Moottoripyöräilijän keho on elävä kone, osa 3: säännöllinen huolto kannattaa

Motouutiset julkaisee liikuntatieteiden maisteri ja motoristi Janne Kulmalan artikkelisarjan liikunnan hyödyistä moottoripyöräilijälle oli tämä sitten kotona, matkassa tai tauolla ajamisen välillä. Sarjassa julkaistaan myös perusteelliset ohjeet miten keventää ajamisen vaikutuksia lihaksille ja pysyä virkeämpänä matkalla. Tauon ja ajonaikaisten jumppien ohjeet ja ajoturvallisuuteen liittyvät seikat kannattaa huomioida huolella. Sarjan kolmannessa osassa keskitytään siihen, miten ottaa omasta kehosta ja elämästä sekä hyvinvoinnista vastuuta. Ja kuten koneitten kanssa aina: säännöllinen jatkuva huolto kannattaa.

Keho = kone?

Ymmärrän ammattiautoilijoita, mekaanikkoja, insinöörejä ja moottoriharrastajia, jotka innostuvat hienosti ja sulavasti toimivasta koneesta tai moottorista. Kone on kokonaisuus, jossa kaikilla osasilla on tehtävänsä, ja se toimii parhaiten huollettuna. Sen osaset eivät saa päästä ruostumaan tai rapistumaan, muuten se ei toimi enää oikein. Sen sijaan minulla on vaikeuksia ymmärtää vaikkapa sellaisia taksikuskeja, jotka pitävät autoaan kuin rakkaimpaansa, mutta jättävät itsensä rapistumaan.

Myös keho on uskomattoman hieno ja sopeutuva kone. Sekin rapistuu käyttämättömänä ja huonosti huollettuna. Se menee rikki, jos sitä rääkkää liikaa äärirajoilla. Sen tehoja ja suorituskykyä voi parantaa. Myös tämän koneen kuutiotilavuutta voi kasvattaa ja painoa pudottaa. Koneesta voi tehdä alhaalta vääntävän ja kestävän tai kierroskoneen, joka ei kestäkään pidemmässä ajossa kauaa. Siihen voi myös tankata halvinta mahdollista roskaöljyä ja jättää huollot tekemättä. Erona on se, että uutta kehoa ei voi ostaa. Kuitenkin jos jokin menee pieleen, useimmiten voi aloittaa alusta ja tehdä asiat paremmin.

Jotta konetta voi korjata, parannella ja viritellä, se täytyy tuntea. Siihen pitää tutustua ja sitä kannattaa opiskella. Kehossa on paljon samoja elementtejä kuin vaikka moottoripyörässä. Pyörän runko on ikään kuin luusto. Voimansiirtona ovat tietysti lihakset ja moottori on sydän. Ilmanotosta vastaavat keuhkot. Myös ihmisessä on jouset ja iskunvaimennus eli elastiset komponentit, kuten jänteet. Vaikka moottoripyörään tulee koko ajan lisää elektroniikkaa ja ohjelmoituja ominaisuuksia, toimivat molemmissa laitteissa samat aivot, onneksi.

Vähän käytetty ei välttämättä kehon kohdalla ole ainoastaan hyvä asia. Niin kuin moottoripyörässä, kehossakin tapahtuu käyttämättömänä muutoksia. Kehossa muutokset kuitenkin tapahtuvat valtavan nopeasti moottoripyörään verrattuna. Tukirakenteet jähmettyvät ja lihakset surkastuvat. Sydän- ja verenkiertoelimistö hiljenee monipuolisen ärsytyksen puutteessa.

Myös aineenvaihdunta hiipuu, koska suurempaa tarvetta sille ei ole. Keho toimii säästöliekillä ja varastoi ylimääräisen energian rasvaksi. Energiaa kehossa siis on, mutta se on varastoituneena eikä välittömästi käytettävissä. Vaan mihin sitä tarvitsisikaan, kun aika menee istumiseen ja muutamaan satunnaiseen askeleeseen. Toisin sanottuna, kehon käyttämättömyys tarkoittaa siis koneiston rakenteiden heikkenemistä, alentunutta suorituskykyä ja lisääntynyttä kuormaa.

Ihminen on taipuvainen lepäämään, kun siihen on mahdollisuus. Nykyään siihen on paljon mahdollisuuksia, kun polttoainetta eli ravintoa on mahdollista hankkia paikallaanolon avullakin metsästämisen tai keräilyn sijaan. Toisaalta kehon voi herätellä taas antamaan energiaa aktiivisempaan menoon. Tutkimusten mukaan koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa herättelemään kehoa, eli keho on yllättävän vastaanottokykyinen, vaikka se olisi pitkäänkin käyttämättömänä.

Reserviä on oltava ja kehoa pitää tarkkailla

Keho mukautuu toimimaan sillä kierrosalueella, millä sitä käytetään. Jos kävely on raskain suoritus, sopii odottaa, että juoksemaan keho ei juurikaan kykene. Jos tämän tilanteen päälle sattuu sairastumaan muutamaksi viikoksi, alkaa kävelemiseen käytössä ollut reservi huveta ja hyvinkin pieni liikkuminen tuntuu vaivalloiselta. Sama pätee vaikka moottoripyörän selkään kipuamiseen. Jos jalan nostaminen penkin yli on suurin venytys, mitä keholle tulee, tuntuu sekin hankalalta. Samalla se altistaa kehon suhteessa sen omaan tasoon äärimmäiselle kuormitukselle ja saattaa laukaista vaikka välilevyvamman.

Kun tuntee autonsa tai pyöränsä riittävän hyvin, kaiken ylimääräisen kolinan huomaa välittömästi ja parhaassa tapauksessa osaa reagoida oikealla tavalla ennen kuin sattuu pahempaa vahinkoa. Myös kehoa kannattaa tarkkailla. Jos edellä mainitun kaltaiset arkiaskareet tai vaikka rappujen kävely tuntuu vaivalloiselta, pitäisi sitä tehdä enemmän. Vammoilta voi välttyä tekemällä samanlaisia tai raskaampia liikkeitä säännöllisesti, etteivät ne tule yllätyksenä. Keho oppii siihen, mihin sitä käytettään.

Kun oppii soveltamaan, voi rappujen nousun sijaan tehdä vastaavalla tavalla kuormittavia itselle miellyttävämpiä asioita, kuten kävellä metsässä, pyöräillä tai pelata squashia. Jos jakoavaimen noukkiminen maasta tuntuu vaivalloiselta, pitää sitäkin tehdä enemmän. Kaiken pahalta tuntuvan tai kipeää tekevän liikkeen kanssa täytyy aloittaa rauhassa ja jakaa liikettä vaikka osioihin.

Esimerkki. Kappaleen maasta noukkimista varten kannattaa aloittaa harjoittelemalla penkiltä nousemista monta kertaa peräkkäin. Jos se onnistuu helposti, voi alkaa kyykistymään polvista sen verran kuin ilman minkäänlaista kipua kykenee. Kun tämä alkaa sujumaan, voi kyykistymiseen yhdistää käsillä kurotuksen maata kohti.

Reserviä kannattaa hankkia, selitys tekstissä.

Tässäkin asiassa kannattaa olla reserviä, eli ei haittaa vaikka harjoittelun veisi niin pitkälle, että sormilla osuu maahan polvien ollessa suorina ja toisaalta pääsee helposti kyykkyyn ja ylös niin, että takapuoli koskettaa lähestulkoon kantapäitä. Jollekin lukijalle edellä käydyn kaltainen rauhallinen eteneminen voi kuulostaa naurettavalta, mutta selkäkipuiselle tilanne on totta eikä harjoittelua voi aloittaa liian rauhassa. Samat lainalaisuudet pätevät kuitenkin kaikille ja kaikkiin liikettä vaativiin toimintoihin, vaikka lähtökohdat olisivat erilaisia.

Kuvan selitys tekstissä.

Olen kuullut väitteen, että urheilu ja liikunta ovat vaarallisia, koska niissä sattuu vammoja. Yleensä kyse on silloin omaan tasoon nähden liian voimakkaasta liikunnasta. Jos oman aktiivisuuden tasonsa laskee kovinkin alas eikä anna kehon kehittyä vastaanottamaan rasitusta, on aina helpompaa rikkoa itsensä myös arkitoimissa. Monipuolinen liikkuminen pitää lihasten lisäksi tukielimet, luuston ja jänteet kestävinä. Esimerkiksi hyppelyn kaltaisen liikkumisen on pelätty olevan haitallista riskiryhmään kuuluville nivelrikkopotilaille. Uusimmat tutkimukset osoittavatkin päinvastoin. Asteittain kovennettu liikkuminen ei heikentänyt kudoksia vaan vahvisti niitä samalla kun muu kehon terveys parani. Monipuolinen liikkuminen auttaa kattamaan reservin monenlaiseen vapaa-ajan tekemiseen ja työntekoon.

Toinen kehon tarkkailuun liittyvä asia on rehellisyys omaa kehoa kohtaan. Vaikka olisi armeijassa juossutkin 3000 m Cooperissa, ei todennäköisesti enää juokse samaa, jollei ole erityisesti juoksua harjoitellut. On aivan turhaa nojata johonkin kymmenien vuosien takaiseen tulokseen, kun voi todentaa sen tässä ja nyt. Voi vaikka kokeilla paljonko pystyy punnertamaan. Jos pienikin määrä tuntuu pahalle, niin tiedät mitä pitäisi tehdä. Jos vielä haluat tarkempaa todennusta, käy kuntotesteissä esimerkiksi urheilulääkäriasemalla tai maksuttomissa SuomiMies-testeissä. http://www.suomimies.fi/

Kuntokuurit

Perusasiat kehon kunnossa pitämisen ja ruokailun suhteen kannattaa opetella niin, että ne muistaa ulkoa ja osaa toteuttaa ilman manuaalia. Moni moottoripyöräharrastaja hallitsee menopelin ylläpitämiseen ja huoltoihin liittyvä asiat, vaikka omistaa laitteen vain muutaman vuoden. Miksei siis opettelisi kehon perushuoltamista ja kunnossa pitämistä, kun se seuraa mukanani koko elämän. Eikä ainoastaan seuraa vaan määrittää mitä sillä voi tehdä ja miten pitkään.

Hetkellinen, ulkoapäin saneltu kuntokuuri on kuin pyörän huollattaminen. Ammattilaisen toimilla pyörä (tai keho) tulee hetkellisesti kuntoon, mutta jos sen jälkeinen laitteen ylläpito jää huolehtimatta saa pyörän viedä pian uudelleen tohtorin pakeille. Kannatan ehdottomasti ammattilaisen hyödyntämistä niin pyörän kuin kehon huollossa, mutta ihan perusasiat laitteen siistinä pitämisestä, oikeilla rengaspaineilla ja oikeilla kierrosalueilla ajamiseen, tankattavasta polttoaineesta öljyn vaihtamiseen ja ketjujen voiteluun, on hyvä osata osana arkea. Se tulee myös halvemmaksi.

Venttiilien säätöä juuri ennen kuin ongelmat olisivat alkaneet.

Tein Tigrulle 40 tkm huollon ja totesin suurimman osan venttiileistä vaativan säätämistä. Muutama venttiili oli jo niin pahasti rajoilla, että huollon eteenpäin työntäminen olisi johtanut venttiilien kantamiseen hyvin pian. Huolto ja korjausliike tulivat siis tarpeeseen. Samaan tapaan ongelmia voi seurata, jollei kehon varoitusmerkkejä huomaa kuunnella ja ottaa tosissaan. Kipu alaselässä tai nivelissä voi johtua esimerkiksi tukevien lihasten heikosta kunnosta tai virheasennosta. Näin ollen kuormitus kohdistuu toistuvasti tukirakenteeseen, eli rankaan tai polviniveleen, väärällä tavalla, mikä johtaa tukirakenteen kulumiseen ja särkyyn. Särky tietysti johtaa kyseisen alueen vähäisempään käyttöön ja kierre on valmis.

Jos keholle olisi tehty määräaikaishuolto, ongelma havaittu ja sitä vaativa korjausliike tehty, olisi vamma voitu välttää. Tai vielä parempaa jos ongelma havaitaan ajoissa kehon kipuja kuulostelemalla, voidaan asiaan reagoida kyseisen alueen lihaksia vahvistamalla tai virheasento korjaamalla ennen vamman syntymistä ja kehittymistä.

Muutaman kuukauden kuntokuurilla voi saada itsensä hyville jäljille ja fysiikan parempaan suuntaan. Se voi toimia parhaassa tapauksessa myös hyvänä kimmokkeena nautinnollisempaan ja aktiivisempaan elämäntapaan. Toisaalta huonoimmassa tapauksessa kuntokuuri on täysin ulkopäin ohjattu hetkellinen tsemppaus, jonka tulokset valuvat kuurin jälkeen hukkaan. Kannattaa valita siis sellaisia muutoksia, joita kuvittelee voivansa jatkaa osana arkea. Jos jo etukäteen tietää, että tämä on kuuri, jota jaksan hetken, ei voi olettaa, että sen tulokset jatkuvat kuurin jälkeen.

Olennaista on:

1. Löytää itsestä hyvältä tuntuvat liikkumismuodot ja niistä monipuolinen yhdistelmä. Liikuntamuotojen ei ole pakko olla perinteistä liikuntaa ja urheilua.

2. Tehdä asioita omista lähtökohdista, itsensä takia. Motiivina voi tietysti toimia vaikka perhe, mutta pitää oivaltaa tekevänsä asioita oman elämänsä ja tulevaisuutensa vuoksi.

3. Oppia halutut tavat osaksi elämänrytmiä niin, että kaikki liikkuminen ei häviä, vaikka mikä kriisi sattuisi. Kaikkiin näihin osa-alueisiin ohjaa paljon paremmin palanen kerrallaan eteneminen nopean hetkellisen kuurin sijaan.

Olennaista on löytää ne asiat, mitkä tuottavat itselle iloa.

Ravintokuurit

Täsmälleen samat asiat koskevat ravitsemusta. Kuka tahansa pystyy syömään pussiruokia - tai pahimmassa tapauksessa jopa jauhoja - muutaman kuukauden. Rasvaa lähtee ja paino putoaa. No mitäs sitten? Oliko tarkoitus jatkaa tätä loppuelämän? Jos ei, niin ainoa muu opittu vaihtoehto taitaa olla se alkuperäinen ruokavalio, joka oli käytössä ennen kuuria. Esimerkiksi painon jojoilun, eli hetkellisen pudottamisen ja sitten taas painon takaisin kerryttämisen, on tutkimuksissa havaittu olevan terveydelle jopa haitallisempaa kuin, ettei olisi missään vaiheessa laihduttanut.

Jospa kuurin sijaan olisikin esimerkiksi joka viikko opetellut yhden uuden tavan syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Tuosta kertyisi nopeasti hyvä arsenaali erilaisia hyviä vaihtoehtoja ja näiden yhdistelmiä. Sitä pohjaa ei pieni työmatka tai sairastelu kaataisi. Tuo arsenaali olisi käytössä loppuelämän.

Hyvien ja monipuolisten raaka-aineiden lisäksi ravitsemuksessa olennaista on säännöllinen ateriarytmi. Aktiivinen keho pitää aineenvaihdunnan yllä, mutta tässä vähintään yhtä tärkeä seikka on että keho saa säännöllisesti energiaa. Pitkät jaksot hereillä oloaikana ilman ruokaa aikaansaavat aineenvaihdunnan hidastumista. Yhtä lailla kuin harkitseva kuljettaja osaa ajaa polttoainetaloudellisesti tarvittaessa, osaa kehokin säästellä käytettävää energiamäärää jos vaikuttaa siltä, ettei huoltoasemaa ole lähellä. Syömättä jättäminen ei siis välttämättä laihduta vaan päinvastoin, se antaa käskyn pistää kaikki jäljellä oleva energia varastoon ja pitää siitä viimeiseen asti kiinni.

Summa summarum

Jos koneet ja moottorit ovat se oma juttu, voi kehoa opetella tuntemaan kuin konetta. Sen eteen pitää nähdä samalla tavalla vähän vaivaa ja edetä askel kerrallaan. Tästä opista on hyötyä loppuelämän, joten se on sen arvoista. Kun koneen tuntee, on sen heikkouksia helpompi kehittää niin, ettei arjessa tarvitse törmätä äärimmäisiä hallitsemattomia kuormituksia aiheuttaviin toimintoihin. Kehon näkökulmasta voittaja ei ole se, joka pudottaa painoa tai kasvattaa lihaksia lyhimmässä ajassa mahdollisimman paljon vaan se, joka pystyy noudattamaan terveitä elämäntapoja osana arkea. Tällainen henkilö saa minun kunnioitukseni.

Kehon hyvinvoinnilla on vankka yhteys myös henkiseen hyvinvointiin, joten sekin puoli voittaa. Neljännessä osassa pohdin tarkemmin moottoripyöräilijälle riittävää kuntotasoa sekä omien heikkouksien tunnistamista ja niihin vaikuttamista.

Kirjoittaja Janne Kulmala siellä jossain.

Kirjoittajasta

Tämän jutun kirjoittaja Janne Kulmala on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja työskentelee liikuntaa ja kansanterveyttä edistävässä LIKES-tutkimuskeskuksessa. Vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu moottoripyöräily, monipuolinen liikunta, retkeily ja musiikin kuuntelu.