Koeajo: Honda XAdventure - hauska ja kiehtova uuden ajoneuvoluokan avaaja - skootterin ja moottoripyörän hybridi

XAdv esiteltiin viime syksynä EICMA:ssa, ja jo sen ulkonäkö kertoo, että se on täysin uuden ajoneuvoluokan edustaja. Skootterin pulleudesta ei ole tietoakaan: pyörä on varsin kantikkaasti ja menevästi muotoiltu; jos sallitaan, virtaviivaisen ja modernin näköinen.

Pyörän ulkonäössä on vaikutteita toisesta suuresta Hondan satsauksesta eli vuotta vanhemmasta CRF 1000 L Africa Twinistä. XAdvin tuulilasi on miltei kopio Africa Twinin vastaavasta ja jotain samaa on muutenkin muotoilussa.

Skootterimaisinta XAdvissa on istuma-asento. Siinä ei ole jalkatappeja, vaan jalat pidetään jalkatilan lattiaa vasten painettuna. Toki asentoa pystyy muuttamaan, sillä astinlaudoissa on tilaa sellaisellekin ajoas ennolle, missä jalat on työnnetty enemmän eteenpäin.

Hyvät mitat

Yleisvaikutelmaltaan XAdv on pitkähkö. Sen akseliväli on peräti 1590 mm. Siihen on selityksensä. Ensinnäkin pyörän moottori, kaksisylinterinen rivimoottori on sijoitettu sylinterit miltei vaakasuoraan, mikä tuo lisää pituutta.

Toiseksi istuma-asento vaatii oman tilansa. Pyörässä on tilava istuin, johon mahtuu taakse kyytiläinenkin ja istuimen alla on myös tavaratila. Se on laaja, mutta ei niin iso, että sinne mahtuisi isokokoinen täyskypärä. Pienemmät kyllä.

Kolmanneksi pyörässä on epäskootterimaisen isot renkaat. Eturengas on peräti 17-tuumainen ja 120 mm leveä, ja takarengas on 15-tuumainen ja 160 mm leveä läski.

Pyörässä on myös seikkailuskootterin titteliin riittävän korkea maavara.

XAdventuressa on sama tuttu 750-kuutioinen moottori kuin Hondan koko NC-sarjassa. Siinä on tehoa 54 hevosvoimaa, ja vääntöä mukavasti 68 Nm 4750 kierroksella minuutissa.

Kaksoiskytkinautomaatti ja hyvät jarrut

Pyörä on varustettu Hondan kaksoiskytkinautomaattivaihteistolla (DCT). Siinä on kolme automaattiasentoa: ”normaali” D sekä Sport 1 ja 2. Lisäksi sen saa kytkettyä käsikäyttöiseksi. Käsikäytössä vaihteet valitaan ohjaustangon vasempaan kahvaan sijoitettujen painikkeiden avulla. Vaihteita voi valita käsin myös silloin, kun automaattivaihtaminen on valittuna. Vaihteisto ikäänkuin siirtyy hetkeksi manuaalimoodiin ja palaa sitten itsekseen automatiikalle.

Vaihteita laatikossa on kuusi kappaletta.

Automaattivaihteisto tarkoittaa sitä, että pyörässä ei ole jarrupoljinta, vaan takajarru on sijoitettu vasempaan kahvaan kytkinkahvan tilalle.

Koska tämä oli ensi kerta, kun ajoin DCT-automaatilla varustetulla pyörällä, jarrutusefektit olivat mielenkiintoisia. Satojentuhansien kilometrien ajokokemuksella kytkinkahvan on tottunut painamaan kunnolla pohjaan silloin kun sitä kerran painaa, joten sama refleksi haittasi alkuun jarrutuksia. Samalla selvisi, että takarenkaan pito asvaltilla oli luokkaa uskomaton, siksi nopeasti pyörä pysähtyi, kun takajarrukahvan tempaisi pohjaan kytkinmäisen räväkästi.

Jarrut ovat lukkiutumattomat, ja ne toimivat hyvin myös hiekalla. Pito hakee äärirajoja koko ajan.

Ettei unohtuisi, niin pyörässä on myös käsijarru, joka vaikuttaa takapyörään. Se on kätketty etukatteen osaksi, ja on varsin tehokas.

Pyörän varustetaso on hyvä. Siinä on avaimeton käynnistys. Sekä polttoainetankin luukku että istuimen lukitus ovat erillisten painikkeiden takana ohjaustangossa, eivätkä ne toimi ilman, että kaukolukituksen avain on taskun pohjalla tai muuten lähistöllä.

Kaikki valot ovat LED-valoja. Pyörän tupla-ajovalot antavat kaksoisvaloa sekä pitkillä että lyhyillä.

Satulassa

Ensivaikutelma pyörän kyytiin noustessa oli, että se on korkean tuntuinen. Pyörän istuinkorkeus on maltilliset 820 mm, mutta osaltaan istuimen leveys tekee sen, että paikalla ollessa joutui puolittain varvastamaan, että ylettyi maahan asti.

XAdv:n ajoasento on hyvä. Se on avara kiitos leveän ohjaustangon ja pysty, ja kaikki säätimet ovat oikeilla paikoillaan lukuun ottamatta vilkkua, joka on sijoitettu hieman liian tiiviisti kahden muun painikkeen välissä. Alkuun joutuu katsomaan, että varmasti käyttää oikeaa katkaisijaa.

Kiitos varsin huomaamattoman ”rintapellin”, jalat ovat suojassa ajoviimalta, ja viiteen asentoon säädettävä tuulilasi ottaa pahimman tuulipaineen myös ylävartalolta. 180-senttisen kuskin pää ei ainakaan pitkäselkäisellä ole tarpeeksi suojassa, vaan kypärään tulee pyörteitä.

Automaattivaihteisto toimii eleettömän hienosti, ja manuaalia tuli käytettyä juuri sen vuoksi erittäin vähän. Osasyynä asiaan oli tietysti sekin, että vaihteet pystyi valitsemaan käsin myös automatiikan ollessa kytkettynä.

54-hevosvoimaisen moottorin teho ei tietenkään riitä ihmesuorituksiin, pyörän huippunopeus lienee jossain 170 km/h liepeillä, mutta meikäläisissä sallituissa nopeuksissa sillä pärjää erittäin mukavasti.

D-vaihtoehto tarjoaa varsin leppoisaa vääntöpainotteista ja pienikulutuksista menoa eli siis vaihtaa isommalle vaihteelle varsin aikaisessa vaiheessa. Urheilullisemmat vaihtoehdot antavat parempaa ohituskiihtyvyyttä ja sporttisemmman ajotavan.

Mikäli ohituksissa tarvitsee hyvää kiihtyvyyttä, kaasu kannattaa kääntää äkkiä pohjaan, jolloin efekti on sama kuin automaattivaihteisessa autossa: automaatti ymmärtää, että nyt halutaan pökköä pesään, ja vaihtaa heti pari pykälää pienemmälle vaihteelle, jolloin kierroksia on tarjolla nopeaan ohitukseen. Samaan tietysti pääsee painamalla vaihteiston ”vaihda pienemmälle” painikkeesta pari kertaa.

Sinänsä vaihteisto toimii eleettömästi ja huomaamattoman hyvin. Pienissä nopeuksissa pikkuinen kilkatus kertoo vaihtamistapahtumasta, ja isommilla nopeuksilla ääni peittyy ajoviimaan.

Painopiste alhaalla

Pyörän painopiste on erittäin alhaalla kiitos alas sijoitetun moottorin, ja ajettavuus ja käsiteltävyys ovat todella hyvät. Tässä suhteessa se on varsin epäskootterimaisen tuntuinen.

Korkea maavara sekä leveät renkaat antavat myös mahdollisuuden kallistaa pyörää kunnolla. Oman kokemuksen perusteella pyörällä on todella hauska kanttailla, mikä sekin on varsin epäskootterimaista.

Ajoin XAdv:llä toista tuhatta kilometriä, josta reilut puolet ns. suoralla tiellä ja moottoriteillä, mutta matkaan mahtui myös paljon pientä päällystettyä mutkatietä ja hiekkateitä.

Pyörän ajovakavuus ja mukavuus ovat suoralla tiellä hyvät, joten sillä pystyy kyllä tekemään pitkääkin matkaa.

Yksi skootterimaisesta ajoasennosta johtuva ero XAdvissa väistämättä on, eli koska pyörästä puuttuu polttoainetankki satulan edestä ja jalat ovat skootterin ”lattialla” vierekkäin, pyörää ei voi ”puristaa” ja ohjata polvien kautta keholla, vaan keholla ohjaaminen tapahtuu enemmän takapuolen ja ohjaustangon kautta. Onneksi leveä satula on hyvä siihen tarkoitukseen ja siihenkin oppii, joskaan aivan samaa terävyyttä ohjaus ei ehkä tarjoa.

XAdventurella ei oikein luonnistu seisaaltaan ajo: jalkojen ollessa astinlaudoilla ja polvituen puuttuessa parempaan tulokseen pääsee ajamalla istualtaan.

Sopii joka tielle

Pyörän ensiasennusrenkaat, Bridgestone Trailwingit, ovat luonnollisista syistä enemmän katupainotteiset, silti ajotuntuma, pito ja vakaus ovat todella hyvät myös hiekalla ja soralla. Osittain se johtunee alhaisesta painopisteesta ja toisaalta pyörän painosta. XAdv painaa nimittäin enemmän kuin Honda Africa Twin. Ensimainitun paino tankattuna on 238 kg, kun vastaavan DCT-vaihteistolla varustetun Africa Twinin paino on 232 kg. 

XAdventuressa on pinnavanteet, jotka sopivat sen luonteeseen ja ulkonäköön erinomaisesti.

Pyörän alusta; jousitus ja iskunvaimennus toimivat sekä asvaltilla että hiekalla kaksin ja yksin ajettaessa. Samoin jarrujen teho ja renkaiden pito riittää ajamiseen ja tiukkaan pysähtymiseen. Tuntuma on sellainen, että ominaisuuksien puolesta pyörässä voisi olla reippaastikin enemmän tehoa. Tarvitaanko sitä sitten tämäntyyppisessä pyörässä on eri asia.

Mutta ennenkaikkea, Honda XAdv on erinomaisen hauska ajettava, hymy on herkässä ohjaustangon takana.

XAdventuressa on myös takamatkustajalle tarkoitetut jalkatapit, jotka ovat varsin vekkulin näköiset - muotoilijalla on ollut selvästi sanansa sanottavana asiassa. Tosin ne hoitavat hommansa aivan asiallisesti, mutta hieman alle 170-senttisellä kyydittävällä on polvet aavistuksen liikaa koukussa, muuten takamatkustajan istuinmukavuus on hyvä. Kyydissäpysymistä varmistavat käsikahvat ja eteenpäinliukumista jarruttaa takaistujan istuinosan etuosassa oleva uloke.

Pyörän mittaristona toimii mustavalkoinen LCD-näyttö, jossa sinänsä ei ole mitään erikoista. Se hoitaa kuitenkin hommansa asiallisesti eli on riittävän selkeä. Sen näyttämään pystyy myös vaikuttamaan.

Koeajon kokonaisajomatka oli 1013 km ja polttoaineenkulutus vain 4,36 litraa sadalla kilometrillä, mitä ei voi pitää pahana. Varsinkaan kun koeajo tehtiin aika reipashenkisesti.

Pyörän polttoainetankin tilavuus on 13,1, mikä rauhallisessa ajossa riittänee jopa 300 kilometrin ajomatkaan tankkaamatta. Mukavuussyistä tankilla tulee kuitenkin mielellään viimeistään noin 200 kilometrin ajon jälkeen.

Luokkansa paras

Honda XAdv on varmasti luokkansa paras, koska se on sen ainoa edustaja. Mutta millaisen kokonaisuuden pyörä muodostaa ja mihin käyttötarkoitukseen se sopii?

Pyörä on suunnattu ensisijaisesti sellaisille henkilöille, jotka haluavat siirtyä automaatti-(variaattori) vaihteisesta moposta tai kevariskootterista isompaan kulkupeliin tai sellaisille henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet skoottereista tai moottoripyöristä, mutta vierastavat kytkimen ja vaihteiden käyttöä. Heille XAdv tarjoaa helpon tavan siirtyä isompaan luokkaan tai kokonaan uuteen moottoripyöräilyn maailmaan.

Kokonaan oma ryhmänsä ovat sitten he, jotka hakevat helposti käsiteltävää ja ajettavaa moottoripyörää / skootteria / hybridiä, jolla voivat ajaa työmatkansa, mutta jolla voi myös mennä vaivattomasti mihin haluaa. He eivät kuitenkaan kaipaa loputtomasti tehoa tai muuten äärimmilleen vietyjä ominaisuuksia.

XAdv on juuri niin helppo ja käytännöllinen pyörä käyttää kuin sellainen vain ensikertalaiselle voi olla. Ei mitään ylimääräisiä kytkimen, vaihteiden ja kaasun yhteiskäytön opetteluja, vaan vähän liioitellen voi sanoa, että ainakin mopolla ajaneet voi laittaa varovasti kokeilemaan melko kylmiltään. Ja kynnys ajamisen oppimiseen on minimaalinen.

Honda on onnistunut tekemään erittäin kiinnostavan - ja todella hauskan -  seikkailuskootterin, joka saa kaikki muut skootterit vaikuttamaan varsin vanhanaikaisilta.

Skootterimaisuuksia ja moottoripyörämäisyyksiä

Pyörässä on skootterimaisuuksia, mutta myös moottoripyörämäisyyksiä, joten se sijoittuu näiden kahden ajoneuvoluokan väliin, ja seikkailuominaisuudet ovat pelkkää plussaa.

Käytännön ajossa selvisi, että sillä selviää mukavasti muun liikenteen seassa sekä moottoriteillä että kaupungeissa, eikä suinkaan niin, että sillä olisi jotenkin jaloissa, vaan päinvastoin. 

Pyörä on ketterä ja kiihtyy riittävän rivakasti haluttaessa, niin että sillä pystyy liikkumaan mukavasti ruuhkien seassa. Toisaalta se on sitä luokkaa kiitos hyvän istuimen ja suojaavan katteen ja etuosan sekä mainioiden ajo-ominaisuuksien lisäksi, että sillä jaksaa ajaa tarvittaessa pitkäänkin.

Toisin sanoen se sopii hyvin kaupunkiliikenteeseen ja / tai työmatka-ajoon, mutta myös erilaiseen huviajoon, jossa poiketaan välillä vähän toisenlaisiinkin ympäristöihin: hiekka- tai metsäteille, poluillekin, jos siltä kerran tuntuu. Laukut hankkimalla se soveltuu myös pidempään reissaamiseen - tai miten paljon itsekukin tavaraa mukanaan tarvitseekaan.

Kyllä, se on oikea seikkailuhybridi - skootterin ja moottoripyörän risteymä mukavasti seikkailuominaisuuksilla varustettuna.

Huomionvangitsija

Koeajon aikana XAdv herätti runsaasti myönteistä huomiota huoltoasemilla ja mm. Olli Hermanin kustomin julkistustilaisuudessa. Menin paikalle vähän korvat luimussa, koska paikalla oli sattuneesta syystä lähinnä Harrikoita, mutta monet tulivat illan mittaan kyselemään pyörästä ja kehumaan sen ulkonäköä. Eräällä huoltoasemalla kokonainen motoristikööri tuli ihmettelemään, että mistä on kyse.

Pyörän hinta, karvan alle 16 000 euroa, tuntuu paljolta, mutta suurin piirtein saman maksavat muutkin isot skootterit.

On mielenkiintoista nähdä, mikä Hondan XAdventuren menekki Suomessa on, maassa, jossa lauletaan melkein kansallissävelmänä Mika Sundqvistin voimin "moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä". Meilläkin soisi yleistyvän keskieurooppalaisen skoottereita suosivan trendin.

Hondan XAdventure on niin paljon skootteri kuin moottoripyörä voi olla ja niin paljon moottoripyörä kuin skootteri voi olla. Kannattaa käydä kokeilemassa.

Plussat:

• + Helppo käsiteltävä, matala painopiste
• + Hyvät ABS-jarrut ja alusta
• + Nöyrä vääntävä moottori
• + Automaattivaihteiston toiminta
• + Varustetaso; tavaratila, LED-valot jne

Miinukset:

• - Tehoa voisi olla enemmän, toisaalta korttiluokkakysymys
• - Painoa on yllättävän paljon - joskaan se ei tunnu, kiitos matalan painopisteen
• - Tavaratila jää juuri liian pieneksi isolle täyskypärälle
• - Suomalainen verotus nostaa tämäntyyppisten pyörien hinnan turhan korkeaksi