Motouutiset seuraa Lapin miehen, seikkailumotoristi Marko Willigin, ja hänen kumppaneidensa moottoripyörämatkaa Pohjoisesta Suomesta Islantiin ja takaisin. Lähtö matkaan tapahtui 30.7. ja paluu on aikataulun mukaan 24.8. Tällä hetkellä miehet lienevät Islannin ja Tanskan välisessä laivassa pyörineen.

Maanantaiaamuna miehet heräsivät Akureyrissä

Grimstunga.

Grimstunga.

– Niin jäätiin Akureyriin yöksi. Aamulla muu Bemariosasto ilmoitti, että F-teitä on nyt nähty tarpeeksi. Pitäisi saada kuulema rennompi päivä sekä Café lattea ja asfalttia Gessujen alle. Jäin siis ainoana puolustamaan Bemareiden soratie-kunniaa Jammuja ja Kotareita vastaan.

- 120 kilometrin pikamarssi illan tulevaan majoitukseen, jonne saimme jättää turhaa kamaa, mm. teltat, 2kpl varadroneja, saapaskuivaimen, retkituolin jne.

Virtoja, vuoria ja soraa.

Virtoja, vuoria ja soraa.

– KTM-mestari saapui pian perässä, mutta hoksasikin, että Akureyriin oli jäänyt vaatteita, joten oltaisiin siis kahdestaan menossa Askjalle. F88 tuntui mukavalle ajaa kevyemmässä lastissa, vaikka nimismiehenkiharaa oli kuin Mongoliassa.

– F910 risteyksessä hoksattiin, että Askja jää nyt haaveeksi vaikka oltiin noin 13km päässä. Koko lenkki olisi ollut noin +-260km, joten jatkettiin kohti Stublagi-kanjonia. Ajo maistui ja laakeritkin kesti, niin mikä oli pitää sinkkiä tiukalla.

Tie.

Tie.

– Illaksi yritin turhaan käydä Myvatnin pierulta haisevassa 40 € kuumassa kylpylässä, mutta paikka oli täyteen buukattu joten kaupan kautta bensaa, kahvia ja leipää aamuksi, kotimatkalla vielä lyhyt pysähdys katsomaan Hvelvirin pulputtavia mutakuoppia. Alkaa jo jotenkin olemaan mitta täynnä geotermisiä ihmeellisyyksiä. Huomenna kohti itää ja paikkaa, jossa motoristit käy ottamassa selfieitä, Marko Willig kertoi.

Askjan tulivuori.

Askjan tulivuori.

Illalla myös Markon kotikutoinen mukaan otettu "turbosaapaskuivuri" pääsi tosihommiin, kun miehen ajosaappaat hörppäsivät kunnolla vettä. Markon Polarsteps-sivulla on hauskoja videonpätkiä kuivureista toiminnassa.

Yli on päästävä.

Yli on päästävä.

Lounas?

Lounas? Vai päivällinen?

Risteyksessä.

Risteyksessä.

 

Austurland. Lisää ylityksiä.

Austurland. Lisää ylityksiä.

Tiistai

– Oli tyypillinen islantilainen ajokeli +8 ja vesisadetta. Aamulla kävimme ensi töiksemme katsomassa Dettifossin vesiputouksen ja sen jälkeen Asbyrgin kalliot/ luonnomuodostelman. Vähän jäi paikan hienous pimentoon, kun oltiin siellä montun pohjalla, ehkä ylhäältä olisi saanut paremman kuvan ja käsityksen.

Marko ja kanjoni.

Marko ja kanjoni.

– Muu porukka päätti jatkaa helpompaa tietä suoraan majoitukseen, kun osa oli kylmissään huonojen sadepukujen johdosta. Mattia vain nauratti, kun sillä on sama Rukan Strechdry puku joka toiminut kyllä hyvin ja pitänyt veden ja tuulen poissa.

Islannissa on saatavilla ilmaista energiaa.

Islannissa on saatavilla ilmaista energiaa.

– Itsellä on sadeasun alla ollut tämmöisinä päivinä vain tuo Offlane ja t-paita, jotka on pysynyt kuivina, vaikka kuin olisi tullut vettä tien päällä. Tie Fonturin majakalle oli hieno sorapolku n. 50km suuntaansa, muita turisteja ei siellä paljoa näkynyt.

Tiimi Dettifossissa.

Tiimi Dettifossissa.

Islannin komeimmat putoukset. Dettifoss.

Islannin komeimmat putoukset. Dettifoss.

– Taitaa olla enemmän paikallisten mustsee-paikka. Ja onkin vaivan arvoinen , jos näillä perin on liikkeellä. Illalla saatiin majoituksessa vastapyydettyä koljaa sekä hiukan vanhempaa 4-5kk fermentoitua haita. Hákarl eli hai paikallinen herkku on kyllä pahan makuista evästä, vähän kuin surströmming: haju karmea ja makukin kehno, Marko kommentoi.

Markon Islanninmatkan kulminaatiopiste: Fonturin majakka.

Markon Islanninmatkan kulminaatiopiste: Fonturin majakka.

Markon kiviveistos.

Markon kiviveistos.

Mädätettyä haita. Vaatii oheista nielunkirkastetta.

Mädätettyä haita. Vaatii oheista nielunkirkastetta palanpainikkeeksi.

Keskiviikko

– 13. päivä Islannissa oli leppoisaa köröttelyä kohti lähtösatamaa. Välttelimme 1-teitä ja ajoimme hienoja sorateitä Egilsstabbiriin noin 27 km päähän lautasta. Kaikki on sujunut hienosti, F-tiet ovat hienoimpia, niitä kannattaa ajaa, jos tänne tulee.

Otetaan rennosti.

Otetaan rennosti.

Melkein perillä Seydisfjoorburissa.

Melkein perillä Seydisfjoorburissa.

– Majoituksen hommaaminen on ollut haasteellista. Bookinglla ei tehe täällä mitään, jos yrität samalle päivälle varata, tai et halua maksaa 100 euroa ja yli per henki yöstä. Kovalla soittelulla ja Google Mapsin avulla on saatu hostelleja, matkustakoteja parin Booking- ja yhden Airbnb-kämpän lisäksi. Pari yötä on myös menty teltassa. Kyllä on kiven alla majoitukset täällä, kun matkustusbuumi lähtee tästä kunnolla käyntiin. F-tietäkään ei ole turvassa, kun turistit työntää 4x4 Dacioilla entistä syrjäisempiin paikkoihin. F821:llä niitä ei näkynyt, mutta Askjan ympäristössä jo oli pari valkoista Daciaa tulossa vastaan syvässä laavahiekassa, Marko tilittää.

Matin ystävän tytär oli parin kuukauden harjoittelussa maatilalla Islannissa. Miehet kävivät tervehtimässä.

Matin ystävän tytär oli parin kuukauden harjoittelussa maatilalla Islannissa. Miehet kävivät tervehtimässä.

Viimeisen yön majapaikka Islannissa.

Viimeisen yön majapaikka Islannissa.

Markon Santarent-yrityksen kotisivulle pääset tästä ja matkaa voi myös seurata Markon tilillä Polarsteps-sovelluksessa täällä

Olemme käyttäneet juttusarjassa vain murto-osan niistä kuvista, mitä Markon Polarsteps-sivulla on nähtävissä. Lisäksi siellä on todella paljon mielenkiintoisia videoita. Jos haluaa syvemmin nauttia Islannin taiasta ja nähtävyyksistä, niin kannattaa vierailla siellä. 

Löydät kaikki Markon matkapäiväkirjajuttujen linkit täältä:

Lapin mies matkalla Islannissa moottoripyörällä: kaikki matkapäiväkirjan jutut täältä