Nasu-Kokkoontumiseen tullaan kuin tutuille kylään

Tämänkertaiseksi Nasu-Kokkoontumispaikaksi oli ilmoitettu Juntusrannantie 476, Ruhtinansalmi. Se on noin 50 kilometriä Suomussalmen keskustasta koilliseen, suhteellisen lähellä itänaapurin rajaa. Suomussalmi kuuluu poronhoitoalueeseen ja poroja saikin varoa ja väistellä, mukavia mutkateitä ajellessa. Mitään suuria opasteita ei matkan varrella ollut, vasta kohdalle tultaessa, pieni "Nasu"-kyltti ilmoitti saapumisesta määränpäähän.

Olimme paikalla perjantaina iltapäivästä ja useat motoristit olivat ehtineet perille jo ennen meitä. Rallipäällikkö Olli Seppänen oli kiireinen, joten meidät otti vastaan Seppo "Lepe" Haapalainen.

– Lepen tuntevat kaikki, Seppo Haapalaista ei kukaan ja minähän en tunne ketään, se on jo vanha vitsi, valaisi Haapalainen meitä, esitellessään itsensä.

Nasu-Kokkoontumisen järjestää Suomussalmen Moto-Nasut. Kerro vähän kerhosta.

– Suomussalmen Moto-Nasut on perustettu vuonna 1987, itse liityin 1989. Nimi Nasut on otettu Nalle Puhista. Se on se pieni sika. Enimmillään kerhossa on ollut varmaan 70-80 henkilöä, mutta jäsenmäärä on pienentynyt. Porukkaa on muuttanut muualle ja moni on luopunut moottoripyöräharrastuksesta, vain me itsepäisimmät olemme vielä jäljellä.

– Moto-Nasujen Nasu-kokkoontuminen on järjestetty vuodesta 1993, eli tämä on 31. kerta. Koronan takia yksi vuosi jäi välistä. Tämä tapahtuma on järjestetty monessa paikassa, eri puolilla Suomussalmea. Tässä paikassa olemme nyt toista kertaa.

– Meillä Nasu-Kokkoontumisessa on alusta asti ollut perjantaina tuloruoka, eikä siitä ole tingitty. Kokoontumisajomaksukin on onnistuttu pitämään siedettävänä. 50:llä eurolla saa kaksi ruokaa, kaksi aamupalaa, telttapaikan, tarran ja saunan. Aika monta kertaa meillä on ollut elävää musiikkiakin, kuten tänäänkin. Siitä ollaan tingitty, ettei kerhon osuus ole päässyt kasvamaan liian suureksi. Toki, olisihan me voitu lähteä tiukemmallekin linjalle, ottaa jokaisesta kahvikupista rahaa, mutta niin kauan kun voin tähän vaikuttaa, emme alennu siihen.

– Meidän vuosittaisissa tarroissa on eri sloganeita. Tämän vuoden tarrassa on: "Nyt on hyvä fiilis". Joskus oli "Natu on minun kaveli" ja "Kevalia ei jätetä" ja jotain muita tämmöisiä. Tämän vuotisessa tarrassa on seurattu maailmantilannetta, siinä on sinistä ja keltaista. Olen muutamana vuonna käyttänyt tätä, vaikka emme ole mikään poliittinen järjestö. Siinä on tuommoinen taustajuttu, kun ihmisiä tämä tilanne tuolla rajan takana jossain määrin harmittaa, ilmaisi Lepe asian polittisesti korrektilla tavalla.

– Tapahtuma vetää tätä nykyä noin 50 vierasta, enimmillään kävijöitä on ollut lähemmäs 200. Sehän on ihan valtakunnallinen ilmiö, että kävijämäärät lähes kaikissa tapahtumissa ovat pienentyneet. Kokko-treffit, Hailuotoajo ja jotain muitakin isoja tapahtumia on lopetettu, mikä johtuu siitä että väki vanhenee, ja kun Suomessa moottoripyöräkorttin hankkimista on hankaloitettu niin paljon, että uutta motoristipolvea on hankala saada.

Mistä kaikkialta ihmisiä tulee Nasu kokkoontumiseen?

– Suurin osa 200-300 kilometrin säteeltä, kymmenkunta Etelä-Suomesta ja Jan-Peter, joka tulee Tammisaaresta. Hän asuu jossakin saaressa, eli hänellä on lisäksi vielä vähän venematkaakin. Jostain syystä hän on mieltynyt tähän pohjoisen elämään. Ei tämä ole ainut tapahtuma, missä hän käy.

Onko tämä pääsääntöisesti telttakokoontuminen?

– Kyllä, mutta meillä on 20 paikkaa tuossa talossa ja lattialle mahtuu myös nukkumaan. Ja tapahtumaa on järjestetty leirintäalueilla, vanhoilla kouluilla ja vanhoilla rajavartioasemilla, ympäri Suomussalmea, missä on voinut majoittautua sisätiloihin.

Onko ketään, kuka on ollut jokaisessa Nasu kokkoontumisessa?

– On. Jan-Peter Kivelä, Tammisaaresta. Viime vuonna hän arveli, ettei enää tänä vuonna tulisi, mutta hän on paikalla. Hän on saanut pisimmän matkan palkinnon 30 kertaa ja oli myös silloin paikalla, jolloin jollekin muulle jaettiin tämä palkinto. Silloin hän tuli myöhään lauantai-iltana ja palkinnot jaetaan perinteisesti kuuden aikaan. Emme viitsineet alkaa kikkailemaan, reilu meininki se olla pitää. Minä olen toinen henkilö, joka on ollut...mutta olen järjestäjien taholta.

Mikä saa näinäkin päivinä järjestämään tapahtumia?

– En osaa sanoa, olen kymmeniä vuosia järjestänyt moottoripyörätapahtumia ympäri Suomea ja Virossakin.
Parhaimmillani olen kuulunut 7-8 moottoripyöräkerhoon. Viisi vuotta sitten taisivat antaa minulle Kontio-karhun siitä syystä, että olen niin innokas järjestämään näitä tapahtumia. Se tuli täysin puskista ja olin kyllä hyvin yllättynyt ja hyvillänikin siitä. Aikoinaan, noin 30 vuoden ajan, kävin noin 20 tapahtumaa/kokoontumista ajokauden aikana.

- Nyt olen vähentänyt käyntejä, lähinnä sen takia, että olen ollut jo viisi vuotta eläkkeellä ja ehkä vähän väsynytkin, ihan vähän vaan. Olen vähentänyt semmoisia tapahtumia, johon joudun maksamaan osallistumismaksun, menen tapahtumiin talkoisiin. Kyllä minä jaksan ja intoa riittää. Sitten kun se loppuu, niin se loppuu, mutta ei vielä. Olen käynyt noin 600-700 tapahtumassa ja ehkä 250-300:ssa olen ollut jotain tekemässä. Joissakin enemmän, joissakin vähemmän. Kai siellä on jotain 100 tapahtumaa, missä olen ollut jonkunmoisena vastuu- ja yhteyshenkilönä. Nasussa olin vastaamassa 25 kertaa. Viisi vuotta sitten sanoin, että voisin siirtää tämän homman jollekin muulle ja Olli otti sen. Nyt olen täällä jonkinlaisena takapiruna.

Meidät ohjattiin Jan-Peter Kivelän luo.

Kuulimme, että olet käynyt jokaisessa Nasu-Kokkoontumisessa.

– Se on totta, vuosien varrella on oltu ympäri Suomussalmea. Tänä vuonna olen taas täällä, 31. kerran.

Mikä saa tulemaan vuosi toisensa perään juuri Nasu-Kokkoontumiseen?

– Aikoinaan, kun Nasuja alettiin järjestämään, katsoin kalenterista missä järjestetään ensimmäistä kertaa kokoontumisajo. Olin ollut sellaisissa, mitkä oli järjestetty useampia kertoja aikaisemmin. Se oli Nasu ja siitä lähtien ihastuin Kainuuseen ja vuosi toisensa jälkeen olen tänne tullut, vaikka muutaman kerran olen sanonut, että pitäisi lopettaa, mutta kyllä edelleen olen täällä mukana.

Mikä vetää tänne Kainuuseen?

– Se on nämä hienot, leppoisat ihmiset täällä Kainuussa. Ja tottakai tämä maisema, se on erilainen kuin etelässä.

Minkälaisella pyörällä olet matkassa?

– Tuo punainen Ducati on minun pyöräni. Pari vuotta sitten meni lonkka huonoon kuntoon, niin hankin tämmöisen vähän kevyemmän pyörän.

Käytkö muuten paljon kokoontumisajoissa?

– Lepe järjestää kolmea eri kokoontumisajoa. Maalisajo, sitten on tämä Nasu-Kokoontuminen, minkä hän on ollut perustamassa ja Syyssäpinät. Joku vuosi kävin kymmenissäkin eri kokoontumisajoissa, mutta tässä vuosien varrella on ajo alkanut vähän hiipua. Näissä kolmessa nyt ainakin käyn. Kaikki tuntevat ja odottavat. Viime vuonna olin täällä kyynärsauvoilla, koska minulla oli lonkka niin huonossa kunnossa ja pääsin vasta myöhemmin lonkkaleikkaukseen. Silloin sanoin että nyt riittää, se oli 30. kerta. Riitelin vielä viikonloppuna kotona itseni kanssa, tulenko vai enkö tule, mutta ajattelin, että jos en tule, niin se kaduttaa.

Kun lonkkasi oli kipeä, ajoitko kuitenkin moottoripyörällä?

– Juu, juu. Ajoi yli 20 000 km silloinkin. Tein pyörään kotelon sauvoille, ne sojottivat takana ja olivat koko ajan mukana, kertoi pisimmän matkan palkinnon tänäkin vuonna saanut Jan-Peter Kivelä.

Nasu-Kokkoontumisessa oli vain vähän naisia. Yksi heistä oli, Nasu-Kokkoontumisen järjestävällä puolella ollut Anu Seppänen.

Olet yksi pisimpään Moto-Nasussa ollut jäsen.

– Kyllä, vuodesta 1987.

Oletko siitä asti itse ajanut?

– Ensimmäisen oman moottoripyörän ostin 1991 ja kun meille tuli jälkikasvua, niin ajettiin aika monta vuotta sivuvaunulla. Kun jälkikasvu kasvoi, niin sitten he kulkivat takana.

Onko jälkikasvuun tarttunut tämä harrastus?

– Tällä hetkellä meillä on uusioperhe. Mutta kaikilla sekä minun että mieheni lapsilla on moottoripyöräkortit. Nuorisolle ostettiin kimppapyörä. Kaikki ovat sillä jonkin verran ajelleet, mutta poikani ajaa sillä eniten ja on nyt korottamassa korttiaan siihen viimeiseen "jutskaan". Hän on "kohdusta asti" käynyt Kontiorallissa ja hänen kanssa käydään siellä aina. Tietysti aluksi kuskasimme häntä, mutta 16-vuotiaasta asti hän on ajanut sinne itse. Ja 10-vuotiaalla lapsenlapsellanikin on nyt jo toinen oma crossimopo.

Mistä aikanaan innostuit moottoripyöräilystä?

– Olen syntynyt vuonna 1969. Olen aina ollut rämäpää. Alaikäisestä asti olen tykännyt ajaa autolla, lähdin marjametsään, kun metsäteillä pystyi ajamaan ilman korttia, lähin mummulaan, kalalle ja joka paikkaan mopolla. 80-luvulla olisin halunnut mopon, mutta ei siihen aikaan tytöillä ollut mopoja, eikä yksinhuoltaja-äidilläni ollut varaa ostaa sellaista. Lukiossa katsoin poikakaverit niin, että niillä oli moottoripyörä, että pääsi ajelemaan piikillä ilman korttia. Sitten rakastuin lasten isään ja hänellä oli moottoripyörä. Kolme kesää istuin takana, kunnes hankin itselle oman pyörän. Silloinkin kun meillä oli se sivuvaunu, niin minä ajoin aina sitäkin.

Minkälaisia pyöriä sinulla on ollut?

– Ensimmäinen oli CM400 Honda ja sitten hankittiin sivuvaunullinen Gold Wing, kun tuli ero ja alettiin olemaan nykyisen mieheni kanssa hankittiin "kompromissipyörä", 600 kuutioinen kyykkypyörä. Me ajettiin sillä vuorotellen. Se oli ihan hirvee, kyllä minä sillä reissasin, mutta se oli ihan kauhea. Nyt minulla on Virago 535. Ennen vanhaan tuli 10 000 kilometriä kesässä, käytiin kaikki marja- ja kaikki muutkin reissut pyörillä. Nykyään tulee vähän ajettua, käyn enää Kontiorallissa ja joku pikkuinen kauppareissu tulee tehtyä. Sitä on tullut niin mukavuudenhaluiseksi.

Kuitenkin olet aktiivisesti tässä kerhotoiminnassa.

– Kyllä ja nuorenahan meillä oli todella paljon jäseniä, oltiin todella aktiivisia. Oli paljon kerhon sisäisiä tapahtumia. Keksittiin kaikkea, ajokauden lopettajaiset, kaamoksen kaatajaiset, pikkujoulut, pilkkipäivät, ajokauden avajaiset, kesällä kierrettiin todella paljon kokoontumisajoissa. 90-luvulla laitettiin autot seisontavakuutukseen ja kaikki asiat hoidettiin moottoripyörillä. Me oltiin sivuvaunulla lasten kanssa hillassakin.

– Nuorena tuli käytyä 6-7 rallia kesässä, mutta ei nykyään. En harrasta moottoripyöräilyä, vaan moottoripyöräily on yksi juttu elämässäni muiden sisällä. Siitä huolimatta en pyörästä luovu. Pitää olla niin könttyrä, etten pysty ajamaan. On hirveä ajatus, että jossakin vaiheessa et pääsekään enää pyörän päälle, pohti Anu Seppänen.

Myös haukiputaalainen Timo "Time" Antero on kokenut Nasu-kävijä.

– Olisko kahdeskymmenesseitsemäs tai -kahdeksas kerta, laski Time käyntikertojaan.

Mikä vetää Nasuun?

– Tämä on sopivan pikkuinen ralli ja kun tänne on kertynyt tuttuja, niin ainahan tänne pitää yrittää tulla. Täällä on todella hyvä fiilis ja muutenkin ihan hauskaa. Ainahan sitä tulee lähettyä pyörän päälle, jos vain on mahdollisuus ja ei ole muuta.

Tuleeko muuten kierrettyä kokoontumisajoissa?

– Joo, tänä vuonna olen käynyt Kirjavan kierroksella ja sitten yhdessä rallissa Iisalmessa ja pari viikkoa sitten käytiin Norjassa kavereiden kanssa. Ajettiin parituhatta kilometriä. Nykyään tulee ajettua 8 000 kilometriä kesässä.

Mikä vetää moottoripyöräilyn pariin?

– Pikkupennusta lähtien olen rassaillut kaikkea. Kotona on kuusi moottoripyörää, mopoja, moottokelkkoja, mönkijöitä ja ja on minulla vesijettikin.

Minkälaisia moottoripyöriä?

– 1600 Yamaha Wild Star, millä nykyään ajan ja sitten on kaksi Kawasakia, mitkä olen turbottanut ja sitten on Jytä-Jammua ja vanha BMW ja NSU Prinz -auton moottorista tehty moottoripyörä. Kaikki mitkä pörisee, kiinnostaa. Ikäni olen rapannut kaikkea, kertoi Timo Antero.

Mutta ihan kaikki eivät olleen konkarikävijöitä. Joukosta löytyi yksi, joka oli paikalla ensimmäistä kertaa.

Mikä sai ensimmäisen kerran tulemaan Nasu kokkoontumiseen?

– Tämä kuuluisa puskaradio. Se kertoi, että täällä on hemmetin hyvä fiilis, eikä ole liian iso kokoontumisajo. Olen käynyt monissa tapahtumassa, mutta käsitin että tämä on "lähellä ei mitään". Se on meikäläisen henkeen sopiva, selitti Jaakko Siltakoski.

Olet aamusta asti ollut täällä, niin mitkä on ensimmäiset vaikutelmat?

– Hirveän mukavaa. On porukalla lyöty leiriä pystyyn, toisia avustaen, kertoi Siltakoski tyytyväisenä.

Haastattelujen lomassa ehdimme kiertää paikkoja. Tallin vintillä bändin jäsenet kokosivat laitteitaan iltaa varten ja saimme syödä maittavan päivällisen, minkä rallipäällikkö Olli Seppänen oli keittänyt, ruokkiakseen kaikki vieraat. Tunnelma oli hyvin leppoisa ja se ainakin tuli todettua, että turhan ryppyotsaisesta rallista ei ollut kysymys. Kuinka monessa muussa rallissa löytyy, "Koelan lapsutuspaikka"?

Emme ihmettele, että ihmiset tulevat Nasu-Kokkoontumiseen aina uudestaan ja uudestaan. He tulevat ikään kuin
Moto-Nasuille kylään.

Edit 19.08.2024 klo 11.40 Rallipäällikön nimi korjattu kuvateksteihin.