Lapin mies matkalla Islannissa moottoripyörällä, osa 7: Lintukallioita, haastavia teitä ja huikeita maisemia; päivitetty

Motouutiset seuraa Lapin miehen, seikkailumotoristi Marko Willigin, ja hänen kumppaneidensa moottoripyörämatkaa Pohjoisesta Suomesta Islantiin ja takaisin. Lähtö matkaan tapahtui 30.7. ja paluu on aikataulun mukaan 24.8. Parast'aikaa miehet ovat ajamassa Islannissa.

Tiistai:

Lähtö tapahtui Patreksfjordurista + 18 Celsius-asteen miellyttävässä lämpötilassa.

– Aamu alkaa hyvällä aamiaisella. Paketti leipää, 4 donitsia, juustoa, kinkkuva, pullo appelsiinimehua maksoi noin 30 euroa. Se oli kallista tässä Islannin etäisessä kolkassa, mutta kaikki pitää kuljettaa tänne kaukaa, joten se on ymmärrettävää, Marko Willig totesi.

Seuraavana oli Latrabjarg, joka on Islannin läntisin piste, sekä sen lintukalliot, sitten Keflavikin punaisille hiekoille.

Westfjordsilla oli nähtävissä ilmeisesti Yhdysvaltain joukkojen jäänteenä laivaston DC-3-lentokoneen raato sekä Islannin ensimmäisen teräsrunkoisen laivan BA 64:n luuranko.

Paluumatkalla vuorossa oli Patreksfjordurissa nautittu lounas ja sen jälkeen vuorossa oli Dylandin vesiputous Ísafjarðarbærissä.

Yöpymispaikka löytyi puolestaan Isafjordurista.

Tässä Markon kommentti koko päivästä:

"Eilinen oli ehkä hienoimpia ajopäiviä ikinä. Länsivuonot kylpivät poikkeukselisesti reilusti yli 20 lämpötiloissa ,aurinkoa riitti, tuulta ei nimeksikään. Aamusta lähdettiin käymään katsomaan Islannin läntisintä nurkkaa ja Latrabargar-lintukallioita. Nähtiin vilaukselta lunnikin.

Parkkiksella tavattiin islantilainen biker, jonka perässä ajettiin Kevlavikin suuntaan, josta oli huikea näkymä yli punaisten rantojen. Täältä sitten tankin ja myöhäisen lounaan jälkeen kohti Isafjorduria.

Hyvän vihjeen ansiosta ja rinta täynnä itseluottamusta päätettiin kiertää Niemi Hrafsnerin kautta Thingeyriiin. Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka hieno reitti oli lähes tyynessä lämpimässä elokuun illassa. Ilta oli jo pitkällä Thingeyriin saapuessani, mutta muiden jatkaessa matkaa Isafjorduriin päätin käydä vielä paikallisten omassa näköalapaikassa vuoren päällä. Tyyni pilvetön keli aukaisi sellaiset näkymät vuonojen yli, että tuskin unohdan tätä paikkaa ikinä.

Kiitolaukkaa kohti Isafjorduria, jonne ehdin juuri viisi minuuttia ennen keittiön sulkemista. Olihan huikea ajopäivä!

Tänään aamulla olin sitten saanut järjestettyä fanitapaamisen. Matti ja Arto Miettinen tapasivat Isfjordurissa asuvan Islannista mm. matkaoppaan kirjoittaneen Satu Rämön ja Matti sai kirjaansa kauan kaipaamansa nimmarin. Pojat on kuunnelleet Sadun kirjoja ajaessaan täällä Islannissa. Kiitos Satu Rämö ajastasi meidän resujengille. Tänään muuten oli löysä päivä, Bemarin huoltoa, lounas ehkä maailman parhaimmassa kalaravintelissa Isafjodurissa ja sitten vuonon reunoja pitkin reilu 250km kohti Holmaviikkia...Huomenna vaihtuu sitten ratsut...

Kannattaa käydä katsomassa videoita Markon Polarsteps-sovelluksen tilillä, jotta saat oikean käsityksen päivän vaativuudesta ja huikeista maisemista.

Markon Santarent-yrityksen kotisivulle pääset tästä ja matkaa voi myös seurata Markon tilillä Polarsteps-sovelluksessa täällä.