Takana oli siltä päivältä moottoripyörällä neljäsataa kilometriä ja tiedossa saman verran lisää. Olin matkalla nelostietä pitkin Kärsämäeltä Ouluun päin, kun vastaan alkoi tulla kylttejä, joissa mainostettiin lättykahveja. Kolmannen kyltin jälkeen minun oli pakko kaartaa Uljuan tekoaltaan kupeessa olevaan Uljuan Kahvilaan ottamaan selvää, ovatko ne yhtä hyviä kuin luvattiin. Mainoksen uhri siis.
Kahvila sijaitsee tekoaltaan padon vieressä ja sopiva taukojumppa on kiivetä ylös järveä ihailemaan.
Kahvilassa haastoin myyjän, iloisen nuoren naisen vastaamaan kylttien lupauksista ja hän uskoi minun varmasti olevan tyytyväinen. Lätyt voi valita mansikka- tai mustikkahillolla. Itse päädyin perinteiseen mansikkaan.
Harvoin on tullut käytyä noin viihtyisässä tienvarsikahvilassa. Se oli virkistävä vaihtoehto massahuoltoasemien taukopaikoille. Ulkosalla kahvin ja lätyn nauttiminen tuntui ansaitulta juhlalta: ne olivat mannaa väsyneelle kulkijalle. Niiden varassa jaksoi taas hyvillä mielin jatkaa matkaa.