Harley-Davidson Heritage Classic edustaa vanhaa maailmaa enemmän kuin Elvis Presley, joka muuten oli kova Harrikka-intoilija. Kromia ja kiiltävää maalipintaa on roppakaupalla. Hoo-Deeta onkin lähestyttävä sen ulkonäkö edellä. Moni ostaa sen ulkonäkösyistä. Eikä turhaan, sillä Heritage on todella kaunis moottoripyörä. Suurikokoinen polttoainesäiliö, isot lokasuojat ja paksut renkaat heittävät sen kuljettajan aikakoneella sinne jonnekin – aina 1960-luvulle saakka. Aikaan, jolloin kaikki oli hyvin. Ei ollut veneerisiä tauteja, ihmiset kokivat seksuaalisen vapautumisen ja kaikki hyvä oli edessäpäin. Kuuma asvaltti kutsui Harrikka-kuskia. Amerikassa se tarkoitti kuuluisaa tietä Route 66. Tietä, joka halkoo koko Yhdysvaltoja.
Hoo-Deen pleksi suojaa hienosti kuljettajaa. Kuva Francesc Montero.
Uusi iso moottori
Hoo-Deeta liikuttaa ilmajäähdytteinen 114-kuutiotuumainen V-2 moottori. Perinteisinä kuutiosentteinä moottorin tilavuudeksi saadaan 1 868. Moottorin tehoksi ilmoitetaan 69 kW. Mallia saa myös pienemmällä, 1 745-kuutiosenttisellä moottorilla.
Harrikan äänet – ne ovat jotain – mukavaa papatusta! Kuva Francesc Montero.
Starttinapin painallus herättää henkiin suurikokoisen V-2:n. Ilman täyttää mukava papatus, tosin avarammat putket tekisivät ehkä terää? Jalkatappeja ei ole, niiden virkaa hoitavat astinlaudat. Ne ovat arkiajossa yllättävän mukavat, tosin vaativat hieman totuttelua. Vaihdepolkimen liikerata on huono – mutta syyksi paljastuu se, etten aja Hoo-Deeta buutsit jalassa, kuten pitäisi. Vaihdelaatikon toiminta on täsmällistä. Tosin Harrikkamaisesti vaihteen kytkeytyminen kuuluu kovalla kolahduksella.
– Maailmaan mahtuu ääntä, tuumii H-D-mies.
Heritage Classic on tullut markkinoille isolla koneella jo muutama vuosi sitten. Olen tehnyt siihen tuttavuutta jo ennen tätä Espanjan koeajoa. Tässä muutama kylmä luku, joita olen siitä mitannut jo aikaisemmin. Täydellä polttoainetankilla sen omamassaa on peräti 333 kilogrammaa. Luku on paljon, mutta käsittelyä helpottaa 69 sentin istumakorkeus. Hyvä niin.
Harrikan pleksi on pikakiinnitteinen ja sen irrottamiseen tai kiinnittämiseen menee minuutti. Kuva Tero Kiira.
Harrikan runko on tukeva. Samoin jousitus. Jarrut ovat tehokkaat ja niiden voimantarve on yllättävän vähäistä. Ajoasento on tilava. Harrikassa on hyvä ohituskiihtyvyys. Vaihteiston välitykset on sovitettu hienosti moottorin luonteen kanssa kohdilleen. Eikä kiihtyvyys ole muutenkaan huonoa. Olen mitannut vastaavan pelin Suomessa ja silloin 0-100 km/h otti 5,9 sekuntia. Käytännössä yhdenkään kaupparatsun ei pidä haastaa autollaan Heritagea liikennevaloissa.
Hoo-Deessa on nykyään avaimeton virtalukko. Onkin pakko kysyä, että kuinka monessa japanilaisessa on moinen herkku vakiona?
Kaiken kaikkiaan uudet Harley-Davidsonit ovat nykyään hienoja pelejä. Vastoin yleistä luuloa, niissä on hyvät ajo-ominaisuudet, hyvät jarrut ja tehokas moottori. Käy ihmeessä koeajolla, saattavat sinunkin ennakkoluulosi murtua!
Harrikan mittaristo on erittäin selkeä ja helppolukuinen. Kuva Tero Kiira.
Kiitämme:
- Aitoa Amerikan fiilistä
- Moottorin vääntöä
Moitimme:
- Astinlaudat vaativat totuttelua
- Kovaa hintaa
Sivulaukut saisivat olla hieman kookkaammat. Kuva Tero Kiira.
Tekniikka
Moottori: kaksisylinterinen ilma/öljyjäähdytteinen moottori, kannet nestejäähdytteiset; iskutilavuus 1 868 cm3, 102 x 114 mm, puristussuhde 10,5 teho 69 kW (94 hv) /7 500, vääntömomentti 155 Nm/3 000 r/min, 4 venttiiliä sylinteriä kohden.
Voimansiirto: kuusi vaihdetta, toisioveto hihnalla.
Alusta: teräsputkirunko, jousitus: edessä teleskooppihaarukka, takana keinuvarsi, edessä levyjarru (300 mm) ja 4-mäntäiset jarrusatulat, takana levyjarru (292 mm), 2-mäntäinen jarrusatula.
Mitat ja massat: pituus 240 cm, leveys 83 cm, akseliväli 163 cm, istuinkorkeus 69 cm, polttoainesäiliö 18,4 l, omamassa 333 kg, renkaat edessä 120/70 15, takana 160/60 R 15.
CO2 päästö: 129 g/ km.
Ilmoitettu kulutus: yhdistetty kulutus 5,6 l/100 km.
Hinta: alkaen 33 530 €.
Edit 19.4. klo 11.22.: korjattu teknisiä tietoja, kiitos lukijoillemme.
Kuva: Francesc Montero.