– Urani motoristina alkoi yli 39 vuotta sitten, kun tulin rippikoulusta ja isäukko sanoi, että "osta poika mopo". Tottelin ja sillä tiellä on oltu ja pysytään, Arto Huiskonen kertoo.
Kuten monella muullakin, matka moottoripyörien maailmassa kulki pienemmästä suurempaan, kunnes kilvanajo alkoi kiinnostaa.
– 16-vuotiaana mopoa seurasi piikki, 18 vuotiaana 500-kuutioinen, 19 vuotiaana 750-kuutioinen jne. Kaikki mopot aina vuoteen 2005 olivat katusporttipyöriä.
Vuonna 2002 tulin houkutelluksi Ducati cupiin ajamaan, mikä toteutti pitkän unelmani RR-kisaan osallistumisesta. Ajoin neljä kautta Ducati cupia ja sen jälkeen kolme kautta B-supersporteissa. Se oli upeaa aikaa, mutta kaikki loppuu aikanaan, etenkin kun aloitin vasta 40-vuotiaana, Huiskonen myhäilee.
– Moottoripyörämatkailun aloitin 19 vuotiaana ja Eurooppaan on tullut ajeltua kymmeniä kertoja ristiin rastiin. RR-vuosien aikana tulin ostaneeksi ensimmäinen enduroni, joka 2008 vaihtui tähän KTM 640 Adventureen, jolla taas olen matkalla.
– Rata-ajovuosina tutustuin kaveriini Jori Mäkipäähän, joka on nyt täällä Afrikassa ottamassa osaa Amageza-ralliin joka on osa Dakar Challengea. Amageza-ralli alkaa huomenna sunnuntaina 6.11, Huiskonen selventää.
Mongoliaan
– Jori ajaa kilpaa endurolla, ja on hyvin sisällä myös matkaendurotouhuissa, joten hänestä tuli minulle oppi-isä ja mentori lajiin. Ajoimme erilaisia Pystymettä-, Talviralli- yms. retkiä Suomessa. Sitten kun näköpiirissä häämötti 50-vuotissyntymäpäiväni, aloin haaveilla Välimeren kiertämisestä moottoripyörällä. Mutta yksi puhelinsoitto muutti suunnitelmat: Jori kysyi lähdetäänkö Mongoliaan 2012? Tunnin miettimisen jälkeen vastaukseni oli, että mikä ettei.
Valmistelimme matkaa kaksi vuotta ja sitä edelsi shake down -retki Venäjän Karjalaan ja Lappiin. Sillä matkalla pitkin puskia ja pöheikköjä tulivat kalusto, varusteet ja mies testattua huolella. Pyörä ja varusteet kestivät, mutta minulta murtui nilkka jo toisena Venäjän ajopäivänä. Ajo jatkui Buranan voimalla tosin vielä 2 viikkoa.
Lähdimme Mongoliaan kesäkuun vaihteessa 2012 ja Siperian halki, Mongolian pohjoista reittiä Ulan Batoriin. Juhannuksen vietossa kävimme Baikalilla jonka jälkeen ajoimme takaisin Mongoliaan kohti Gobin autiomaata. Gobissa ajotaidot ja onnetar taas pettivät minut, ja kaadon jälkeen murtui sillä kertaa sitten se toinen nillkka. Onneksi oli jo harjoiteltu ennakkoon!
Mongolian jälkeen suuntasimme Pamir Highwaylle Staneihin. Matkalla jouduimme kuitenkin tekemään u-käännöksen Tadzikistanissa, kun paikalliset alkoivat taas sotia, ja pistivät tien kiinni sekä heittivät länsimaiset ulos maasta. Mutta ajoimme onneksi sen vuoksi Ak Baitalin solan 4655 metrin korkeudella edestakaisin: mennessä lumisateessa ja palatessamme auringonpaisteessa.
Retken saldo: 74 päivää, 28500 km, 23 rengasrikkoa ja muisteltavaa loppuelämäksi, toveruus ja upeat ihmiset matkan varrelta ja se murtunut nilkka, jota ei nyt leikattu koska valitsin Mongolian mallin, jossa aika korjaa vammat. Syynä on tietysti se, että aavikolla eivät tohtorit tule vastaan. Kaksi vuotta nilkka kipuili mutta nyt se on parempi kun leikattu, Huiskonen pohtii.
Arton selfie Afrikasta tänään lauantaina.
Afrikkaan!
– Vuonna 2015 kävin puolestaan kiertämässä Mustan Meren BMW GS1200 Adventurella. Matkan saldo oli 6 viikkoa ja 12 000 km.
Afrikka-valmistelut olivat myös samaan aikaan käynnissä ja reitti Kapkaupungista Kairoon vahvistui jo tuolloin. Matkan ajankohta puolestaan valikoitui Suomen talven kohdalle, koska räntä- ja lumisateet on jo koettu, ja alle puolen vuoden kestävällä matkalla ei voi pieniä sadekausia välttää.
Pyöräksi valitsin tallista pienemmän KTM 640 Adventuren: yksinkertainen tekniikka, pieni rahallinen arvo / arvonlasku, keveys, hyvä alusta ja kokemus laitteesta kovassa käytössä sekä se, että sen jaksaa nostaa rimpulakin pystyyn kaadon jälkeen vaikka nilkka murtuneena.
Mukana ovat perushuoltovaraosat, camping-varusteet puskissa yöpymiseen, monipolttoainekeitin sekä minimalistinen vaatetus, jotka kulkevat mukana ja tuovat ehkä 40 kg lisää painoa.
Pyörän tankki vetää 25,5 litraa, ja sen lisäksi mukana hätävarana on kahden litran jerrykannu. Vettä varten on pussukat 2x2 litran vesipulloille. Mukana on jäljityslaite sekä Garminin navigaattori OSM:n kartoilla. Lisäksi matkassa ovat peruspuhelin, älypuhelin ja tablettitietokone off line -kartoilla. Kaikkia näitä laitteita voi ladata pyörän latauspistokkeesta. Käyntiin lähdön varmistamiseksi pyörässä on myös käynnistyspoljin.
Malarian estolääkitys, rokotukset kunnossa ja iso purkki Buranaa varmistavat matkantekoa omalta osaltaan.
Reitti
– Matkan suunniteltu reitti alkoi täältä Etelä Afrikasta ja seuraavaksi sitten vuorossa ovat Namibia, Botswana, Sambia, Malawi, Tansania, Kenia, Etiopia, Sudan, Egypti ja jos pääsen Suezin ja Siinain läpi, niin Israel, Jordania ja Israel, josta Kyproksen kautta Turkkiin.
Viisumit saan pääsääntöisesti rajoilta. Etiopian viisumia haen Nairobista mutta on mahdollista että joudun lähettämään passin sitä varten Tukholmaan.
Pyörällä on tulliasiakirja Carnet ADCC:ta Saksasta. Sudan-Egypti-lauttamatkalle yms. syiden takia otan fixerin joka hoitaa maastapoistumispaperit. Samoin Egyptissä pyörän rekisteröinti vaatii paikallisen fixerin käyttöä.
Pyörä on tarkoitus huoltaa itse ja kaikki tarvittavat osat mukana lukuunottamatta öljyä ja renkaita. Monien maiden pääkaungeissa on KTM:n maahantuojat ja huoltoja, jos iskee isompi hasardi. Lisäksi DHL lentää myös tarvittaessa.
Reitti saattaa muuttua matkan aikana, koska huomisesta ei tiedä. Mutta sen vuoksihan matkaan lähdetäänkin, Huiskonen lopettaa.
Motouutiset toivottaa hienoa ja hyvin sujuvaa matkaa Arto Huiskoselle. Matkan pituudesta ja kestosta saa tarkemman kuvan ihmettelemällä esimerkiksi Googlen karttaisivuilta asiaa. Minimissäänkin reitin pituus Kapkaupungista noita maita pitkin Kairoon on miltei 12 000 kilometriä. Käytännön ajossa varmasti enemmän.
Edit 5.11.2016 klo 22.03, lisätty Arton Afrikassa ottama selfie.