Työtilanteesi on sellainen, että mielesi temppuilee ja panikoi, verenpaineesi nousee ja korvasi punoittavat kuin Yodalla, ennen kuin hän muuttui vihreäksi. Palaat töistä, teet välttämättömät askaret ja suuntaat ajatuksesi paniikinomaisesti huomisaamun raporttiin. Aina kun ajattelet sanaa raportti, kauhu iskee, ja vatsalaukkusi heittää voltteja. Joten miten toimit asian ratkaistaksesi? Kello on tässä vaiheessa noin 18.00.
Näet kypäräsi eteisin hyllyllä, ja päätät lähteä moottoripyöräilemään. Paniikkireaktio? Voi olla, mutta hyödyllinen sellainen.
Tarkistat pyörän kunnon, katsot bensiinitilanteen, loikkaat pyörän selkään, käynnistät sen ja lähdet ajamaan. Minne? Tässä vaiheessa et sitä vielä tiedä, mutta ei sillä ole ennenkään ollut väliä.
Mitä sinulle tapahtuu ajon aikana?
Ajaminen ja muu liikenne vaatii kaiken keskittymisesi. Stressihormonin tuotanto laantuu vähitellen, ja mielihyvähormonien, endorfiinien eritys kiihtyy.
Pian olet parhaassa mahdollisessa paikassa: oman pääsi sisällä, tässä nimenomaisessa hetkessä (koska muuta ei ole olemassakaan), vailla huolta huomisesta tai muistoa eilisestä. Olet vain kaiken havainnoiva tyhjä taulu.
Ajat, ja huomaat tiellä ja sen varrella kaiken mielenkiintoisen ja kauniin. Tunnet siinä hetkessä moottoripyörän sykkeen, tuulen, kuumuuden tai kylmyyden, kuulet moottorin jyminän ja ajoviiman. Tajuat kaikki ne tuoksut, mitä maailma on tulvillaan (se ei aina ole miellyttävää, varsinkaan maaseudulla, mutta sekin on ohimenevää, muutaman kilometrin päästä haju vaihtuu).
Tunnet tien ja pyöräsi sekä sinun välisen yhteyden nimenomaan sillä hetkellä, siinä paikassa, siinä kaarteessa, siinä kallistuksessa. Paikkasi maisemassa, sen avaruudessa, tien mitassa.
Koettelemuksia?
Voi olla, että ajaessasi on liian kuuma, liian kylmä, tai sataa, ja pukeuduit moottoripyöränahkarotsiisi ja kevlar-farkkuihin. Varustuksesi on hyvä, mutta housusi eivät pidä vettä. Et kuitenkaan voi tilanteelle mitään, ennen kuin vasta kotona - tai vaihtoehtoisesti voit mennä pitämään sadetta läheiseen baariin tai huoltoasemalle, jos sellainen sattuu olemaan nurkilla. Yleensä ei ole.
Ei silläkään ole väliä, sillä vaikka voi olla, että kastuminen tai se, ettet osannut ottaa asiaa huomioon kiukuttaa, olet varmasti tässä ja nyt itse tilanteessa, etkä pääse sitä pakoon. Ja todennäköisesti motoristina et hirvittävästi ota asiasta murhetta, sillä ongelmat yleensä ratkeavat, niin tämäkin.
Kuinka sattuukaan, stoalaisuuttasi koetellaan vakavammin, ja sade yltyy, ilta pimenee, sää jäähtyy. Baaria ei näy missään, joten toteat, että on kotiinlähdön aika.
Polvesi ovat jäässä, samoin perhekalleudet sekä kädet, kiitos vettäpitämättömien kuuman kelin ajohanskojen, jotka sattuivat olemaan kypäräsi sisällä, kun lähdit matkaan. Hytiset kuin viimeistä päivää ennenkuin saavut kotiovelle.
Laitat pyörän talliin. Riisut kamppeesi ja ripustat ne kuivumaan. Otat kuuman suihkun, jotta lämpiät, pukeudut, otat kupin teetä / kahvia. Ja istut rauhassa hetken, kunnes lämpiät ja äskeinen seikkailusi lähinnä hymyilyttää. Hymy tulee syvältä sisältä. Se kasvaa äskeisistä tuntemuksistasi, olemisesta hiljaa itsesi kanssa sekä tunteesta, minkä kehon lämpiäminen aiheuttaa. Miten hyvältä teesi maistuukaan! Kello on noin 21.30.
Tunnet kouraisun vatsassasi, kun muistat sen raportin, ja riennät tietokoneesi ääreen. Ällistyksesi on suuri, kun raportti syntyykin hetkessä. Pahimmat ongelmakohdat, joita et ollut osannut ratkaista, ovat selvinneet kuin itsestään. Ja itse asiassa käytät raporttiin tunnin keskittynyttä rentoa tekemistä, jonka jälkeen menet nukkumaan hymyssä suin.
Kuulostaako tutulta?
Asialle on looginen selitys. Ihmisen aivojen ajokapasiteetilla on rajansa. Jos mielesi on keskittynyt miettimään sitä, miten kiire sinulla on, ja miten mahdotonta on saada jokin asia tehtyä, käytät suurimman osan kyvyistäsi sen vahvistamiseen, ettet ehdi, pysty tai osaa.
Kun lähdet moottoripyöräilemään (totuuden nimessä kai on sanottava, että tässä voi toimia jokin muukin vapaa-ajanviettotapa), niin vapautat aivoistasi suuren osan rauhalliseen tausta-ajoon, josta puuttuvat osaamattomuuden tai ehtimättömyyden tai riittämättömyyden ajatukset. Jossain siellä taustaprosessissa ajatukset sitten vain selkenevät, asiat liittyvät loogisesti napsahtaen toisiinsa ja lopputulos on sellainen, että itsekin ihmettelet, mitä on tapahtunut.
Ja sokeri pohjalla: parasta tässä on tietenkin se, että moottoripyöräily on lisäksi todella hauskaa puuhaa. Mikäli joku sellainen, jolla itsellään ei ole pyörää, sattuu lukemaan tämän, niin voimme suositella. Ellet itse heti halua ajaa, pummi jonkun kokeneemman kaverin kyytiin ensi hätiin.