Tutustumisajossa Moto Guzzi V9 Bobber

Bobber vastaan sporttipyöräkuski

Olin vähän hukassa alkuun tämän pyörän kanssa omasta taustastani johtuen, joten on hyvä muistuttaa lukijoita siitä, että olen ensisijaisesti sporttipyöräkuski. Siihen kategoriaan kuuluvat kaikki ne pyörät, jotka olen omistanut, ja suuri osa pyöristä, millä olen ajanut. Toki ajokkivalikoimaan on kuulunut myös matkaenduroita.

Joka tapauksessa mahdollisuus kokeilla näihin verrattuna täysin erilaista pyörää sai minut innostuneena ja jännittyneenä odottamaan koeajoviikonloppua. 

Sain siis alleni 850-kuutioisella V2-moottorilla varustetun Moto Guzzi V9 Bobberin, joka ajoasennoltaan ja muodoiltaan oli kaikkea, mitä en ollut koskaan kokeillut. Kuten viime kesänä niin usein, koko viikonlopun satoi vettä, joten ajaminen jäi vain noin 500 kilometriin. Joka tapauksessa ehdin ajaa pyörällä sekä motarilla, pikku- ja sorateillä että kaupungissa, joten ainakin ehdin saada monipuolisen kuvan pyörän ominaisuuksista erilaisilla ajoalustoilla.

Paperilla 853 kuutiosenttimetrisen moottorin numerot eivät hätkäytä tehon osalta. Moottori on matalaviritteinen, ja pitkäiskuisesta moottorista irtoaa maltiiliset 55 hevosvoimaa 6250 kierroksella minuutissa. Vääntöä on 62 Newtonmetriä ja maksimivääntö on käytössä jo 3000 kierroksella minuutissa, mikä tietysti lupasi mukavia käyttöominaisuuksia.

Pyörä on kohtuullisen kevyt, se painaa vain noin 200 kg tankattuna.

Ajokokemuksia

Viikonlopun aikana tein mökkireissun kavereiden kanssa, jonka matkan varrelta kokemukset pyörästä lähinnä tulivat. Koska kyseessä oli laukuton bobber, niin tavarat kulkivat takapenkillä säkissä sekä selässä repussa.

Ajoasentoon tottuminen vei oman aikansa. Vaihdepoljinta käyttäessä täytyi jalkaa nostaa jalkatapilta pois, samoin sekä takajarru- että vaihdepoljinta piti alkuun etsiä. Asiaan toivottavasti tottuu, kun jalka kokemuksen myötä löytää oikeat, luontaiset liikeradat.

Guzzin penkki on mukava ja pehmeä, ja oli hyvää vaihtelua kyykkypyörien jäykempään istuimeen verrattuna. Eniten haittaa ehkä oli siitä, että muuten hyvin ja helposti käsiteltävän pyörän tankista ei saa puristettua reisillä tukea kiihdytyksissä ja maantienopeuksissa. Tällöin kaikki rasitus ohjautuu tarpeettoman voimakkaasti käsille.

Koska pyörä on nakupyörä, siitä puuttuu tuulensuoja, joten ilmavirta tuntuu ylävartalossa. Yli 80 km/h nopeuksilla joutui roikkumaan ohjaustangosta voimakkaammin ja nopeuden kasvaessa motarilla ja isommilla maanteillä joutuu tietenkin tekemään enemmän töitä ajoviiman voittamiseksi.

Pyörä on selkeästi tehty kaupunkiajoon tai pienillä teillä kruisailua varten.

Jousitus, jarrut ja luistonesto

Pyörän jousitus toimi muuten asiallisesti, mutta maanteillä olevat äkkinäiset töyssyt täräyttivät selkää. Takajousituksen esijännityksen säädöt olivat helpot käyttää, mutta säätäminen ei tuntunut ratkaisevan töyssyistä aiheutuvaa ongelmaa.

Jarrut olivat ABS-järjestelmällä varustetut lukkiutumattomat ja toimivat hyvin. Etupyörä kävi lukossa hetken, mutta vapautti nopeasti. Takajarrujen abseja sai säädettyä luistoneston eri asteilla, etujarrun abseihin ei voinut vaikuttaa.

Aste 0 tarkoitti, että takajarru saa jarruttaa lukossa, eikä luistonesto myöskään katkaissut vetoa, vaikka kuinka suditti. Aste 1 oli säätö, jota käytin eniten. Se ei antanut takapyörän sutia, eikä mennä lukkoon jarrutuksessa. Aste 2 ei antanut minkäänlaista päätäntää ajajalle. Kaupungissa, kun ajoi korotetun suojatien yli, katkaisi tietokone vedon koska oli töyssy. Maanteilläkin joka töyssyn kohdalla nykäisi vähän, kun veto katkesi. Vaihtoehto tuntui jotenkin liioitellulta, mutta ehkä silläkin on oikeat käyttöhetkensä.

Kaupungissa

Kaupunkien kaduilla ajaminen on ehkä se oikein paikka tälle pyörälle. Matka-ajon ja kaupunkicruisailun väliltä jälkimmäinen tuntuu paljon omimmalta vaihtoehdolta tälle pyörälle - mikä on tietysti ollut tavoitteenakin.

Alhaiset vauhdit ovat omiaan Bobberille, moottori tuottaa tehoa ja erityisesti vääntöä pieniltä kierroksilta asti, joten sitä oli helppo käsitellä liikennevaloista lähtiessä tai hiljaa ruuhkassa ajaessa.

Kääntyminenkin sujui helposti. Aluksi ajattelin, ettei Bobberin tapaista pyörää saisi käännettyä ympäri maantiellä, mutta selvästikin moottoripyöräilyhistoriani vaikutti tähän mielikuvaan. Bobber yllätti taas tässä positiivisesti. Paljoakaan enempää työtä ei joutunut tekemään sporttipyöriin verrattuna, jos halusi pyöräyttää Bobberin takaisin tulosuuntaan. Muutaman kerran koetin tahallani ajaa umpikujaan tai muuten vaan ahtaaseen tilaan, mutta aina niistä päästiin nokka edellä pois, peruutusvaihdetta en jäänyt kaipaamaan.

Hopeareunus

Kuten aiemmasta tekstistä lukija huomaa, tuntemukseni Bobberin suhteen olivat alkuun ristiriitaiset, pääosin omasta moottoripyöräilyhistoriastani johtuen. Mutta tässä taitaakin tulla tämän pyörän varsinainen pointti; jokin yllätysfaktori Moto Guzzi V9 Bobberissa on, jota en osaa täsmälleen sanoiksi pukea, mutta silloin tällöin kaupungilla ajaessa löysin itseni hymyilemästä ja hykertelemästä itsekseni kulkupelilleni silkasta ajamisen nautinnosta. Se on Moottoripyöräilyä isolla M:llä.

Kaupunkiajo olikin se mistä eniten tykkäsin pyörässä.

Itselleni tämä viikonloppu vahvisti omaa käsitystäni siitä, että tällaiset pyörät ovat toisenlaiseen ajoon tarkoitettuja. Niillä on kiva ajella kaupungilla ja käydä kokoontumisissa, mutta kun pitää ajaa pitkiä siirtymiä erilaisia teitä pitkin, niin siihen löytyvät sitten omanlaisensa pyörät. Joka pyörätyypille löytyy oma käyttötarkoituksensa, kuten bobbereillekin.

Yhteenveto

Moto Guzzi V9 Bobberin moottori väänsi mahtavasti, ja keräsi nopeasti kierroksia, minkä vuoksi tuntui siltä, että rajoitin tuli vastaan turhankin varhain. Mittaristossa oli merkkivalo ilmoittamassa, milloin piti vaihtaa vaihdetta isommalle. Pienimpiä vaihteita läpi käydessä vaihteistosta kuului omanlaisensa Guzzeille tyypillinen kolahdus aina vaihdettaessa.

Jarrut ja niiden ABSit toimivat hyvin. Pientä miinusta oli siinä, että takajarrun poljinta oli välillä hankala käyttää.

Pyörän käsittely oli helppoa ja satulasta näki hyvin eteensä. Hinta ihmetyttää. Itse en uskaltaisi käyttään suuria summia rahaa pelkkään cruisailupyörään. Verottajalla lienee osuutensa asiassa. Toisaalta, jos tykkää cruisailusta, niin sittenhän asia on kunnossa.

Kardaaniveto tuo huolettomuutta ajoon ja hyvin vääntävää moottoria on ilo käyttää.