Päivä 6: Muutama Passo sekä talviolympialaiskylä
Kuten kerroin, teimme tukikohdan Canazeihin kahdeksi yöksi. Kun olimme saaneet hoidettua pakolliset aamutoimet alta pois, otimme vähäisestäkin kuormasta vapaat pyörämme tallista ulos. Päivän lounaspaikan kohteeksi otimme Cortina d'Ampezzon. Cortina tiedetään vuoden 1956 talviolympialaisista, se isännöi myös tulevia, vuoden 2026 talviolympialaisia yhdessä Milanon kanssa.
Suuntasimme tielle SS 641, joka kulkee Passo Fedaian kautta. Fedaiassa sijaitsee tekojärvi, joka oli käytännössä tyhjä, kuten muutkin reissulla näkemämme tekojärvet. Energian tarve on huutava, eikä sateita ole ilmeisesti ollut riittävästi altaiden veden pintaa ylläpitämään.
Kuva Tienumero SP 251 näköalatasanteella taukoa pitämässä, alhaalla laaksossa sijaitsee Caprille niminen kylä. Havaitsimme helikopterin, joka keräsi puita vuoren rinteeltä. Tasanteella olikin infotaulu, jossa kerrottiin alueella kaatuneen miljoona puuta.
On siinä hommaa niitä helikopterilla kerättäväksi, toisaalta tuskinpa niitä kaikkia tarvitsee kopterilla kerätä.
Tauon jälkeen alkoi satamaan ja saimmekin ajaa sateessa Passo Giaun kautta Cortinaan.
Sateisessa Cortinassa aktivoiduimme etsimään lounaspaikkaa, joka lopulta löytyikin. Pysäköinti näytti olevan maksullista, mutta iloksemme huomasimme, että kaksipyöräisen saa pysäköidä kadunvarteen ilmaiseksi.
Kruisailua Olympiarenkaiden alla.
Lounastauon jälkeen oli sade lakannut, se ja kylläiset vatsat sai meidät hyvälle mielelle. Joten suuntasimme eturenkaat kohti Passo Falzaregoa, tiet kuivuivat ja kevyet pyörät pyytelivät pitämään hieman kyytiä, emme laittaneet hanttiin.
BMW:n mittaristossa on valittavana Sport-näyttö. Siitä näkee vetoluistoprosentin, maksimikallistuskulmat, sekä hidastuvuuden jarrutuksessa. Noilla kallistuskulmilla rupeaa tapit lähestymään maata ja vasemmalle puolelle kantatessa keskiseisontatuki koskettaa maapalloa.
Passo Falzaregon tarjoamaa karkkia.
Passo Varparolan kuitattuamme pysähdyimme iltapäiväkahville. Kuten täälläpäin tapoihin kuuluu oli paikassa pöytiintarjoilu. Kävin sisätiloissa ja havaitsin ravintolan kokin lätkivän korttia paikallisten isäntien kanssa; kun ei ole tekemistä, niin sitten seurustellaan.
¨
Pirre kysyi olisiko ok, että hän lähtisi käymään Bolzanossa, siellä olisi hänellä pienoinen bisnestapaaminen. Totta kai se oli ok. Jorkki tarjoutui lähtemään mukaan. Me Juhan kanssa suunnattiin Passo Gardenan kautta Canazeihin.
Saavuttuamme Canazeihin jätimme pyörät hotellin eteen parkkiin, ajatuksena käydä vielä ajamassa pienoinen lenkki. Mulla oli vähän kroppa jumissa, joten hyödynsin kylpyhuoneemme poreilla varustettua ammetta sitä helpottamaan. Kylvyn jälkeen oikaisin itseni sängylle, unihan siinä tuli, ja niin jäi lenkki heittämättä.
Kun illalla lähdimme viemään pyöriä talliin, oli ulkona sade ottanut vallan. Tallissa olivat myös Jorkki ja Pirre juuri saapuneina Bolzanosta, kertoivat vettä tulleen lähes koko matkan rankimman jälkeen. Ei harmittanut enää, että jäi se lenkki heittämättä.
Meitä ei houkuttanut lähetä sateiseen Canazeihin etsimään illallispaikkaa, joten menimme toistamiseen hotellimme ravintolaan hoitamaan nälän ja janon pois.
Sen jälkeen olikin aika mennä kylmään huoneeseen, paksun peiton alle nukkumaan.
Päivä 7. Essonbaaria ja lumista ajotietä
Meillä oli alunperin ajatus suunnata Canazeista Grossglocknerille, se on meille ennestään tuttu paikka, joten Jorkki ehdotti Itävallassa, Timmelsjochin vuoristosolassa sijaitsevaa TOP Mountain Motorcycle museota. Googlea auki ja tarkempaa tutkimista, mistä paikassa on kysymys.
Vaikutti todella mielenkiintoiselta, eli sinne.
Suuntasimme tielle numero SS242, joka vei meidät Brenneron solatielle, siellä suunnaksi otimme pohjoisen. Emme kuitenkaan nousseet moottoritielle, vaan ajoimme vanhaa solatietä Sterzingiin asti.
Reitille sattui Esson baari, Veijo Essoa emme siellä tavanneet, emmekä myöskään Uuno Turhapuroa.
Sterzingistä lähdimme nousemaan kohti Passo Giovoa. St. Leonard in Passeieristä lähdimme kohti Itävaltaa, jonka jälkeen saavuimmekin Timmelsjochiin.
Siellä tuli sitten talvi vastaan.
Kahden kilometrin korkeudessa ajokeli muuttui talviseksi, onneksi meillä kaikilla on kokemusta moottoripyörällä ajamisesta talvella. Hienosti selvittiin, eikä tie ollut, kuin paikka paikoin lumen peitossa. Kuva: Juha Harmanen.
Lumisade lopulta loppui ja saavuimme Top Mountain Motorcycle museoon, ennen sitä piti maksaa tietulli, joka oli 15€ per pyörä.
Museo ulkoapäin kuvattuna, vasemmalla näkyy tietulliasema.
Museon yhteydessä on loistava ravintola, jonka safkat oli hyviä, palvelu todella miellyttävää, sekä nopeaa. Kun lähdimme tutustumaan museoon, sai kypärät ja muut ajokamat jättää naulakkoon. Kuva: Juha Harmanen.
Museo sai meistä äänekkäimmänkin mykistymään, niin hieno se on. Pyöriä on siellä yli 450 kappaletta sekä muutama auto. Voisin kirjoittaa museosta monta sivua, mutta jätän sen näihin muutamiin riveihin, sillä tämä on pakko nähdä itse, ei sitä voi kuvin tai sanoin kuvata.
Mutta, jos kiinnostus heräsi, niin tämän linkin takaa löytyy lisää tietoa. Pääsylippu museoon maksoi 15€, joka oli mielestämme hyvinkin kohtuullinen hinta.
Kun lopulta maltoimme poistua museosta, piti ruveta suunnittelemaan reissun viimeisen yön petipaikkaa.
Otimme kohteeksi Ehrwald-nimisen kylän Itävallassa, matkalla sinne kuittasimme Fern nimisen passon, joka jäikin reissun viimeiseksi passoksi.
Ehrwaldiin saavuttuamme, pysäköimme pyörät hotelli Sternin eteen.
Juha ja Jorkki menivät tiedustelemaan meille majoitusta, joka sieltä järjestyikin 70€ hintaan per. henkilö. Hieman tuntui kalliilta, mutta hotellissa oleva saunaosasto helpotti tuskaa.
Koska terassikausi oli jo ohi, siirsi hotellin henkilökunta meidän ystävällisellä avustuksella terassikalusteet syrjään ja täten saimme pysäköityä moottoripyörät hotellin pääoven viereen.
Kävimme taloksi ja suuntasimme saunaosaston kautta illalliselle hotellin ravintolaan, joka laittoi parastaan, siinä erinomaisesti onnistuen.
Päivä 8: Pyörien palautus ja lento Suomeen
Kun oli tutut aamurutiinit saatu hoidettua, oli aika pakata pyörät ja suunnata kohti Müncheniä.
Autobahnalle päästyämme oli aika koittaa, mitä kenenkin pyörä kulkee. Sain allani olevan BMW S1000 XR:n kulkemaan parhaimmillaan 260 km/h mittarinopeutta. Tankkilaukusta johtuen en saanut itseäni kunnolla katteen taakse suojaan. Housujen lahkeet myös läpättivät niin voimakkaasti, että epäilin niiden irtoavan. Vähän enemmän odotin Bemarin kipittivän, mutta mainituista olosuhteista johtuen ei pyörässä veto riittänyt.
Allekirjoittaneen vuokrapyörä BMW S1000XR osoittautui hyväksi valinnaksi viikon ajeluihin Tirolin ja Dolomiittien makeilla teillä.
Ennen pyörien palautusta kävimme vielä tankkaamassa polttoainesäiliöt täyteen. Itse palautus sujui rutiinilla, niin meiltä, kuin vuokraamon henkilökunnaltakin.
Jorkki kyseli ennen reissua, että minkä verran tulee kilometrejä, kerroin hänelle niitä tulevan 1500 km, vaikka ei mitään valmista reittiä ollutkaan. 1503.6 km on Jorkin pyörän tripissä, kun se palautettiin vuokraamoon. Mielestäni aika hyvin osunut arvaus kilometrien osalta.
P.S: Aika kohtuullinen kulutus BMW F 900 XR:ssä: 4,3 l/100 km. BMW S1000XR:n kulutus oli 5,9 l/100 km
Sitten olikin vuorossa reissumme ajan vuokraamossa säilössä olleiden matkalaukkujen pakkaus.
Pyysimme vuokraamon henkilökuntaa tilaamaan meille taksin, lupasivat tilata. Taksia ei kuulunut ja tiedustelimme onko taksi tilattu. "Kyllä on", oli vastaus.
Tunnin odottelun jälkeen totesimme, ettei sitä taksia taida tulla, joten suuntasimme läheiselle metroasemalle. Sieltä ostimme vyöhyke 5 liput, jolla pääsee lentokentälle. Ensin matkustetaan metrolla Feldmochingin asemalle ja loppumatka junalla. Lippu maksoi 12.30€ per. henkilö, eli 49.20€ neljältä. Aika paljon edullisempaa, kuin taksi.
Reissuyhteenveto
Mitä maksaa kahdeksan päivää vuokrapyörällä Alpeilla?
Lento maksoi 183,92€
Minulla olleen BMW S1000XR pyörän vuokra: viikko+yksi päivä, 1199,85€.
Pyörässä oli varusteina takalaukku, tankkilaukku ja täysi lunastusturva 100€ omavastuulla. Vähennetty 300 km vapaista kilometreistä, jolla putosi 122€ pois vuokrahinnasta. Silti vapaita kilometrejä jäi 2100 km Kyseinen pyörä on hinnaston yläpäästä.
Polttoaineisiin meni noin 140€.
Syömisten, juomisten ja majoitusten hinnat riippuvat sitten paljon henkilökohtaisista valinnoista; mitä itse kukin niiltä edellyttää. Meille välttivät aika vaatimattomatkin mestat.
Vaikka tarkkaa kirjanpitoa en pitänyt, niin 2200€ kattaa varmaan koko reissun kulut.
Jälleen kerran tuli todettua pyörän vuokraamisen olevan todella hyvä vaihtoehto varsinkin, kun käytettävä aika on rajallinen. Jokainen ajopäivä oli nautinto, niin sanottuja siirtymiä ei ollut yhtään.
Olimme reissussa 24.9-1.10. 2022. Syksyiseen ajankohtaan oli syynsä. Lomakausi Keski-Euroopassa oli ohi, joten teillä oli tilaa ja majoitukset ovat edullisia. Ei ole myöskään liian kuuma. Säässä otimme tietoisen riskin, mutta se oli kuitenkin hyvinkin miellyttävä paria poikkeusta lukuunottamatta. Pari viikkoa aikaisemmin olisi ollut optimaaliset olosuhteet. Se ajankohta ei vaan istunut meidän kalenteriin.
Juttusarjan edelliset osat:
Vuokra-Bemareilla Alpeilla osa 2: Passoja ja Gardajärveä
Motouutiset vuokra-Bemareilla Alpeilla osa I: Passo Stelvio ja muuta mukavaa