Kirsi Kainulainen haasteellisen Alpe Adria -kisan jälkeen: "Yhdeksäs sija tuntuu yhtä hyvältä kuin voitto"

– Unkarin viikonloppu käynnistyi perjantaina vapailla harjoituksilla. Vaikka rata onkin minulle entuudestaan tuttu, niin ensimmäinen treeni meni totutellessa rataan ja oikean ajorytmin löytymiseen. Toinen setti menikin mielestäni hyvin ja pian sain ajettua saman kierrosajan, kuin viime kaudella itse kilpailussa. Kolmas setti sitten antoi illaksi ohjelmaa. Radalla kävi puuskittainen tuuli, joka ottaa minuun helposti kiinni, kun olen näin kevyt. Ehkä ajoitus kaarteeseen tullessa oli erilainen aikaisempiin harjoituskierroksiin verrattuna, lisättynä se puuskittainen tuuli, joka painoi radan likaiselle alueelle siten, etten pystynyt pitämään haluamaani ajolinjaa, joten mylläkkä oli valmis.

– Ihan oma syy se kaatuminen oli. Pyörä kärsi kaadossa pahasti ja sain itsekin osumia. Tonnin setelit vain vilisi silmissäni, kun päästiin katsomaan vaurioita tarkemmin. Pyörästä meni rikki käytännössä kaikki tärkeimmät ja kalleimmat osat, mitä rikki voi mennä: Etupään osat, taka-, etuhäkit, bensatankki...., lista jatkui vielä pitkään.

Olen sen takia tehnyt pitkiä päiviä töissä, että minulla on varaosia vaikka toisen pyörän rakentamiseen ja nyt ne kaikki on käytetty. Päätin, että pistetään pyörä nippuun, jos vain vuorokaudessa tunnit riittävät. Teimme töitä neljään asti yöllä ja parin tunnin unien jälkeen jatkettiin, että saatiin pyörä kasaan, katsastettua ja ajoon. Lauantaiyönä alkoi satamaan, Kirsi Kainulainen kertoo.

– Ei ollut helppoa lähteä ajamaan, varsinkaan märälle radalle. Sain itsekin kipeätä, eikä kroppa ollut ihan tikissä, aika linttaan menin siinä mylläkässä. Ajo oli sekaisin lipan takia, enkä ole oikein koskaan saanut tuntumaa sadekelillä ajamiseen. Aika-ajoissa otin varman päälle. Keskityin vain saamaan sateella kierroksia, kuulostellen miten pystyn ajamaan ja kuinka pyörä käyttäytyy täystuhon jäljiltä. Tuloskin oli sen mukainen, lähtöpaikka viimeiseltä riviltä.

– Lauantain aika-ajoissa ja lämmityskierroksella pyörä toimi moitteettomasti, ei merkkiäkään, että jotain olisi vialla. Startti onnistui hyvin ja olin radan toisessa kurvissa jo 10-15 paikkeilla, kun pyörästä hävisi veto yläkierroksilla. Oli pakko keskeyttää ja rullata pois radalta. Rakastan ajamista yli kaiken, mutta kun tuntui, että kaikella mahdollisella tavalla vastusti. Ensimmäinen kisapäivä takana, eikä mennyt edes kohtuudella, niin hetken mietin jo laittaa kamat kyytiin ja ajaa kotiin.

Mutta ajoin Pannonia-Ringille niin pitkän matkan ja kaukaa, että ainakin yritän että sunnuntain kisa saataisiin ajettua. Ei sitten harmita, ettei edes yritetty löytää vikaa. Pähkäiltiin pitkään, usean ihmisen voimin. Onko se sähkövika vai mahdollisesti ongelmia polttoaineen saannissa? Hommaa hankaloitti sekin, ettei väsymykseltä voinut ajatella selkeästi, mistä aloittaa ja mikä liittyy mihinkin, mutta 1-2:lta aamuyöllä pyörä saatiin valmiiksi.

– Todennäköisesti lipassa, kun tankki meni vasemmalta puolen ruttuun, niin se antoi myös iskun läppärungolle ja joku roska lähti liikkeelle ja tukki ruiskusuuttimen. Monen tunnin työ palkittiin ja selvisimme suuttimen puhdistuksella. Kun pyörä saatiin lopulta toimimaan, niin kävin vielä testaamassa sitä öisellä kylätiellä.

– Ennen sunnuntain lämmityskierroksia jousitus säädettiin takaisin kuivalle kelille ja Reino Eskelinen sääti rungon geometrisella mittauksella. Ensimmäistä kertaa, kiitos Eskelisen säätöjen, luotin tämän pyörän keulaan. Aamun warm up'ssa ajoin tasaisesti, varman päälle. Kun tuli luotto pyörään niin ajattelin, että teen mitä osaan ja katsotaan mihin se riittää. Päätin, että teen kaikkeni, että tulen nousemaan takarivistäkin.

– Sunnuntain kisan puolessa välissä olin noussut toiseksi viimeisestä ruudusta jo 16:ksi, kun kisa keskeytettiin kolmen kuljettajan kolarin vuoksi. Kisaa jatkettiin uusintalähdöllä, josta sain paremman lähtöpaikan. Siltikin sai ajamalla ajaa janapsia sijoituksia ylöspäin yksi kerrallaan. Päätin, että koska on viimeinen mahdollisuus onnistua, niin en aio sitä itse pilata. Sain itseni hyvään ajomoodiin, vaikka vasen käsi oli voimaton ja aika kivulias, rystynen oli murtunut, pieni pala puuttuu. Olkapää sai myös iskun ja siellä on mahdollisesti joku hermopinne. Päässä kuhmu, kun kypärä halkesi ja vettä vasemmassa polvessa. Polvi ei ajamista haitannut, kun sai taivutettua tapille, eli on vain jäykkä. Toki tunnen kipua siinä missä muutkin, mutta ajaessa päätin, etten välitä siitä. Kun keskiviikkona pääsen Suomeen, niin menen suoraan lääkäriin tarkistukseen.

– Moottoriurheilussa kipu on välillä henkistä, välillä fyysistä. Nyt ne sattuivat molemmat samalle viikonlopulle, mutta lopulta se kannatti. Taistelin itseni 26:sta lähtöruudusta yhdeksänneksi ja kun vielä paransin kierrosennätystäni viime vuodesta 1,3 sekuntia, niin tuntuu kuin olisin voittanut.

– Iso kiitos Hessulle (Kirsi Kainulaisen mekaanikko Hessel Vd Glind) ja Reino Eskeliselle, kun jaksoitte olla auttamassa minua läpi koko vaikean viikonlopun. Jaksoitte, vaikka raja tuli vastaan useampaan kertaan. Kiitos myös kaikille tukijoilleni, että jaksatte uskoa minuun. Se auttaa minua itseänikin uskomaan itseeni. Kaatuneille kuljettajille toivon kaikkea hyvää ja pikaista paranemista.

– Kunhan pääsen keskiviikkona täältä laivalta, niin menen suorinta tietä lääkäriin tarkastukseen. Tarkoitus on tulla Alastaroon torstai-illaksi ja perjantaiksi treenaamaan sekä testaamaan, miten käsi kestää ajaa. Riippuen, miten käsi kestää, niin ajan viikonlopun kisat, ihan täyttä varmuutta sen suhteen en vielä uskalla luvata.

– Jatkosta Euroopan kisojen osalta on vaikea sanoa. Tämmöisten sattumusten ja näin suuren määrän pyörän varaosien takaisin hankkiminen muutamassa viikossa on mahdotonta, vaikka asuisi töissä. Mutta senkin suhteen aika näyttää, Kainulainen päättää.

Teksti: Eija Kyllönen

Kuvat: Pavel Salaba, Kirsi Kainulaisen arkisto