Moottoripyöräkoira Pippis oli mukana matkassa hämeenkyröläisen Anna Pukkilan tankkilaukussa. 49. Kontioralli on Pippiksen ensimmäinen kokoontumisajo.
Ihmisestä ahtaan ja tiukan näköinen tankkilaukku oli selvästi mieluinen paikka koiralle, ja syykin siihen selvisi.
– Opetin koiraa vähitellen moottoripyöräilyn maailmaan, Anna selvittää.
– Laitoin ensin tankkilaukun lattialle, jossa se sai rauhassa tutustua siihen. Kun koira oli tottunut laukussaolemiseen, otin laukun koirineen syliin ja heijailin sitä siinä. Sen jälkeen vasta siirsimme laukun kiinni pyörään, ja hyvin on mennut. Se on aivan rauhallinen laukussa ja viihtyy, paitsi kun vauhti meinaa nousta sallittujen nopeuksien ulkopuolelle, siinä vaiheessa se alkaa liikehtiä ja muistuttaa oikean nopeuden tärkeydestä.
Koirahan on susien sukua ja sudet taas asuvat luolissa, joten mieltymys pieneen tilaan on sillä helposti selitettävissä. Hauskaa on tietysti se, miten hyvin koirat viihtyvät moottoripyörän matkassa, vauhdikas kyyti kun ei ole niiden luontevaa elinympäristöä. Mutta ajoviima ja miljoonat tuoksut...
BSA Empire Star - kuninkaan muistolle
Kauhajokinen Timo Tamsi omistaa hienon 500-kuutioisen BSA Empire Starin vuosimallia 1937. Pyörää valmistettiin vuosina 1936-1939 Birminghamissa, Englannissa. Paikalla sattui olemaan myös alavutelainen Timo Yläkaarre, jolta Tamsi reilut 20 vuotta sitten pyörän osti.
– Kolme vuotta pyörä oli ajamatta, mutta tänään päätin lähteä sillä matkaan. Vaihdoin tuoreet bensat ja varmistin, että akku toimii. Ensi polkaisulla moottori jo lupasi, ja toisellahan se lähti käyntiin, Tamsi kertoo.
Vuosimallin 1937 pyörässä 6 voltin akku ei ole starttimoottoria, joka puuttuu, vaan valoja varten. Alunperin Empire Star oli BSA:n malli, joka tehtiin kuningas Yrjö V:n vallassaolon hopeapäivän juhlistamisen kunniaksi, siitä komealta kalskahtava nimi. Pyörää valmistettiin sekä 250-, 350- että 500-kuutioisena yksisylinterisenä mallina, ja se menestyi myös kilparadoilla. Toinen maailmansota keskeytti mallin tuotannon.
Yläkaarteen haltuun pyörä tuli autonvaihdon yhteydessä, molemmat miehet kun ovat autokauppiaita, ja se oli jo silloin museokatsastettu. Hyvässä kunnossa pyörä oli edelleenkin, ainoa mitä Tamsi pyörän ostettuaan on joutunut tekemään on akunvaihto.
– Tiivisteet ovat vähän vuotaneet, mutta se johtuu siitä, että ne ovat korkkia, ja pääsevät välillä kuivumaan. Hetken ajon jälkeen ne lakkaavat vuotamasta.
Pyörässä on paljon aikakaudelle tyypillisiä ominaisuuksia kuten rumpujarrut, jotka tämän päivän mittapuulla vaikuttavat pelottavan tehottomilta, ne kun ovat hyvin pienikokoisetkin. Lisäksi siinä on säädettävä ohjausiskunvaimennin, joka pitää ohjaustangon käsissä vähän huonommallakin tiellä. Pyörä on sinänsä hyvä ajettava, mutta yhtä ominaisuutta Tamsi siihen kuitenkin kaipaa.
– Tämän kanssa saa olla oikeasti tarkkana, ettei aja kuoppiin. Siinä joutuu selkä koville, kun takapäässä ei ole muuta jousitusta kuin istuimen vieterit.
Oikea jäykkäperä siis. Ja vaihdepoljin on tietenkin oikealla puolen. Kyseessä on aito Suomi-pyörä, miehet muistuttavat.
– Pyörän huippunopeus on 85 - 90 kilometriä tunnissa, kun sytytysennakko on kohdillaan, Tamsi nauraa.
Sitähän säädetään tarvittaessa vivusta paitsi potkukäynnistyksen yhteydessä myös ajon aikana.