Saapuessamme ralliportille meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Saimme kuulla, että paikalle oli ehtinyt jo satakunta motoristia. Pitkämön camping-alue on laaja ja sata motoristia ei vielä tungosta tee. Kierroksemme alkumetreillä silmiimme osui jälleen meille entuudestaan tuntematon moottoripyöräkerho Prätkähys. Koska uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita, niin suuntasimme oitis kyseiseen leiriin tutustumaan. Präkähys MC:n varapuheenjohtaja Kari Arkkukangas ja rahastonhoitaja Katriina Arkkukangas valaisivat meille hieman kerhon historiaa ja sen toimintaa.
– Prätkähys on Vetelissä vuonna 2000 perustettu moottoripyöräkerho. Alkujaan jäsenet olivat Veteli-Kaustinen-akselilta ja sen naapurikunnasta. Nykyään jäseniä löytyy lähinnä Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueelta, mutta myös Pohjois-Pohjanmaalta sekä Etelä-Suomesta , kun osa on muuttanut toiselle paikkakunnalle ja lisäksi kerhoon on tullut mukaan tuttuja ja puolituttuja, kertoo meille Prätkähys MC:n varapuheenjohtaja Kari Arkkukangas.
– Meillä on itsetehdyt kerhotilat Vetelissä Veikkolan nuorisoseurantalon kiinteistössä. Kesäisin ajetaan ja talvisin vietämme kerhoiltoja puhuen ajamisesta, jatkaa Arkkukangas hvyäntuulisena.
– Kierrämme ralleja kukin omien aikataulujensa puitteissa. Yleisimmät ovat Rottaralli, Kokkotreffen, Kirjavankierros ja Ponutaival sitten tämä Latoajo on perinteisesti kauden päätös kokoontumisajo, listaa Kari Arkkukangas.
– Täällä on aina ollut hyvä ja rento meininki. Eikä tämä ole liian iso. Meille tämä on jo 12 kerta, kun olemme paikalla. Tosin kerhostamme löytyy jäseniä, jotka ovat osallistuneet Latoajoon jopa 20 kertaa, laskee puolestaan Katriina Arkkukangas.
Paikalle saapuu lisää kerhon jäseniä Harrikolla.
– Prätkähys MC on yleiskerho. Jäsenillä on monenlaisia pyöriä, näin saadaan paljon puhetta aikaan, naureskelee Kari Arkkukangas ja lähtee tervehtimään saapuvia ystäviään.
Lähdemme jatkamaan omaa kierrostamme. Juuri pystyyn saadun teltan viimeisiä telttakeppejä kiinnittelee vaasalainen Samuel Norja, Sauli ja Riitta Järvinen seuranaan.
– Tulimme tänne kolmestaan, mutta vielä odotellaan lisää porukkaa, kertoi Samuel Norja viimeistellessään teltan kiinnityksiä. – Olen täällä viidettä kertaa.
– Meille tämä on puolestaan 12. Latoajo. Tämä on tämmöinen perinteinen kauden viimeinen miitti, Sauli Järvinen liittyy puheeseen.
– Olemme aina tässä samassa paikassa, saman mökin edessä, tarkentaa Riitta Järvinen.
Kaikilla on Intruder Club Finlandin liivit. Sauli ja Riitta Järviseltä löytyvät lisäksi Yamaha Club Finlandin merkit. Onko molemman merkkisiä pyöriäkin tallissa?
– Aikaisemmin oli, mutta nyt enää "Jammu". Molemmissa on niin hyvää porukkaa, etten ole malttanut jäädä poiskaan. Toimin Intruder Club Finlandin rahastonhoitajana, eivät vielä ole pyöräyttäneet pois porukoista, vaikka Yamahalla ajankin, naureskelee Sauli Järvinen.
Ari Maansalo oli tullut paikalle kotikunnailtaan Ylistarosta. Mies oli matkassa vuosimallin 2002 Honda ST 1300 Paneuropeanilla, jonka ulkonäössä kiinnitti huomiota erikoisen näköinen satula.
– Tämä on minun näkökulmastani lähin kokoontumisajo, mitä järjestetään, joten tänne on mukava tulla. Toistakymmentä vuotta on tullut kuljettua täällä.
Maansalon motoristiura alkoi vuonna 1973 satapiikillä RD-Yamahalla, jollainen sattumoisin on pari mökkiä kauempana. 43 ajovuoteen taitaa mahtua paljon kilometrejä. Samalla ihmettelimme, kun miehellä on Honda Gold Wing 1800 -paita, mutta ajelee Pannarilla.
– Olihan minulla parikin Gold Wingiä tuossa välillä, joilla ajoin yhteensä noin 150 000 kilometriä, mutta sairastelin ja myin Wingin pois. Nyt olen kunnossa taas, ja päätin kokeilla Pannaria. Pirteä matkapyörähän tuo on - tosin vaimo kaipaa Wingin takapenkkiä, Maansalo myhäilee.
Penkeistä puheenollen, sinulla on erilainen penkki pyörässä vakioon verrattuna?
– Totta. Kuten näet, 1300-kuutioisessa Paneuropeanissa on kaksiosainen penkki. Takaosa on Topsellerin valmistetta ja etuosa on madallettu alkuperäisestä ja verhoiltu Isokyrössä Verhoomo Ikolassa. Tämä on seitsemän senttiä matalampi kuin alkuperäinen ja silti siihen on saatu mahtumaan geelipehmuste väliin.
– Hyvin se tuntuu toimivan, sillä ajoin tällä juuri rautaperseajon, ja tämä on todella paljon mukavampi kuin alkuperäinen.
– Vähiin tahtoo jäädä ajot aiempaan verrattuna. Ajan nykyään vähän yli 10 000 kilometriä vuodessa, aikaisemmin tuli ajettua noin 25 000 kilometriä. Ajokausi on enemmän alku- ja loppukesäpainotteinen. Keskikesällä ei vain kerkiä, toteaa rakennusalan yrittäjänä toimiva Maansalo.
Oli jo päivällisen aika, joten ennen lähtöämme ehdimme vielä testaamaan Pitkämö Campingin kehuttuja pizzoja, hyviä olivat.
Portilla tapasimme vielä järjestävää seuraa edustavan Seinäjoen maantiemoottoripyöräilijät ry:n puheenjohtajan Kaisu Salon. Miltä näyttää?
– Toivossa on hyvä elää. Onneksi ei ainakaan sada. Tällä hetkellä on 150 saapunut moottoripyöräilijää paikalle. Jos saataisiin edes 200 vierasta, niin se olisi todella hienoa. Joku optimisti veikkasi 250:ntä. Lupasin heti ihan omasta pussista tarjota kaljan, jos se toteutuu, nauroi Kaisu Salo.
Lähdimme jatkamaan matkaamme vatsat täynnä todeten, että Latoajo on maineensa veroinen lämminhenkinen ja leppoisa kokoontumisajo. Latoajo jatkuu sunnuntaihin, joten vielä ehtii mukaan.
Aiheesta aiemmin:
Perinteinen Latoajo järjestettiin jo 45. kerran
Latoajo: perinteistä kokoontumistunnelmaa paitamyynnistä onnettomuuteen Puolassa