Soolomatkalleen lähtiessään 27-vuotias Vaune Phan kertoi ajavansa joka päivä 6-8 tuntia ja matkareitti kulkisi kuuden eri maan läpi. Matkaan hän lähti viime kesäkuun 3. päivänä ja ehti takaisin kotiinsa 28.6. Matkan tarkoituksena oli kerätä rahaa singaporelaisille vammaisurheilijoille.
Jo matkaan lähteminen pienellä 250-kuutioisella moottoripyörällä on sivullisesta ollut ihme. DR250 Suzuki oli kuitenkin pyöränä riittänyt mainiosti matkan tekoon 7500 kilometrin ajan. Täytyy vielä muistaa, että matka ylsi paitsi kauas, myös korkealle. Mount Everestin perusleiri on 5200 metrin korkeudessa, joten sääolotkin vaihtelivat melkoisesti tropiikin helteistä alle nollan Celsiusasteen lämpötiloihin.
Tämä panee tietysti myös vakavasti miettimään sitä, että hankimmeko me turhan helposti liian isoja moottoripyöriä, kun vähemmälläkin teholla ja moottorin kuutiotilavuuksilla pärjäisi?
Tiibetiin
Vaune Phanin matka vei Malesian, Thaimaan, Laosin ja Kiinan kautta Tiibetiin, jossa sijaitsee Mount Everestin perusleiri.
Koska Phan on tunnettu ja suosittu blogisti hänen matkantekoaan helpotti se, että hän tapasi sponsoreittensa edustajia eri maissa.
Phan piti matkastaan erinomaista blogia, jota hän päivitti joka päivä. Se kannattaa lukea, jos vain on aikaa. Se sisältää tietysti paljon viittauksia hänen sponsoreihinsa, mutta nehän voi sivuuttaa. Joka tapauksessa hän kuvaa hienosti matkaa. Emme lainaa tähän kuvia, koska niitä on niin paljon, mutta alla yksi päivitysteksti osittain hänen blogisivultaan, kun hän saapuu Shangri-Lan maakuntaan ja kaupunkiin.
Vaikka Shangri-La on paikkana tässä todellinen, se on kuitenkin oikeasti englantilaisen kirjailijan James Hiltonin romaanissaan Sininen kuu (Lost Horizon, 1933) esittelemä fiktiivinen paikka. Tarinassa Shangri-La on harmoninen ja eteerinen laakso läntisellä Himalajalla. Laaksossa sijaitsee buddhalainen luostari. Shangri-La on eräs esimerkki utopiasta, ja se on osaltaan ollut luomassa myyttiä Himalajan onnellisesta ja harmonisesta elämästä. Hiltonin mielikuvitusta innoittanutta paikkaa on etsitty buddhalaiselta Himalajalta. Tämä on johtanut siihen, että useat paikat Kiinassa, Tiibetissä ja Intiassa ovat julistautuneet Shangri-Lan esikuviksi, ja jopa nimenneet itsensä sen mukaan.
Nämä tavaratko minun pitäisi saada mahtumaan yhteen pieneen laukkuun, Vaune Phan mietti matkaan valmistautuessaan.
Saapuminen Shangri-Lahan
"Nousin 3300 metrin korkeuteen, jonka jälkeen sukelsin maailman kolmanneksi syvimpään rotkoon matkallani Shangri-La'han. Jätettyäni Li Jiangin kauneuden taakseni, ajoin muinaisen Tea Horse -reitin kautta, joka kuuluu maailman korkeimpien ja äkkijyrkimpien teiden joukkoon. Tie on saanut nimensä historiasta, jolloin vanhoina aikoina Sechuanin ja Yunnanin maakuntien ihmiset kuljettivat teetä tai lääkkeitä sen kautta hevosilla.
Tie on saanut alkunsa jo 500-luvulla, jolloin se oli kriittinen kauppareitti Etelä-Aasiasta pohjoiseen ja päinvastoin.
...
Noin 120 kilometrin ajon jälkeen saavuin Shangri-La'n maakuntaan.
Haba- ja Lin Chang-vuoria erottaa Tiger Leaping Gorge - Tiikerinloikkarotko, joka on maailman kolmanneksi syvin rotko ja ensimmäinen Yunnanissa avattu turistikohde vuosia sitten. Siitä lähtien se on kiehtonut satojatuhansia turisteja, ja täällä olen nyt :-)
Ajaminen vuorenseinien ja laaksojen välissä pitkin Tiger Leaping Gorgea oli äärimmäisen täynnä näköaloja oleva matka. Oli hukkumaisillani kaikkeen ympärilläni, vuorista alhaalla kuohuvina virtaaviin jokiin.
...
Menin Tiger Leaping Gorgen pääkatselupaikalle. Olin täysin järkyttynyt mennessäni alas ja kiivetessäni ylös, mutta niin olivat melkein kaikki muutkin ympärilläni, joten en ole ainoa heikko täällä, heh. Näkymä oli kaunis ja sen arvoinen.
...
Kun odotin (lounasta), huomasin vanhan kylässä asuvan naisen ja menin tervehtimään häntä. Hän hymyili ja tarjosi minulle ostettavaksi vasta poimittuja luumuja hänen puutarhastaan. Hän kertoi käyttävänsä rahat ostaakseen uudet kengät vanhojen kuluneiden tilalle, jotka huomasinkin. Olin iloinen siitä, että pystyin ostamaan kaikki hänen luumunsa ja toivon, että hän saa uuden kenkäparinsa pian!
...
Lounaan jälkeen alkoivat mutkaiset ja tuuliset vuoristotiet.
50 kilometrin ajamiseen valtatiellä menee tavallisesti alle tunti. Mutta kun ajaa vuoristeitä, matka ei vain kestä kauemmin, vaan se myös tuntuu paljon pidemmältä. Menetin luvun, miten monen mutkan, kaarroksen tai kurvin läpi ajoin.
Kun matkustaa yksin, imet kaikki ne asiat, mitä näet, kaikki ne asiat, mitä ajattelet, tunteesi, kaikki itseksesi. Kun näet kauniita asioita ympärilläsi, toivot, että rakkaasi olisivat mukanasi nauttimassa niistä myös. Kun olet väsynyt ja henkisesti uupunut, kaipaat olkapäätä, johon nojata, tai jotakuta, jolle puhua.
Tulin siihen pisteeseen, jolloin en vain kestänyt enää.
Ajoin päällystetylle tielle ja pysähdyin turvallisesti tien sivuun, sammutin moottorin ja pysäköin pyörän. Se alkoi nyyhkytyksellä jatkukaseen pehmeänä itkuna. Päätin tehdä videonauhoituksen hetkestä ja sanoa kaikki ne asiat, mitkä halusin sanoa perheelleni. Kuvat ja videot auttavat meitä muistamaan hetkiä, ja minä haluan muistaa kaikki ne tunteet, jotka koin tämän matkan aikana, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja.
Pystytkö ymmärtämään minua?
Päästettyäni kaiken ulos, kuivasin kyyneleeni ja jatkoin matkaani, kunnes saavutin Shangri-La'n kaupungin keskustan, missä kirjoittauduin sisään matkustajakotiin ollakseni siellä yötä.
Ylläoleva teksti on lainaus Vaune Phanin 16.6. kirjoittamasta blogista, joka kertoo matkan 14:stä päivästä.
Vaune Phan ja Mount Everstin perusleiri 5200 metrin korkeudessa.
Herkkyyttä ja elämän haurautta
– Kun minusta tuli moottoripyöräilijä, olen havahtunut siihen, että elämä on hyvin haavoittuvaa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet onnettomuuksissa ja vamautuneet, Phan kertoo.
Siinä syy, miksi hän halusi auttaa vammaisurheilijoita matkallaan.
Mikäli haluat lukea hänen matkastaan perusteellisesti, kannattaa tutustua hänen blogiinsa. Monet meistä, jotka ovat tehneet pitkiä matkoja moottoripyörillä (tai millä tahansa kulkineella) pystyvät varmasti asettumaan hänen istuimelleen, ja jakamaan matkan, siksi yleismaailmallisia hänen tuntemuksensa ja kokemuksensa ovat.
Blogi löytyy täältä.