Koski on henkeä salpaava nähtävyys vuodenajasta riippumatta. Keväisin kun vesi on korkealla, se kohisee täydellä voimalla, ja on erilainen kuin vähemmän veden aikaan.
Kesällä koskessa voi nähdä väkeä laskemassa koskea kapeilla lappilaisveneillä tai kumilautoilla, tai pyytämässä lohta.
Kukkolankoski on perinnekalastuspaikka: keväisin siellä lipotaan siikaa. Kylän 16 taloa omistavat ranta-aitat ja pyyntioikeudet, joten suuri osa kylän väestä kalastaa. Kesäaikana saalis myydään joka ilta klo 19. Syksyllä pyydetään nahkiaisia ja talvella taas mateita.
Kukkolankoskelle on viitoitus Kilpisjärventieltä. Mikäli menet etelästä päin, tulee vasemmalla ensin vastaan poronkäristystä tai lohikeittoa tarjoileva karaokebaari, johon kyllä uskaltaa mennä syömään. Mikäli haluaa jotain erilaista, voi mennä Myllynpirttiin, joka sijaitsee varsinaisella kosken niskalla ykköspaikalla. Sen erikoisuutena ovat paistettu tai savusiika sekä graavisiika- ja lohileivät. Myllynpirtin pihaan rajutuvat vanhat kyläläisten ranta-aitat, joissa nykyään on kesäisin myös käsityöläistoimintaa.
Myllynpirtin pihassa on Lauttamiehen patsas.
Puomipuista rakennettu tilausravintola Siikakartano puolestaan sijaitsee vähän ylempänä kosken rannalla.
Syksy tuo oman lisänsä koskeen rannan puitten mahtavan väriskaalan myötä. Kosken massan ja voiman tajuaa, kun seisoo rannassa ja konkreettisesti näkee miten käsittämättömän paljon leveä virta laskee alaspäin kuin painovoimaa uhmaten.
Veden ikuiselta ja omaan voimaansa luottava jykevä virtaus tuo rannassaseisojalle rauhan sieluun: vuodesta toiseen toistuvat tapahtumat virran ja kosken varrella kuvaavat hienosti elämän kiertokulkua ja rakentavat sille jatkuvuuden tuntua.
Loistava matkakohde mihin tahansa vuodenaikaan.