Yövyttyämme Kutturassa Sotajoen varrella ja ollessamme poistumassa pysähdyimme Gafea Gufihtarissa kahvilla. Näillä tienoilla näkee harvakseen moottoripyöriä ja Harrikoita vielä harvemmin, mutta nytpä tällainen nähtiin. Kahvilan terassilta löytyi tyytyväisen näköinen Harrikanomistaja ja saimme tutustua meille entuudestaan tuntemattomaan moottoripyöräkerhoon. Goldmainers MC on pieni, mutta sitäkin erikoisempi MC-kerho.
Milloin Goldmainers MC on perustettu?
– Se perustettiin 2005 Hangasojan kultamontussa, mutta kerhotunnus hyväksytettiin Bikers Meetingissä 2009, Keijo Myllykangas vastaa.
'Kerran myin yhden kultahipun..'
Miten iso kerho se on?
– Jäseniä on kaikkiaan viisi. Meitä on kolme veljestä ja pari muuta. Neljä meistä on Toholammilta ja yksi Oulusta. Olemme kaikki kullankaivajia ja lisäksi ajamme kaikki Harrikoilla.
Kuinka kauan olet harrastanut kullankaivuuta?
– Kohta lähes 20 vuotta. Aloitimme 1998 Hangasojalla. Toistakymmentä vuotta oltiin vuokrakaivajina ja nyt meillä on jo toinen valtaus omalla porukalla. Nykyinen valtaus on Vuotsossa ja ajelin tänne tapaamaan veljeäni, jolla on valtaus täällä Kutturan puolella.
'Harrastus tämä kullankaivuu on, ja mukava sellainen'.
Kierrättekö kokoontumisajoissa porukalla?
– Aikaisemmin kierrettiin paljonkin eri kokoontumisajoissa, mutta nykyään kaivaminen vie senkin ajan, joten tulee enää harvemmin lähdettyä niihin.
Meneekö löytämäsi kulta myyntiin, vai kaivatko omaksi iloksi?
– Velipoika ja yksi toinen meistä tekevät kultakoruja. Materiaali tulee heille omasta takaa. Itse en ole koskaan myynyt grammaakaan. Paitsi kerran, kun yksi ystävistämme meni naimisiin ja päätettiin kaivajaporukalla, että jokainen laittaa häälahjaksi gramman kultaa. Yhdellä ei ollut juuri sillä hetkellä, mistä antaa, joten myin hänelle sen puuttuvan gramman. Se oli ainoa kerta.
Gafea Gufihtarissa oli paikalla muitakin.
Miten Harrikka soveltuu näille sorateille?
– Minulla on kaksi Harrikkaa. Toisessa on pidempi etuhaarukka, ja se on vähän jäyhempi ajettava näillä teillä. Joka vuosi olen tuonut pyörän tänne. Viime vuonna molemmat pyörät olivat täällä, ja syksyllä pitikin alkaa miettimään, että miten ne saa ajettua takaisin Toholammille. Talveksi en pyörää tänne kuitenkaan koskaan ole jättänyt. Eli ihan mainiosti se tänne soveltuu. Harrikalla on hyvä kiertää kuoppia, kertoi Keijo Myllykangas hyväntuulisena.
Niinpä. Koskaan ei tiedä, millaisen moottoripyöräilijän maailmalla tapaat, ja miten mielenkiintoinen tarina hänellä on kerrottavanaan. Kannattaa siis käydä Kutturassakin, tai ainakin siinä ennen Sotajokea sijaitsevalla kioskilla.
Aiheesta aiemmin: Kafea Gufihtar - Kultainen kahvikeidas Kutturantien varrella Saariselän alueella
Mainarin kesäkulkupeli. Se lyhytkeulaisempi.