Kotasralli alkoi vilkkaana - "jokainen motoristi ja pyörä on oma tarinansa"

Ensimmäisenä Kotasrallissa kiinnittää huomiota se, että tapahtuma on totaalisesti keskellä metsää. Tulee tunne, että vakituiset ralliin osallistujat tietävät tarkkaan, mihin haluavat leirinsä asettaa ja mahdollisuuksia löytyy jokaiseen makuun. On laajempia kenttäalueita, johon mahtuu kymmenittäin telttanaapureita ja löytyy pieniä kolosia, jos kaipaa omaa rauhaa.

Pappa-Tunturilla ralliin

Lähinnä ralliporttia olevalle heinikko-aukiolle oli pystytetty jo kymmenittäin isompia ja pienempiä leirejä. Aurinko lämmitti lähellä hellelukemia ja tunnelma oli korkealla. Kaikenkokoisia moottoripyöriä ja telttoja oli nähtävillä laidasta laitaan. Silmiin pisti kolmen Harrikan keskellä aito ja alkuperäinen Pappa-Tunturi! Puolijoukkueteltan edessä ralli-elämästään nauttivat Arto Lehikoinen Muuramesta, Vane Vainio Bölestä, Esko Vainio Muuramen Hautalanmäeltä ja Jaakko Vainio Suomenniemeltä.

– Tämä on vähän niin kuin sukukokous lisättynä Lehikoisella, miehet aloittavat. – Arto on aikaisemmin ollut Kotaksessa ja hän järjesti kaikki nämä systeemit tänne, joten konkarin opastuksella oli helppo tulla. Meille muille tämä on ensimmäinen kerta, mutta varmasti tullaan jatkossa uudestaan, kertoo Jaakko.

– Kotas on paras ralli, täällä kaikki tapahtumat ovat sopivan pienellä aluella. Täällä ei myöskään ole koskaan mitään järjestyshäiriöitä, ja jos esimerkiksi lompakon jättää perjantaina pyöränsä päälle näkyville, niin se varmasti löytyy samasta paikasta sunnutaina, ehkä vähän kosteana, sillä Kotasessa sataa aina, Arto jatkaa.

Puhe siirtyy Eskon omistamaan Pappa-Tunturiin.

– Oli tultava mopolla, kun en omista moottoripyörää. Kokoonnuimme Muuramessa ja johdin sieltä tänne meidän neljän pyörän letkaa. Mietin, että päästävätkö tänne ralliin sisään, kun tämä on moottoripyöräkokoontuminen, mutta hädin tuskin sain riisuttua ajokypärän, kun oli jo valtava rinki motoristeja Pappa-Tunturin ympärillä sitä ihailemassa.

– Tämä on alkuperäinen vuosimalli -61. Ennen tehtiin asiat paremmin. Tämän mopon saumat on hitsannu ammatti-ihminen, eikä mikään teollisuusrobotti. Tuo viimeinen nousu tänne Kotakseen meni mopolla paljon helpommin kuin monelta isommalta moottoripyörältä. Toki olen harkinnut moottoripyörän ostamista, mutta kaikki aikanaan. Ensin pitää opetella kunnolla ajamaan ja käyttäytymään liikenteessä kaksipyöräisellä, 18 vuotta Pappa-Tunturillaan ajanut Esko nauraa.

Kahden miehen puolijoukkueteltta

Malagan Fuengirolasta Kotakseen tulleella Timpalla yhdessä lapsuudenystävänsä Rikun kanssa oli varmaan käytettävissään rallin isoimmat yöpymistilat suhteessa yöpyjien määrään. Kahdestaan puolijoukkuetelttaa asustava kaksikko oli toki tarpeen tullen valmis tarjoamaan tilaa yövieraille.

– Täällä on kaminakin paikallaan, ei tule kylmä, vaikka sataisi, kuten viime vuonna, VMax Club Finland -kerhon perustajajäsen Timppa listaa.

– Kotanen ja Saaristoralli ovat jokavuotiset tapahtumat Suomessa joihin on pakko osallistua. Tämän vuoden syyskuussa Ranskassa on VMaxien 30-vuotiskokoontuminen, jonne odotetaan noin 2000 pyörää, sinne olen myös menossa. Tämä VMax 1200 on minun "Suomi-pyöräni". Ranskaan menen uudella VMax 1700:lla, kunhan saan siihen Malagassa lisättyä vähän lisää "blingblingiä".

Riku aloitti moottoripyöräilyn vähän vahingossa.

– Ostin vahinkovakuutuskeskuksesta vanhan Solifer-mopon laittaakseni sen kuntoon. Saatuani sen valmiiksi, vanhin tyttäreni oli tulossa mopo-ikään ja halusi kyseisen menopelin itselleen. Ostin jo ennakkoon hänelle 125-kuutioisen custom-pyörän, mutta hän ei jatkanutkaan harrastusta. Ajelin sillä hetken itse ja vaihdoin 250 customiin. Ihan konkreettisesti mopo karkasi käsistä. Nykyinen pyörä sopii minulle parhaiten. Leikattu polveni tarvii tämmöisen vähän custom-tyylisen ajo-asennon. Moottoripyöräily on kivaa, mutta nykyisellä pyörällä ajaminen on vielä kivempaa, Riku kertoo.

Mies joka toteutti unelmansa

Yleensä, kun käymme tapahtumissa on sattuman sanelemaa, kehen törmäämme ja kenen kanssa edimme jutustella. Joskus myös käy niin, että meidät nähtyään joku tulee ehdottamaan henkilöä tai pyörää, josta kannattaisi muillekkin kertoa ja näin kävi tässä tapauksessa. Minulle osoitettiin moottoripyörä, jota kannattaisi käydä vilkaisemassa. Ihaillessani pyörästä löytyviä matkatarroja, myös pyörän omistaja ilmestyi paikalle hakemaan varusteita leiriinsä. Pyörän omistaja Mika Allen oli viikko sitten palannut reissulta, jollaisesta varmaan useammat meistä haaveilevat, eli ajamisesta moottoripyörällä maapallon ympäri.

– Olin haaveillut jo kauan ajavani maailman ympäri moottoripyörällä. Olin viime vuonna vakavassa kolarissa, joka pysäytti ja sai tekemään päätöksen toteuttaa pitkäaikaisen unelmani. Matkan suunnittelun haasteena oli saada itseni lisäksi pyörä kulkemaan mukana mantereiden välisillä etapeilla. Tarkkaa reittisuunnitelmaa ei ollut, ajatuksena oli ajaa sinne, mikä tuntui hyvältä juuri sillä hetkellä. Toki lento- ja laivamatkat piti ennakkoon tilata, kun esimerkiksi jotkut laivayhteydet kulkevat vain kerran viikossa, muuten matka vei itse itseään eteenpäin.

Lähdin liikkeelle motoristiystävieni saattamana Turun satamasta Tukholmaan 27.4., josta jatkoin ajamalla Pariisiin. Sieltä lensin Torontoon. Kaksi kuukautta kiersin Kanadassa ja USA:ssa, jonka jälkeen lensin Vancouverista Etelä-Koreaan. Siellä olin kaksi viikkoa, josta siirryin laivalla Vladivostokiin. Sen jälkeen ajoin sieltä suoraan Suomeen, jonne päästyäni kalenteri oli jo kääntynyt elokuun puolelle. Kaiken kaikkiaan matkapäiviä kertyi 97, jona aikana kilometrejä tuli mittariin 30 052.

Kysyttäessä mieleenpainuvimpia asioita reissulta, kaksi paikkaa nousevat ylitse muiden.

– Grand Canyon tietysti ja Mountain Talisman, josta näkee yli koko Bear arean, aivan ääreestä hienoja paikkoja. Lisäksi Venäjältä jäi mieleen liikennekulttuuri. Itsellänikin oli suuret ennakkoasenteet sen suhteen, mutta periaatteessa koko matka on asvalttitietä. Tosin siellä päin maailmaa kun ollaan, on vaikea arvioida tien lopullista kuntoa. Tänään se saattaa olla hyvä ja jo viikon päästä jonkun korjautyön alla. Mutta kaiken kaikkiaan teiden kunto yllätti positiivisesti.

Kokonaisuudessaan koko matka sujui erittäin hyvin. Pyörä, vuosimallin 2014 KTM 990 Adventure toimi loistavasti, ainoa vakavampi vika oli vuotava bensaletku, jonka sain korjattua, olenhan niin moneen kertaan purkanut pyörän osiin. Matkan aikana tehtiin normaalit huollot ja renkaat piti vaihtaa. Pieni vatsatauti koetteli Venäjällä, muuten kuntokin oli hyvä koko matkan ajan.

Nyt olen viikon verran pessyt ja puunannut kamppeita ja pyörää. Tosin Ponurallissa piti pyörähtää maailmanympäriajon päätteeksi, ennen kotiin paluuta. Täällä Kotasrallissa ollaan vaimoni kanssa yhdessä, on nuo yksikseen tehtävät reissut laitettu jäihin hetkeksi, Huittisten moottoripyöräilijöitä edustava Mika veistelee ja palaa leirilleen. 

Mika Allenin matkaltaan kirjoittamaa blogia voi käydä lukemassa täällä.

Väkeä Öljymäeltä ja Coronasta

Oilhill Mcc:n banderolli kertoi 2010 Lapualla perustetun moottoripyöräkerhon jäsenien leiripaikan. Telttojen edustalta löytyi isompi joukko nauttimasta rallin suomasta yhteiselosta. Heidän joukossaan muun muassa Anna-Leena ja Harri Ahlgren Muuramesta, Mika Pirinen Juankoskelta, Markku "Rölli" Mäenpää ja Tanja Hietamäki Lapualta.

– Olemme tällainen "monikansallinen yhteisö". Oilhill Mcc:llä on jäseniä ainakin Vaasasta, Laihialta, Kuopiosta, Muuramesta ja Lapualta. Seikkailemme ympäri Suomen ja sakkiin mahtuu muidenkin kerhojen jäseniä hyvässä motoristihengessä.

Kotasrallissa majottautuminen tapahtuu pääasiallisesti teltoissa, joita on jonkun verran järjestävän seuran puolesta vuokrattavana, tai sitten itse kukin tuo omansa. Alueelta löytyy yksi sisämajoitustila, jonka halutessaan saa käyttöön ralliin suurimmalla osallistujamäärällä saapunut kerho. Tänäkin vuonna tilan saivat haltuunsa Corona MC:n porukka.

– Meillä on tällä hetkellä paikalla kymmenen jäsenen edustus ja lisää odotetaan lauantaina saapuvaksi, kertoo SMOTO ry:n puheenjohtajanakin toimiva Marja Kuosmanen. – Kesä on mennyt töiden ja oman rallin merkeissä ja Kotasralli on tämän kesän ensimmäinen ralli, jossa saan vain olla ja nauttia, Marja iloitsee. Pobi ja Tarja Corona MC:stä puolestaan juhlivat aina Kotasrallissa.

– Tapasimme täällä ensimmäisen kerran ja nyt vietämme kuusivuotisjuhlarallia. Omalla tavallaan tämä on myös minun ensimmäinen juhlarallini, sillä tulin ensimmäistä kertaa omalla pyörällä tänne. Kaverit varoittelivat viimeisistä kilometreistä, joka on uraista hiekkatietä ja varsinkin viimeisestä noususta, joka on todella jyrkkä, mutta tämä loppumatkakin meni oikein hyvin, summaa Tarja hymyillen.

Palkintoja ja rallikoiria

Ralleissa jaetaan palkintoja ja Kotasralli on kuuluisa siitä, että palkintoja osuu kohdalle välillä hyvin mielikuvituksillisinkin perustein. Perinteisesti palkittu sarja on paikalle vanhimmalla moottoripyörällä saapunut motoristi. Tänä vuonna tässä sarjassa on varteenotettavana ehdokkaana Niko Mattila. 

– Tämä on Harley-Davidson WLC vuosimallia -42, eli pyörällä on ikää 73 vuotta. Viime vuonna kämmäsin jotain ilmoittautuessani, joten palkinto meni sivu suun, Niko harmittelee. – Ostin tämän pyörän Lapualta neljä vuotta sitten, ja sen erikoisuutena on käsivaihteisto. Tämä on ihan niikuin autoa ajaisi; kytkin päälle, vaihde silmään ja kytkin pois, Niko opastaa.

Rallikoiria oli paikalla ainakin kaksi. Rallikoira Marttaan olemme jo aikaisemminkin tutustuneet. Tällä kertaa Martta esitteli meille uusia ajolasejaan. Martta on ollut viettämässä koko viikon kunnollista moottoripyöräelämää. Matkaan on startattu kotoa Tampereelta, Haukivuoren, Iisalmen ja Oulaisten kautta nyt saavuttiin Kotaseen. Kun sunnuntaina rallin päätteeksi kotiin palataan, on kilometrejä Martalle kertynyt kiitettävät 1200.

Meille uusi rallikoiratuttavuus oli Jaska. Jaska itse toki on konkarimotoristi, onhan se isäntänsä Paven kanssa saanut nauttia moottoripyöräilyn ilosta ihan pennusta alkaen.

Pave pelasti Jaskan Kreetalta. Pentu oli ilmeisesti tarkoituksella hylätty turistien majapaikan eteen. Pentuna ollessaan Jaska teki matkaa tankkilaukussa, mutta pian tankkilaukku jäi liian pieneksi. Pave rakensi Jaskalle alustan kehikoineen, jossa Jaska voi turvallisesti matkustaa ja nauttia matkanteosta. Lyhyemmillä matkoilla pelkkä kehikko turvavöineen riittää, mutta pidempiä matkoja varten kehikkoon kiinnitetään huppu suojaamaan ajoviimalta.

– Yleensä Jaska laittaa kuononsa olkapäälleni ajoviimasta piittaamatta ja nautiskelee matkanteosta. Tämä on Jaskan kuudes Kotasralli, Rottarallissa ollaan oltu viisi kertaa ja kaksi kertaa Rutakkorallissa. Jaska on kaikilla moottoripyöräreissuilla mukanani. Harvalla on 18-kiloinen kyytiläinen, Pave nauraa ja häviää Kotasrallin rientoihin.

Mekin jatkoimme matkaa ja alueelta poistuessamme rallilaisia oli ehtinyt paikalle jo 277. Ralli päättyy tänään sunnuntaina, joten turvallista kotimatkaa kaikille.