästään polttomerkitsemällä ihminen, Roni Alho pohtii.

– Olen itse ollut pitkään koulukiusattu, ja olen sitä edelleen. Kiusaaminen jatkuu somessa, jossei muualla.

Alho työskentelee nykyisin asiakkuuspäällikkönä IRC-galleriassa ja Riemurasiassa, joten somen ilmiöt ovat tuttuja.

Roni Alho haluaa näyttää mopotempauksellaan muille koulukiusatuille, että kiusaamisesta voi päästä yli, vaikka se jättääkin pahat jäljet.

- Matkan tarkoituksena on myös se, että näytän muille samanlaisen kohtalon kokeneille, että pystyn nousemaan ylös ja tekemään tällaista ja samalla myös tuen muita kiusattuja tällaisella matkalla, Alho päättää.

Sympaattisen Ronin ja hänen seurueensa, vaimon Miia Hammarin sekä Timo Rouvalin matkan etenemistä voit seurata Facebookissa täällä ja kartalla Kiho-palvelussa täällä. Tätä kirjoitettaessa Roni näyttää olevan Vihannintiellä.