Yksi moottoripyöräreissulla olemisen iloja, mutta myös ongelmia, on ruokailu. Jos ei ole kiire, ja matka on kohtuullinen, niin syömisten kanssa on helpompi joustaa: ruokailuun voi käyttää aikaa, samoin pieneen palautumiseen, ennen kuin matkaa tarvitsee jatkaa.
Jos taas aikoo ajaa koko päivän, ja reitin aikataulu on tiukka, ruokailuun käytetty aika on poissa ajosta. Tämä tulee erityisesti esille silloin, kun ajetaan esimerkiksi Rautaperseajoa, eikä ylipitkiin taukoihin tai ruokakoomaväsymykseen ole aikaa.
Raskas ABC-tyyppinen ruokailu kestää ja laskee energiatasoja, kun verensokeri nousee ja niin sanotusti veri menee vatsaan.
Jos päivä on vielä kuuma, energiat voivat pudota todella alas, ja ajaminen saattaa muuttua suorittamiseksi vireyden riskirajoilla.
Olemme kesäisin paljon tien päällä ja ajamme moottoripyörillä pitkiä päivämatkoja, näiden aikana on oppinut sen, että liika syöminen ei ole hyvästä. Toki joskus tulee poikettua agendasta, kun esimerkiksi lohisoppa tai poronkäristys houkuttaa ja koukuttaa, varsinkin, jos ollaan rauhassa matkassa.
Mutta tavoitteena reissun päällä on järkevä syöminen, joka joskus on fiksua hoitaa välipalatyyppisesti.
Kuumuus tuo omat haasteensa paitsi syömisen, myös juomisen suhteen. Keho kuluttaa prätkällä ajettaessa nestettä melko tavalla. Kulutusta ei välttämättä huomaa, koska ajoviima kuivattaa hien, paitsi oikein kuumalla tai ruuhkassa ajettaessa, joten kannattaa muistaa juoda tavallista enemmän.
Haihtuminen ja hikoilu vievät kehosta nesteiden lisäksi myös suoloja ja hivenaineita, joten molempia pitäisi saada lisää siitä, mitä matkalla ollessa syö.
Monet motoristit syövät erilaisia ravinne- tai proteiini- tai suklaapatukoita, hedelmiä tai salamisnackseja tai jotain vastaavaa raskaiden aterioiden sijaan. Oikeasti on vaikea löytää itseä miellyttäviä ja itselle sopivia välipalavaihtoehtoja, jotka antavat hitaita ja nopeita hiilihydraatteja (sokereita) sopivassa suhteessa, suolaa, hivenaineita ja proteiineja, tuovat kylläisyydentunnetta, mutta eivät turruta tai ala väsyttää, kuten karkit, tai ole liian suolaisia, kuten esimerkiksi suolapähkinät.
Epäterveeliset välipalat, kuten pullat, rasvaiset makkarat jne. ovat tietysti oma lukunsa. Paitsi, että joskus ovat korvaamattoman maukkaita ja motivoivia.
RegeBö Snack
RegeBötä valmistaa Littoisissa Vihreä Härkä -niminen yritys. Sen tuotteet on tehty paahdetuista härkäpavun puolikkaista ja ovat välipalasnackseja, jotka maultaan muistuttavat pähkinää, ovat vain pienikokoisempia ja suutuntumaltaan hieman erilaisia.
Saatavilla on kolme erilaista makuvaihtoehtoa uudelleensuljettavassa pussissa: Suolattu, Sour Cream & Chili sekä Cheese & Sour Cream.
RegeBön snack-pusseissa erikoista on se, että 100 grammaa kohti proteiinia on miltei kolmannes, 32 %, ja hiilihydraatteja vain 21,5 grammaa, josta sokereita ainoastaan 2,4 grammaa. Rasvaa Regebössä on 4,7 %, josta tyydyttynyttä, eli pahaa, kovaa rasvaa vain 0,8 % grammaa.
Kuitujen osuus on yllättävän korkea, 8,8 grammaa ja suolan 1,32 grammaa (RegeBö Suolattu).
RegeBön Snackeja myydään 70 gramman pakkauksissa, joten kun esimerkiksi lounaalla suositellaan syötäväksi 10-15 grammaa proteiinia, niin pakkaus sisältää sitä noin kahden lounaan verran.
Valmistajan mukaan pussi sinänsä sisältää 4-5 annosta nautittavaa, mutta sitä emme tiedä, millä perusteella määrä on arvioitu. Ehkä siten, että kourallinen härkäpapuseosta takaa matkan jatkumisen?
Käyttökokemuksia
Viime kesänä olimme jossain päin Lappia hikisinä ja nälkäisinä tien päällä pitkän yhtämittaisen ajon jälkeen, mukana vain vettä, ja pohtimassa, mihin asti pitää ajaa, että saa ruokaa, kun muistimme saamamme RegeBön snäcksipussit.
Yksi 70 gramman pussi puoliksi vedettynä mahdollisti matkan jatkumisen. Härkäpapu on sopivan rapeaa purtavaa, joten tuntuu, että on syönyt enemmänkin, kun maltilla pureskelee pussin sisällön. Sen verran makeutta seos sisältää, että se piristää. Hyötyä on myös annoksen sisältämästä suolasta, joka korvaa hikoillessa haihtunutta.
Toisin sanoen uskallamme suositella RegeBön välipalapusseja nautittavaksi makeiden, rasvaisten tai suolaisten välipalojen sijaan. Tiukan paikan tullen pussillisella voi korvata lounaan, ja pussit ovat järkevän kokoisia, ne mahtuvat prätkäpuvun taskuun ainakin taiteltuina, joten niitä voi pitää varalla mukana.
70 gramman pussi maksaa 3,15 euroa. Onko se kallis, riippuu tarkastelukulmasta ja mihin sitä vertaa, mutta ainakin se on täyttä tavaraa, ja kotimaisena tuotteena se on vaihtoehto esimerkiksi pähkinöiden tuonnille. Voi myös olettaa, että se on koostumukseltaan varsin terveellinen: siinä on kaikki olennainen, mutta turhat rasvat, sokerit ja suolat puuttuvat.
Parasta on, että syömisen jälkeen on parempi, virkistyneempi olo, ja vesikin maistuu paremmin. Proteiinin määrä pitää myös nälkää loitolla. RegeBö on järkevä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla, sopiiko se itselle.
Käytössämme oli kaikkia kolmea eri makuvaihtoehtoa RegeBötä, suosikki vaihteli syöjän mukaan, mutta kaikki olivat maltillisesti maustettuja.
Pikavertailu eri patukkojen kesken
Jottemme perustaisi näkemystämme RegeBöstä pelkästään mutu-tuntumaan, ja muutaman pussillisen käyttöön, teimme paperivertailun eri tyyppisten patukoiden ravintosisällöstä. Vertailu perustuu muiden osalta pelkkiin internetsivuilla esitettyihin tietoihin.
Kolme muuta ovat perinteinen Mars-suklaapatukka, S-marketeiden oman tuotemerkin Coopin suolakinuski-proteiinipatukka, ja Maurtenin energiapatukka Solid C 160. Maurten on kilpakäytössäkin hyödynnettäviin energiatuotteisiin, patukoihin, geeleihin sekä vastaaviin erikoistunut valmistaja.
Emme ole mitään ravintoterapeutteja, mutta jos vedetään isoin viivoin, niin tärkeää on rasvojen mahdollisimman pieni määrä sekä siitä hyvän, eli tyydyttämättömän rasvan suuri osuus.
RegeBö oli tässä kohtaa kirkkaasti kärjessä, sillä sen rasvapitoisuus oli selvästi alhaisin, 4,7 g ja siitä huonoa rasvaa oli vain 0,8 g. Huonoin oli Mars, jossa oli rasvaa peräti 16,6 % ja huonoa, tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa 8,3 g eli noin puolet. Maurtenissakin, vaikka sen rasvaprosentti oli alhainen, 5,9 g, huonon rasvan osuus oli 3,2 g, yli puolet.
Toinen mielenkiintoinen asia ovat hiilihydraatit, niitten määrällä on helppo tuottaa energiaa, mutta mitä ne tekevät aineenvaihdunnalle, on eri asia, varsinkin sokerin osalta.
RegeBön hiilihydraattien määrä on selkeästi alhaisin, 21,5 g ja siitä sokereita vain 2,6 g. Huonoin on Maurten, jonka vastaavat luvut ovat 72,7 g ja 40 g. Tosin sokeria on kaikkein eniten Marsissa, 61,7 g.
Kolmas merkittävä tekijä on kuitupitoisuus. Mitä enemmän kuituja, sen parempi suolistolle ja vatsalle. Mars-patukan kuitupitoisuutta ei ilmoitettu, joten se on laskettu vähentämällä muiden ruoka-aineiden paino, ja ottamalla jäännös. Korkein kuitupitoisuus on RegeBöllä, huonoin Coopilla, jos Mars-laskelma pitää paikkansa.
Proteiinipitoisuudessa Coop ja RegeBö ovat yhtä hyviä, 32 g. Huonoin on Mars, jonka vastaava on vain 4,1 g, mutta ei Maurtenissakaan ole kuin 4,8 g.
Suolaa tarvitaan, varsinkin, jos välipalapatukalla paikataan hikoamisen aiheuttamaa suolojen poistumista, mutta paljonko sitä tarvitaan on eri asia.
Näin arvioiden RegeBön ainoa heikkous on korkein suolapitoisuus, 1,32 g, kakkosena Maurten 1,12 g. Marsissa on suolaa vain 0,42 g. Tosin tässä täytyy muistaa, että taulukossa on RegeBön Suolattu-version suolapitoisuus, muissa se on alhaisempi, vain 1 g.
Onko RegeBössä korvattu säilöntäaineita suolalla, sitä emme ryhtyneet selvittämään erikseen.
Mutta pintapuolinen vertailu muihin välipalapatukoihin kertoo meidän mielestämme paljon. Myös sen, miksi RegeBön patukat vaikuttavat hyviltä käytössä.
Lisätietoja RegeBön sivuilta täältä.