Landskronin linna on erikoistunut kasvattamaan erilaisia petolintuja sekä järjestämään ajankohdasta riippuen 2-3 lintujen lentonäytöstä päivää kohti. Petolintujen häkissä pitämisestä ja show-mielessä esittelemisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta linnut ovat linnan omia kasvatteja, niitä ei ole pyydystetty villinä luonnosta.
Shown päätavoitteena on esitellä näitä kiehtovia eläimiä, antaa ihmisille mahdollisuus nauttia niiden kauneudesta sekä nähdä niiden lentävän ja saalistavan. Missään muualla ei taida olla mahdollisuutta nähdä näitä jaloja eläimiä lennossa näin laajassa mitassa?
Linnan historia yltää 660 vuoden taa
Itse Landskronin linna sijaitseen tavattoman jylhällä paikalla monta sataa metriä ympäristönsä yläpuolelle kohottuvalla vuorella ja se on varmasti ollut aikanaan alueensa lukko ja hallinnut alempana kulkevia reittejä laajalla alueella.
Ossiach-järven rannalla sijainnut maatila mainitaan historiankirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 878 JKr, mutta itse linna perustettiin vasta 1351 jKr. Senkin osalta vuorelta katsoo alapuolelleen yli 660 vuotta historiaa. Sinne pakeni mm. Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija keisari Kaarle V vuonna 1552 Saksin protestanttisen vaaliruhtinaan joukkoja.
Linna tuhoutui tulipalossa vuonna 1812, eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Vasta 1953 sen jäännökset restauroitiin ja avattiin sen muurien sisäpuolelle rakennettu ravintola.
Haukka- ja kotkanäytös koukuttaa
Petolintuja esittelevä näytös kestää noin 40 minuuttia ja siinä esiintyy 5-6 eri petolintulajia. Valitettavasti oma saksankielentaitoni on sen verran rajoittunut, etten tunnistanut juurikaan lintuja nimeltä.
Kunkin lintulajin erityispiirteet kerrotaan ja esitellään perusteellisesti esityksen aikana, ja ne saavat vapaasti lentäen tehdä lajilleen kuuluvia asioita. Esimerkiksi yli 300 km:n syöksynopeuteen pystyvän haukan syöksykykyä demonstroidaan siten, että se hakee vauhtia ja yrittää pyydystää tekolintua, johon on kätketty tuore pala lihaa. Kun lintu lopulta saa saaliin kiinni, se palkitaan asianmukaisesti.
Ainakin sillä kertaa kun itse kävin katsomassa shown, se aloitettiin esittelemällä linnan yli 30-vuotias korppi, joka oli mahtavan suuri myös korpiksi kooltaan - siipiväli yli 110 cm. Korppi osaa myös puhua muutaman sanan ja se on vähän kuin linnan maskotti.
Pitkät jalat tarvitsee haukkakin
Näytösareena on linnavuoren huipulla ja sieltä on mahtavat näköalat. Linnut katoavat välilllä korkeuksiin ja syöksyvät tai lentävät taas näkyviin ja keskelle areenaa kouluttajien kädelle istumaan tai nappaamaan saalista.
Lintujen kouluttajat esiintyvät kukin vuorollaan. Eräs linnuista oli erityisen pitkäjalkainen nopea haukka, joka on elävässä elämässä erikoistunut nappaamaan jyrsijöitä, mm. kaneja kiinni. Pitkät jalat ovat tarpeen siksi, että saaliin nähtyään ja hyökättyään se ulottuu nappaamaan tämän vielä kolon suuaukon sisäpuoleltakin, mikäli vauhti ei riitä kaappaamiseen avoimella niityllä. Esityksessä linnun valesaaliille oli rakennettu esitysareenaa keirtävä rata. Kun keinokani päästettiin irti, lintu oli ylhäällä ja syöksyi kuin tuulispää alas, ja nappasi saaliin vasta, kun tämä oli jo osittain kolossa. Huikea ajoitus.
Valkopäämerikotka on vaikuttava
Esityksen päätähtiä ovat luonnollisista syistä kuten majesteettisuudesta ja koosta johtuen kotkat. Valitettavasti sillä kertaa sää oli sellainen, ettei termiikkejä ollut maakotkan korkealle nousemista varten tarpeeksi. Normaalisti iso kotka päästetään shown alkupuolella nousemaan ilmaan. Se kohoaa vähitellen termiikkejä hyödyntäen ylemmäs ja ylemmäs, kunnes se näkyy enää pienenä pisteenä. Kun sen aika esiintyä tulee, se syöksyy satojen metrien korkeudesta kuin - kotka - alas, ja nappaa saaliin. Esitys on kuulemma erittäin vaikuttava kotkan koon ja vauhdin takia.
Tässä esityksessä ainakin visuaalisena päätähtenä oli Yhdysvaltain kansallislintu, valkopäämerikotka, joka on meidän merikotkamme lähisukulainen. Sen siipiväli on parhaimmilaan jopa 225 cm, mutta tämä yksilö vaikutti kyllä pienemmältä. Sillä ei ollut kovin tiukkaa ohjelmaa, se lensi katsomon kahden vastakkain olevan rivistön taakse pystytetyiltä pylväiltä toiselle ristiin rastiin. Ja olihan se tavattoman komea ja näyttävä lintu.
Kesyjä haukkoja ja korppikotkia
Viimeiseksi tuotiin näytille pieniä haukkoja, jotka olivat niin rauhallisia ja kesyjä, että myös yleisön annettiin ottaa ne käsivarrelleen - toki kouluttaja oli vieressä vahtimassa ja käteen piti laittaa tukeva pitkävartinen nahkakäsine. Kouluttaja oli myös ketjulla kiinni haukassa. Varmaankin sen vuoksi, että jos jotain yllättävää sattuu, hän ehtii nypätä linnun pois.
Linnan alueella on lisäksi lintutarha, jossa voi kiertää joko ennen tai jälkeen näytöksen. Siellä on kymmeniä erilaisia petolintuja, myös pöllöjä ja korppikotkia. Suurimpien korppikotkien siipiväli on yli kolme metriä. Tosin ainakin kun tarhan alueella kuljin, korppikotkat lähinnä olla nököttivät mitä kummallisimmissa asennoissa. Näytti siltä, että ne lähinnä pyrkivät minimoimaan energiankulutustaan.
Kouluttajat kertoivat, että aina silloin tällöin lintuja pääsee karkuun. Ne joko vain häipyvät kesken näytöksen tai muuten katoavat, kun niitä päästetään häkistä lentämään. Niitten pakoa ei kuitenkaan pyritä estämään, koska ne ovat rengastettuja, ja ainakin toistaiseksi palautusprosentti on ollut hyvä. Vikkelimmät linnut ovat ehtineet jopa Puolaan asti, ennenkuin ne on löydetty ja saatu takaisin.
Minusta esitykset ja linna ympäristöineen sekä lintuineen olivat ehdottomasti vierailemisen arvoisia. Kutakuinkin ylös asti pääsee moottoripyörällä. Linnan sivustolla on kohtuullisen hyvä kartta, jonka mukaan suunnista. Pääsymaksu kotkanäytökseen on aikuisilta kymmenen euroa, mikä sisältää kierroksen lintutarhassa, kun taas pelkkä lintutarhakierros maksaa viisi euroa.