Mikä saa motoristin lähtemään Mongoliaan - kullanarvoiset matkavinkit

M: Milloin lähdette takaisin tai jonnekin muualle?

Jyri: Kesällä 2015 menemme ajamaan kaikken huonokuntoisimmat hiekkatiet, umpeen kasvaneet metsätiet ja metsäpolut. Tällä kertaa vain viikon reissu, mutta teemme siitäkin päräyttävän videon. Minulla pyörä on kokeilunhalusta vaihtunut tälle reissulle KTM 690 Enduro R:ään, Joni jatkaa monta pitkää reissua nähneellä Yamaha XT660Z tenerellään.

Kaukasian suuntaa ei voita mikään. Helsingistä parin tunnin ajon päässä Venäjän rajalta alkavat suurimmat seikkailut. Afrikkaan pitää ajaa Euroopan asfaltin läpi ja Etelä-Amerikkaan on pitkät laivarahdit. Suomesta pääsee normaalin kesäloman mitalla ajamaan Pohjois-Venäjät, Siperiat, Mongoliat, Kazakstanit; koskemattomia vuoria ja aavoja autiomaita.

M: Mistä ajatus matkaan, oliko kyse pitkäaikaisesta haaveesta ja miten koitte sen?

Jyri: Yritimme matkaa jo vuoden 2013 kesällä, mutta minulla hajosi silloin moottori Kazakstanin rajalla. Pyörä vaihtui ja viime vuonna reissu onnistui ja pyörä kesti täydellisesti. Koko matkan aikana pyörään piti kerran lisätä öljyt ja ketjut kiristää kerran. Käyn ajamassa Laosissa, Kamputseassa tai Pohjois-Thaimaan vuoripoluilla endurolla joka vuosi satojen kilometrien viidakkoajoreissuja.Vanha reppuselkämatkaaja on näin löytänyt täydellisen tavan matkustaa ja nähdä vieraita kulttuureita ja mykistävää koskematonta luontoa.

Kaverit alkoivat ympärillä kiinnostua reissumoottoripyöräilystä, ja uusia kohteita tulee kehitettyä jatkuvasti. Suunnitteilla on mm. Siperian läpiajo enduroilla ja toinen reissu Kaukasiaan Silkkitien kautta.

M: Miten kokeneita motoristeja olette, paljonko ajovuosia, kilometrejä takana?

Jyri: Olen ajanut 16-vuotiaasta lähtien moottoripyörillä. Joni on myös ajanut kauan. Välillä on ollut muutamien vuosien taukoja. Marko on pohjoisemmasta ja myös kokenut motoristi.

M: Miten tulitte takaisin?

Jyri: Ajoimme Mongoliasta ylös Venäjän Irkutskiin, siellä laitoimme motot Transsiperian junaan Moskovaan, miehet lentäen ja viiden päivän odotuksen jälkeen ajoimme Moskovasta kotiin.

M: Mitä haitte matkalta?

Jyri: Lähdimme matkalta hakemaan aavikkoajoa; huonokuntoisia hiekkateitä, mutta ei asfalttia. Venäjällä oli paljon hienokuntoista asfalttitietä, jota hyödynsimme, koska suurimman osan ajasta halusimme viettää Mongoliassa ajaen hiekkaa, aroa ja aavikkoa.

Venäjä tosin yllätti meidät kaikki: ihmisten ystävällisyys ja vilpitön auttamisen halu. Lisäksi ruoka oli todella hyvää ja kaikki toimi. Moottoripyöräilijöitä kohdellaan Venäjällä kuin kuninkaallisia. Jonojen ohi saa ajaa rauhassa ilman tyyttäyksiä ja keskisormia eivätkä miliisit pysäyttäneet kertaakaan.

Motoristimatkalaisten kannattaa pysähtyä paikallisten kaupunkien moottoripyöräkerhoihin tai muuten vain aina kun näkee paikallisen motoristin. Näistä tapaamisista koituu yleensä mukava ilta heidän kerhollaan tai perheiden parissa. Erityisesti matkalta jäi mieleen Bike Bar, joka sijaitsee Etelä-Siperian Barnaulin kaupungissa. Siellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä ja ottaa heidän majoitustarjouksensa vastaan, joka on kuin keidas kaupungin keskellä.

M: Millaisia ovat kustannukset reissun päällä ollessa Venäjällä ja Mongoliassa? Polttoaineen saatavuus, hinnat? Oliko teillä varakanisterit mukana?

Jyri: Matka oli halpa. Bensa oli matkan aikana Venäjällä n. 70 eurosenttiä / litra ja Mongoliassakin alle euron. Ruoaksi syötiin yleensä keitto ja jokin saslik (lihavarras), joka kustansi muutaman euron. Jokailtainen olut oli myös alle euron.

Majoitus oli halpa. Yleensä yövyimme Venäjällä rekkaparkeissa tai motelleissa joissa pyörät sai turvalliseen paikkaa yöksi. Bensaa sai joka paikasta ja emme muista, että ikinä tarvitsi ajaa 250-300 kilometriä pitempään etteikö olisi ollut tankkauspaikkoja. Venäjällä myös suosittiin Gazpromin huoltoasemia joissa oli aina wifi ja siistit vessat.

M: Mitä mielellään jakaisit vastaavaa reissua suunnittelevien kanssa? Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Jyri: Ei kannata antaa Suomen iltapäivälehtien Venäjä-kirjoitusten muokata matkasuunnitelmia. Maailma kannattaa itse kokea ja tehdä itse omat päätelmät omien itse koettujen asioiden pohjalta. Matkalla kukaan ei puhunut politiikka ja joka paikassa kohtasimme vain ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä. Tämä oli meidän kokemuksemme.

Ensimmäinen vinkkini Mongoliaan suuntaaville on pitää pyörä kevyenä. Myös toinen vinkki on pitää pyörä kevyenä. Minä ja Joni ajoimme koko matkan yhdellä rengassarjalla joka kesti 10 000km venäläistä asfalttia ja mongolialaista hiekkaa, eikä renkaita Mongoliassa juuri säästelty.

Mikäli haluat säästää yhä painossa, niin silloin voi tehdä kuten me: me emme raahanneet keittimiä tai ruokaa mukana. Söimme (ja joimme) paikallisissa ravintoloissa ja perheiden parissa kaikkea mitä tarjottiin. Yövyimme motelleissa ja kotimajoituksissa.

Tapasimme kyllä muita motoristeja jotka eivät uskaltaneet syödä yhdessäkään ravintolassa, vaan selvisivät isoista kauppaketjuista ostetuilla säilykkeillä, ja yöpyivät teltoissaan. Tällä tavalla kaikki näiden motoristien raha menee venäläisille öljy-yhtiöille bensa-asemilla. Mongolia on köyhä maa, jossa 5-10 Eurolla saa kotimajoituksen ja iltaruoan per nenä.

Lisäksi ostimme paikallisista kylistä kyniä, viivottimia, kumeja, vihkoja ja karkkia sivulaukkuihimme ja jaoimme niitä Mongolian lapsille. Tätä suosittelen kaikille. Lapset saavat tarvitsemiaan koulutarvikkeita ja kyläkaupat, perheet rahaa matkailijoilta. Tästä saa itsekin erittäin hyvän mielen.

Reissuun lähtiessä kannattaa myös suunnitella oman reissun tarrat. Näitä vaihdellaan muiden motoristien kanssa ja ne ovat kuumaa valuuttaa venäläisille rekkamiehille, ja mongolialaisille. Mongoliassa on nyt useamman kodin jääkaappi koristeltu Rukka-tarroilla.

M: Miten teidän kolmen kemiat toimivat matkalla?

Jyri: Kun kolme itsetahtoista miestä on kuukauden pölyssä, savessa, sateessa, ja ajaa tuhansia kilometreja, niin kyllähän sitä pakostikin välillä skismaa tulee. Kaikki me olemme kuitenkin hyviä sanomaan, mitä ajattelemme, joten riidat tulivat ja menivät nopeasti. Ja eihän tälläisellä reissulla ollakaan sosiaalisella viinitarhareissulla, vaan tuolla painetaan satoja kilometrejä aavikolla. Tällöin kypärän sisällä on vain yksi ihminen ja ympärillä täydellinen vapaus. Matkalla meillä oli kaikilla todella upeaa, ja matkan jälkeen aika kultaa muistot, myös pienten riitojen ja erimielisyyksienkin osalta.

M: Mikä oli parasta matkalla?

Jyri: Mongolian aroilla, vuorilla ja autiomailla ajaminen. Mutta myös ruoka sekä mahtavat, auttavaiset ja iloiset ihmiset sekä joka paikassa moottoripyörien ympärille juoksevat lapset.

M: Kiitos, Jyri Koski.

Aiheesta aiemmin sivuillamme:  Broken Roads - hyväntuulen lyhytdokumentti 3 suomalaisen seikkailumotoristin matkasta Suomesta Mongoliaan