Motopalvelu Endurance on Suomen Moottoriliiton alainen kisa, ja se järjestettiin nyt jo neljännen kerran. Rata-alue on kooltaan 200 hehtaaria, eli rata oli varmasti poikkeuksellisen pitkä, leveä ja vauhdikas.
Kiinnostavaa on tietysti se, miten kuljettajat kokivat kovan kisan, joten annetaan heille puheenvuoro.
Naisten voittajajoukkueen, Team Pärinäpirkkojen Tanja Kaitainen oli toinen haastateltavista, ja toinen Team Marjanpoimijoiden edustaja Timo Anttila.
Kavereita ja luupäitä
Miten joukkueenne koottiin?
Tanja: "Tutuista ajokavereista. Laura on Kajaanista ja Roosa Jyväskylän seudulta. Viestittelimme, että mennäänkö, ja hyvin sopi kaikille."
Timo: "Alunperin piti mennä viime vuoden porukalla, joka ei työesteiden takia kaikilta onnistunut, ja uusi porukka koottiin noin samanvauhtisista kavereista sekä Timon kuvailujen mukaan 'luupäistä'."
Molemmilla joukkueilla oli tekemisen meininki jo ennen kisaa, Pärinäpirkot lähestyivät kisaa pohtimalla ”oli keli mikä tahansa niin vedetään” ja Marjanpoimijat taas ”ei anneta periks”.
Radan kunto mietitytti kaikkia sateisen viikon jälkeen, ja järjestäjien onnistunut ratamuutos kesken kisan keräsi kiitosta. Yksi erittäin märkä pätkä poistettiin kisaa keskeyttämättä.
Tuntematon kuljettaja? Kuva Jyrki Koivujuuri.
Alkukierrosten jälkeen radan kovettuessa ajo maistui. Sekä Timo että Tanja olivat starttiviivalla omasta joukkueestaan, Tanja koska oli tiimin konkari ja Timo ryhmänsä parhaana starttaajana.
Marjanpoimijat olivat käyneet omilla lähipelloilla startteja treenaamassa. Timon startti oli onnistunut tykitys ulkolaitaa seitsemänneksi omassa lähdössä joten lupaukset tulivat lunastettua. Tanja konkarina starttasi myös rutiinilla.
Pärinäprinsessoilla ajoajaksi per kilpailija oli määritelty 1-3 kierrosta ennen vaihtoa ja Marjanpoimijoilla 2 kierrosta. Ajamisessa alkuosuus on raskain, ennen kuin rata muotoutuu, molemmat joukkueet ajoivat sujuvasti sekä tuloksellisesti maaliin Pärinäpirkkojen voittaessa naisten luokan ja Marjanpoimijoiden ollessa harrasteluokassa kuudensia.
"Kisassa positiivinen syke"
Reitti oli Tanjan makuun ja jouheva, rata seuraili pellon reunoja joten pieniä suoranpätkiä oli riittävästi. Timo havaitsi maalissa radan mukavaksi ja yllättyi nykykunnostaan toteamalla voivansa vaikkapa jatkaa kisaa.
Koko kisassa oli molempien mielestä positiivinen syke, tulospalvelu toimi ja radan varressa oli järjestäjien puolesta riittävästi väkeä mikäli jotakin tapahtuisi. Tanja kiitti vaihtoaluetta joka ei ollut siimaviidakko vaan hyvin yksinkertainen.
Muutamia parannusehdotuksia löytyi mikä on aina hyvä. Jotta joukkueiden muodostaminen olisi helpompaa ja vastaaviin joukkuekisoihin saataisiin tulevaisuudessa lisää osallistujia, niin Tanja mietti appia jossa koota joukkueet ja tarvittaessa etsiä joukkueeseen kavereita sekä ”voisko joku kisa joskus alkaa myöhemmin, vaikka keskiyöllä”.
Meno oli joka tapauksessa vauhdikasta. Kuva: Pasi Kurki.
Timo liikenneturvallisuuden ammattilaisena havaitsi reitillä merkkaukseen käytettyjen vaihtolavojen katoavan maastoon mikäli kaatuvat. Järjestäjät pyrkivät nostamaan lavat pystyyn aina kun havaitsivat, hyvä lisätä asiaan huomiota.
Kilpailumuoto on sinänsä Timon näkökulmasta mielenkiintoinen, kun samassa lähdössä nuorimmat ovat noin 10-vuotiaita ja huiput enduron maailmanmestareita. Samaa rataa samaan maaliin on varmasti iso juttu nuorelle kuskille.
Järjestäjät saivat kiitosta hyvän mielen kilpailusta ja molemmat toivovat kilpailulle jatkoa tulevaisuudessa. Tanja kiittää myös sponsoreitaan jotka mahdollistavat kilpailemisen huipulla. Hienoa ajoa, Team Pärinäpirkot (Tanja, Laura,Roosa) ja Team Marjanpoimijat (Timo, Kalle, Jouni).
Molemmissa joukkueissa oli moottorikelkkapuolen kisakuskeja, olikohan se menestyksen salaisuus?