Roni Alho: Unohtumaton matka koulukiusaamista vastaan Turusta Gibraltarille Pappa-Tunturilla

Haastattelin Roni Alhoa, kun hän oli paria päivää aiemmin saapunut Gibraltarille ja suunnitteli seuraavaksi matkaavansa Portugaliin ja siitä Andorraan. Tosin ei kuitenkaan Pappa-Tunturilla.

Klassinen kysymys, miltä tuntuu, kun ajoreissu on takanapäin?

– On se aika iso juttu. Pikkuhiljaa alkaa palautua. Mutta olihan se reissu! Pappiksesta tippui osia pitkin maita ja mantuja, Roni nauraa.

Teknisiä murheita

– Moottorin kanssa ei ollut koko matkalla mitään ongelmia, mutta muuten niitä sitten riittikin. Jos haluaa olla jälkiviisas, niin kytkimen ja takalaakerin tila olisi kannattanut tarkistaa ennen reissua.

Jo Hollannissa yksi mekaanikko totesi, että tämä takalaakeri pitäisi vaihtaa, mutta se sitten jäi, kun sopivaa ei ollut. Kun olin Toledossa, hupparin hiha jäi kiinni takarattaaseen ja se rikkoi takapyörän: koko takanapa halkesi, joten pyörä liikkui yhtä hyvin sivuittain kuin eteenpäin. Osa navasta oli vielä jäänyt jonnekin.

Espanjassa modifioitiin pyörän peräpäätä, mutta 50 kilometrin alamäki Marbeiassa sai takarattaan mutterin antautumaan. Onneksi se hirtti vasta hitaammassa vauhdissa liikenneympyrässä, jolloin mutteri oli täysin hitsautunut kiinni. Matkaa oli siinä vaiheessa jäljellä enää 45 kilometriä, ja aloin jo miettiä muita ratkaisuja, kuten mopon vuokraamista loppumatkaksi.

Taloudellisuutta ja öljynsekoittelua

Oliko Pappiksella taloudellista tehdä matkaa?

– Polttoaineen puolesta kyllä. Koko noin 4100 kilometrin reissulla bensaa meni 140 litraa. Tankillisella pystyi ajamaan noin 160 kilometriä. Tankin tilavuudeksi on ilmoitettu 5,5 litraa, mutta en kertaakaan saanut sinne mahtumaan kuin 5, vaikka tankkasin sen aivan piripintaan asti.

– Tulihan siinä kerran kuntoiltuakin, kun polttoaine loppui, ja jouduin taluttamaan mopoa neljä kilometriä. Minulle oli yllätys, että Espanjassa ei ollutkaan bensa-asemia tuhka tiheään, kuten Suomessa. Ne olivat ehkä 60 kilometrin välein, joka kylässä ei todellakaan ollut bensiiniä saatavilla.

Pappis on kaksitahtinen, miten öljyn sekoittelu sujui maailmalla?

– Hyvinhän se. Ajoin osan matkasta 98 oktaanisella ja 3-4 % seoksella maasta riippuen. Espanjassa jouduin esimerkiksi huudattamaan konetta urakalla ykkösellä 3-4 kilometrin mittaisissa nousuissa. Ja väistämättä tuli mieleen, että mitä tapahtuu, jos kone lämpiää niin, että leikkaa kiinni.

Näissä tilanteissa yritin käyttää mopoa vähän rikkaammalla seoksella ja paksummalla öljyseoksella. Yleensä käytin kolmiprosenttista seosta, mutta Espanjassa enimmäkseen neljää.

Et tehnyt reissua aivan yksin?

– Ystäväni Sari Kares oli autoineen mukana assistenttina koiransa kanssa ja hoiti some-puolta puolestani.

Miten kauan reissu kaikkiaan kesti?

– Lähdin matkaan 1. syyskuuta laivalla ja aloitin ajamisen 2. päivä. Perillä olin sitten 26. päivä syyskuuta. Olin alunperin ajatellut, että matkaan kuluu 3 viikkoa, eli 21 päivää, mutta kaikkiaan siihen meni 24 päivä.

Vaihteita vailla

Kerroitkin jo tuossa, että Pappiksen kanssa oli isompia murheita, miten se muuten kesti?

– Hollannissa oli jo viitteitä siitä, että Pappis alkaa hajoamaan. 15 kilometriä ennen Belgian rajaa katosivat vaihteet kuin yöhön. Ja yöhän se olikin: kello oli noin 22:30 ja olin Eindhovenissa. Voin todeta, että pitkään aikaan ei ole ollut sellaista ketutusta.

Pohjois-Ranskassa oli vaarallista, kun rekkakuskit ajavat miten sattuu, ohittavat miltei olkapäätuntumalla 10-15 sentin päästä, kun pyörä alkoi täristä. Siirryin sitten kevyen liikenteen väylälle, koska siellä oli turvallisempaa, ja totesin, että kytkimen keskitin hävisi.

Mistä uusi keskellä Länsi-Eurooppaa?

– Itse asiassa DHL toimi hyvin: sain uuden osan päivässä Hollannista. Hauskaa tässä on se, että tuntui, että Hollanti on täynnä Puch-harrastajia (Pappiksen moottori on Puchin valmistama). Puch.de on jäätävässä suosiossa.

Sikäläisellä Puch-foorumilla seurattiin reissuni etenemistä, ja he tekivät minusta jutunkin.

Kolmas asia, mikä olisi kannattanut varmistaa ennen lähtöä, olisi ollut käydä kaikki pyörän mutterit läpi ja kiristää ne tai laittaa ruuvilukitteella kiinni. Pappiksen runko resonoi aika lailla, joten mutterit irtoavat helposti. Helsingörin lähellä Ruotsissa kytkinkahvan mutteri irtosi ja hävisi jonnekin, mutta kuminen sähköjohto tuplasolmulla kesti 3500 kilometriä perille asti.

Huikea matka

– On tämä ollut aikamoinen matka. On upeaa, että näin hienon reissun on saanut ajettua loppuun asti Pappiksella. Ei voi kuin olla onnellinen.

Miten Pappatunturisi kävi? Onko se rahtina matkalla Suomeen?

– Pappikseen Espanjassa asennettu takapyörä on laitettu roskikseen ja mopo muuten on purettuna auton takakontissa ja kulkeutuuu siitä aikanaan Suomeen.

Mitä hyviä / huonoja puolia on reissaamisessa mopolla Gibraltarille asti?

– No olihan se matkanteko aikamoista tärinää, ja Pappa-Tunturin alkuperäinen istuin on yhtä pehmeä kuin kirkon penkki. Koeta kuvitella itsesi istumaan sen päällä 4000 kilometriä, mies virnistää.

– Espanjaa en suosittele kenellekään mopomatkailun kohteeksi maan vuorisuuden vuoksi, suorituskyky ei vain tahdo riittää. Ja kuumuutta piisasi, lämpötila oli jatkuvasti yli 30 astetta.

Mutta maisemat olivat erittäin upeita paikoitellen ja ihmiset todella ystävällisiä ja avuliaita. Olen todella fiiliksissä, kun olen saanut itselleni tästä hienon, erilaisen harrastuksen.

Apua koulukiusatuille ja henkistä kasvua

Ajat näitä matkoja, herättääksesi keskustelua koulukiusaamisesta. Tuntuuko, että olet saavuttanut tavoitteesi? Onko asiasta keskusteltu enemmän ja oletko saanut asiaa ihmisten tietoisuuteen?

– Tuntuu, että olen saanut tempauksillani positiivista näkyvyyttä ja näin ollen myös edesauttanut muita kiusattuja. Monet ovat myös ottaneet yhteyttä ja kysyneet neuvoa asioihin.

Kolme ja puoli viikkoa mopolla pitkin Eurooppaa on reissu, josta saat syystä olla ylpeä. Sekä itsestäsi että siitä että jaksoit ja selvisit ylimääräisistä teknisistä ongelmista huolimatta. Mikä oli reissussa parasta, mikä huonointa ja osaatko sanoa, muutuitko jotenkin ihmisensä? Opitko arvostmaan uusia asioita tai reagoitko asioihin nyt eri tavalla? Tällainen matkahan on aina matka myös omaan itseen?

– Minusta tuntui että kasvoin henkisesti ihmisenä ja näin eri maiden kulttuureita ja erilaisia tilanteita. Opin myös arvostamaan omaa kotimaatani koska en tuntenut kaikissa paikoissa oloani turvalliseksi. Tämä matka oli tärkeä, koska tajusin, että Suomessa on oikeasti aika hyvä olla. Välillä ongelmat aiheuttivat isoa ahdistusta mutta niistä selvittiin, Roni pohtii.

Haasteita ja  uusia haasteita

Mitä ajatuksia mielessäsi liikkui, kun ajoit Espanjan ylängöillä tai Ranskan kapeilla, vauhdikkailla teillä?

– Espanjan ylängöt ja jatkuva nousu ja matkan hidas nopeus reilun 30 asteen paahteessa. Se pakotti välillä kaatamaan vesipullon sisällön päähän ja etsimään varjoisia paikkoja. Nestettä ja isotonisia juomia kului paljon, että saatiin suoloja elimistöön. Ranskan isot tiet rekkaliikenteineen olivat todella ahdistavia.

– Olen aina rakastanut eri kieliä ja kulttuureja. Oli upeata kokeilla omaa kielipäätään eri maissa. Ja upeat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa jättävät ihanat muistot kiikkustuoliin asti.

Mihin seuraavaksi? Maailmanympärimatkalleko?

– Islannin ympäriajo voisi olla tosi kiinnostava seuraava reissukohde. Pappis sopisi Islannin maastoon tosi hyvin, Roni Alho myhäilee.

Juttu on hyvä lopettaa Ronin reissukaverin Sari Kareksen Facebook-sivulta otettuun lainaukseen: "Me ollaan perillä! Hitto mikä fiilis. Sanoinkuvaamattoman ylpeä Ronista!"

Niin on Motouutisten toimituskin. Ja sinulla on syytä itsekin olla ylpeä itsestäsi, Roni!

Ronin tekniset ongelmat ja reissu pähkinänkuoressa:

Turku-Gibraltar (4000-4100 km) Pappatunturilla koulukiusaamista vastaan matkan korjaukset / bensakulut / rikkoontumiset:

• • Stockholm - Jönköping (SE) 400 km käsivaihteesta irtosi tarpeellinen mutteri + ruuvi. Korjattu löydetyllä kuminauhalla.
• • Puttgarden (D) Pappatunturista kuului rämisevää ääntä. Oli päässyt magneeton suoja irtoamaan.
• • Gelderland - Arnhem (NL) Pappis alkoi pätkimään ja käymään huonosti.
• • Arnhem - Eindhoven (NL) Pappatunturin vaihteet hävisivät kokonaan (Kytkinlevy aivan loppu)
• • Agnetz - Vierzon (F) Pappatunturin kytkimen keskitysmutteri irtosi huonojen tie- / maastoolosuhteiden takia.
• • Irun - Tafalla (E) Takapyöränlaakerit kului loppuun ja ne vaihdatettiin uusiin + kytkinvaijeri katkesi.
• • Soria - Almazán (E) Ajoin 163 km tankillisella ja bensa loppui 4 km ennen bensa-asemaa. Lisäksi oikeanpuoleinen poljinpedaali tippui matkalle.
• • Toledo - Sonseca (E) Takapyörän napa murtui kokonaan ja aiheutti jatkuvaa ongelmaa. Ketjut irtosivat koko ajan ja pyörä pääsi liikkumaan sivuttaissuunnassa ihan holtittomasti. Uskon että osasyynä oli se että koitin laittaa penkin pehmusteeksi hupparini ja oli ajotunteja takana jo 12-13, niin hiha nappasi kiinni takarattaaseen ja vauhtia oli 40-45 km tunnissa. Uskon että tämä tuhosi totaalisesti muutenkin vaurioituneen takapyörän navan.
• • Fuencaliente - Malaga (E) Suomen lippu hävisi tangosta.
• • Malaga - Gibraltar (E) & (GBZ) Takapyörästä korkkasi yksi mutteri ja pääsi lukitsemaan takapyörän. Kiristelin muttereita matkan aikana useasti. Kaksi kertaa pääsi irtoamaan niin että lukitsi takapyörän. Päädyin poistamaan koko mutterin ja ajamaan vain kolmella mutterilla. Lisäksi pappis antoi minulle useita sähköiskuja.
• • Kaikkiaan: Tankkauksia n. 28 kertaa. Kulutettu bensamäärä oli noin 140 litraa. Öljyä kului 150 ml jokaiseen 5 litraan.
• Huoltoihin ja korjauksiin meni 268e.