Kolmas päivä: Livignosta Gardalle
Aamuinen Livigno. Edellisen illan ja yön aikana sataneet lumet olivat aamupäivästä kaikki lähes sulaneet, lämpötilakin vahvasti plussan puolella. Eikä tuota hotellihuoneen parvekkeelta avautuvaa näkymää kehdannut ruveta moittimaan.
Noin klo. 10.00 lähdimme kohti etelää, tankaten bensatankit täyteen edullista polttoainetta. Siinä olivatkin meidän shoppailut Livignossa.
Livignoon johtaa kolme tietä: yksi idästä, yksi pohjoisesta, sekä yksi etelästä.
Pohjoisen ja etelän tiet kulkevat Sveitsin kautta. Olimme eilen saapuneet idästä emmekä halunneet mennä samaa reittiä takaisin, päädyimme lähtemään etelään.
Tie etelään on todella upea niin ajoltaan kuin maisemaltaan. Italian ja Sveitsin rajalle olimme valmistautuneet niin, että henkilöpaperit ovat helposti saatavilla. Rajalla ei näkynyt henkilökuntaa, joten siirryimme EU ulkopuolelle kenenkään meiltä mitään kyselemättä.
Rajan ylitettyämme saavuimme Tiranoon, josta suuntasimme kohti koillista, Bormioon johtavalle tielle. Emme kuitenkaan ajaneet Bormioon asti, vaan käännyimme Verungasta kaakkoon, kohti Passo Mortiroloa.
San Ciacamossa pysähdyimme Hotell Belvedereen lounastamaan, pihalla teki saksalainen pariskunta lähtöä vanhalla K-sarjan Bemarilla. Jorkki tavoilleen uskollisena meni heidän kanssa sanalle.
Juttu lensi kuin vanhoilla tutuilla, nainen kertoi omistavansa mökin Suomessa, tarkemmin sanoen Parikkalassa. Aika mielenkiintoinen yhteensattuma.
Lounaan nautittuammme suuntasimme kohti Lake Idroa, josta jatkoimme kohti Gardajärveä. Päivä rupesi kääntymään illaksi, joten oli aika ruveta etsimään yösijaa, joka löytyikin Gargnanosta, Gardajärven välittömästä läheisyydestä Hotel Lido nimisestä majoitusliikkeestä. Yöstä ja aamiaisesta veloitettiin kohtuulliset 33€ per ukko.
Olimme aika väsyneitä päivän ajeluista, joten emme jaksaneet lähteä etsimään kyliltä ruokapaikka. Hotellimme vieressä sijaitsi Bar Ristorante Lido, josta Jorkki kävi varaamassa meille pöydän. Valinta oli onnistunut. Istuimme iltaa ulkona kaikessa rauhassa ja mikäs oli istuessa, kun lämpötila oli Suomen hellelukemissa.
Keskustelimme myös jäämisestä useammaksi päiväksi Gardalle.
Neljäs päivä: Trentoa ja Cavaleseen
Aamusta pähkäilimme tulevaa, emme kuitenkaan tehneet päätöstä jäädä Gardalle useammaksi päiväksi, vaikka sää siellä oli kesäisen lämmin. Meidän makuun siellä oli liiaksi hälinää ja tiellä liikennettä, joten kamat pakaten ja kohti Trentoa. Mennessä kiersimme lenkin Gardan länsipuolen vuoristossa, tiellä numero SP 38, sillä Gardan rantatiet ovat loppupeleissä aika tylsiä ajettavia.
Heitimme heipat Gardalle nauttimalla kahvit sekä jäätelöt Torbolessa sijaitsevassa rantakahvilassa, sitten suuntasimme läheiselle bensa-asemalle. En muista, että olisin koskaan Italiassa tankannut edullisempaa polttoainetta, kuin Suomessa. Nykyään sekin on mahdollista. Bensan litrahinta Italiassa oli 1.6-1.8 €. Pois lukien verovapaa Livigno.
Tankattuamme suuntasimme Bemareiden keulat kohti SS 421 numeroista tietä.
Villa Banale -kylän kohdalta käännyimme länteen ja otimme suunnaksi Trenton, pyrkien käyttämään mahdollisimman pieniä ja mutkaisia teitä. Onnistuimme siinä hyvin.
Nälkä alkoi matkalaisia vaivaamaan, pysähdyimme useamman ravintolan kohdalla kysymään ruokaa. Keittiöt olivat kiinni ja tarjolla vain makeita leivoksia. Kiitos, mutta ei kiitos.
Lopulta päädyimme niinkin junttimaiseen ratkaisuun, että laitoimme navigointilaitteeseen täpin Trentossa sijaitsevan Burger Kingin kohdalle. Hävettää vieläkin moinen, mutta nälkä laittaa kulkijan tekemään epätoivoisia päätöksiä.
Matkalla Burger Kingiin näimme Trentossa Wheel Up nimisen moottoripyöräilyvarustemyymälän. Syötyämme suuntasimme sinne pällistelemään, tarjonta oli runsasta. Vaikka Trento ei kummoinen kylä olekaan, on siellä hyvällä valikoimalla varustettu, prätkäilyyn keskittynyt myymälä. Tämä kertoo siitä, että harrastajapohja on Italiassa laaja.
Meillä oli alunpitäen suunnitelmana jäädä Trenton kupeeseen yöksi, kello oli vielä kovin vähän ja ajokin tuntui maistuvan, joten pidimme palaverin. Juha ehdotti hänelle tuttua Cavalese-nimistä kylää, joka olisi sopivan ajoajan päässä, me muut emme vastustelleet.
Ohjastimme sinne tietä numero SS 612 pitkin. Tien oikealle puolelle jää upea laakso, jonka pohjalla virtaa Avisio niminen joki.
Cavaleseen päästyämme otimme Booking.comin auki, tarjonta ei päätä huimannut, mutta kohtuullisen kävelymatkan päästä kylän keskustasta, löytyi majatalo nimeltään B&B Casa Bazzanella.
Kurvasimme pihaan ja meitä vastaan tuli iäkäs naisihminen, joka asui yksin valtavaa taloa, josta vuokrasi huoneistoja niitä tarvitseville. Yösija ja aamiainen lohkesi hintaa 40€ henkilö.
Huoneet olivat kylmiä kalliista energiasta johtuen, mutta suihkusta tuli lämmintä vettä, olimme siihen todella tyytyväisiä.
Kun suihkuttelut oli suihkuteltu, suuntasimme kylän ytimeen etsimään illallispaikkaa. Päätös sen osalta oli helppo, sillä emme löytäneet kuin yhden auki olevan, ruokaa tarjoavan paikan.
Vaikka oli arki-ilta, oli ravintola lähes täysi, meille järjestyi pöytä läheltä pizza-uunia. Kun näimme uunin missä pizzat paistetaan, päätimme tästä tulevan pizzaillan.
Päivä viisi: Passo Sella innosti
Aamulla hoitelimme majoituspaikan laskun pois sekä nautimme aamiaisen, joka sisälsi kahvia, tuoremehua, kuivaa paahtoleipää ja marmeladia. Ei häävi, mutta nippanappa välttävä.
Päivän kohteeksi otimme Canazein, jonne suuntasimme passo Lavazein kautta, Cavalesestä pohjoiseen.
Saavuimme hyvissä ajoin Canazeihin ja menimme lounaalle tutun hotellin ravintolaan. Sen tarjoilija oli todella huonossa hapessa, hänellä oli selkeästi mennyt edellinen ilta pitkäksi. Harkitsimme lounaspaikan vaihtamista, mutta kun näimme sinne tulevan paljon paikallista väestöä syömään, arvelimme lounaan olevan hyvä. Näin olikin, sillä hetken kuluttua eteemme tuotiin höyryävä, maukas makkarakeitto. Vaikka henki haisi, niin homma kävi.
Kuten kerrottua olivat ravintola ja hotelli tuttuja aikaisemmalta reissulta, emme kuitenkaan valinneet sitä majapaikaksemme, vaan päädyimme kadun toisella puolella sijaitsevaan Dolomiti Schloss nimiseen hotelliin. Otimme majoituksen kahdeksi yöksi, josta saimme pulittaa 114€ per henkilö.
Hotellissa oli yksi ei niin miellyttävä ominaisuus. Hotellin yhteiset tilat olivat todella lämpimiä, mutta huoneet kylmiä. Onneksi sängyt oli varustettu paksuilla peitoilla.
Koska päivänvaloa oli vielä muutamaksi tunniksi tarjolla, lähdimme vielä ajamaan. Ajoimme niin sanotun Arabban lenkin myötäpäivään, jossa noustaan aluksi Passo Sellalle.
Arabban lenkki on sekä ajoltaan että maisemaltaan henkeäsalpaavan upea. Jorkki sanoikin, että miksi emme heti tulleet tänne. Tosin hän kyllä hieman vastusteli Canazehin tulemista, johtuen huonosta sääennusteesta. Kiitteli minua kovin, että pidin Canazein osalta pääni. Eikä se ajosääkään huono ollut, vaikka ennuste niin lupailikin.
Kun oli lenkki heitetty, parkkeerasimme prätkät hotellin alakerrassa olevaan parkkihallin, sitten siviiliä päälle ja illalliselle hotellin laadukkaaseen ravintolaan.
Jatkuu...
Aiheesta aiemmin:
Motouutiset vuokra-Bemareilla Alpeilla osa I: Passo Stelvio ja muuta mukavaa
Motouutiset reissussa vuokra-Bemareilla Alpeilla