Tulevaisuuden älyliikenne, jossa liikkuvat robottiajoneuvot, rakentuu sille, että ajoneuvoissa on sensorit, kamerat, tutkat ja lähettimet sekä runsaasti tietokonetehoa kaiken datan käsittelemiseen. Datasta ja sen käsittelystä voivat ajoneuvovirtaan heittäytymisen jälkeen huolehtia myös pilvipalvelut, verkottuneet tietokoneet, jotka käsittelevät auton ulkopuolella siitä lähtevät tiedot ja vain ohjaavat auton käyttäytymistä.

Käytännössä siis autoilijana valitaan vain, mihin ollaan menossa, ajetaan pihalta mukaan liikenteen virtaan, ja unohdetaan sen jälkeen ajaminen, kunnes mahdollisesti ollaan lähellä määränpäätä. Toteutuksista sitten riippuu, tarvitseeko ajoneuvo itse ohjata työpaikan tai kaupan parkkiruutuun, vai hoitaako kaukainen tekoäly senkin.

Mahtuuko moottoripyörä mukaan?

Puuttumatta enempää tähän puoleen, kysymys kuuluukin, miten moottoripyöräily mahtuu tähän kuvioon? Missä on moottoripyöräilyn vapaus tai jopa pieni kapinallisuus liikenteen älykkyysasteen noustessa? Soveltuuko moottoripyörä ylipäätään kauko-ohjattavaksi muun liikenteen sekaan samalla tavalla kuin auto? Siinä on kuitenkin vain kaksi pyörää, ja sen pystyssäpysymisen dynamiikka on täysin erilainen kuin auton.

Tähänkin löytyy helppoja vastauksia: mikäli moottoripyörä pysyy esimerkiksi gyroskooppihyrrien avulla pystyssä, kuten esimerkiksi LitMotorsin umpikorinen C1, niin sellaiseen on varmasti helpompaa soveltaa samoja älyliikenteen toimintamalleja kuin autoihin.

Mutta entä perinteiset moottoripyörät? Tähän ei ole tähän hätään tarjolla valmiita vastauksia, vain päättelyä.

Ensimmäinen mahdollisuus säilyttää jotain moottoripyöräilyn vapaudesta ovat pienet tiet. On oletettavaa, että kaikille teille liikenteen automatisoiminen ei ulotu, vaan se keskittyy lähinnä suurille teille ja taajamiin tai suurkaupunkeihin.

Älyliikenne voi tuoda turvaa

Toisekseen älyliikenteen kehittyminen tarjoaa moottoripyörälle joka tapauksessa turvaa. Kun autoihin rakennetaan järjestelmiä, joissa on erikseen liikennetarkoituksiin rakennettua tietojenkäsittelykapasiteettia - siis tietokonetehoa - tarkoittaa se sitä, että niihin tulee myös sensoreita, tutkia ja lähettimiä sekä että ne verkottuvat toisten ajoenuvojen ja pilvipalvelimien kanssa. Tutkat näkevät kaiken ympärillä olevan liikenteen - siis myös moottoripyörät - koska näissä on omat tunnisteet ja lähettimet, jotka kertovat, millainen ajoneuvo, vuosimalli jne. on kyseessä sekä myös sen, missä nämä liikenteen virrassa sijaitsevat.

Tämä tunnistus ja näkeminen tapahtuvat koneosaamisen avulla täysin automaattisesti ja luotettavasti toisin kuin mihin ihminen pystyy. Tutka pystyy havaitsemaan myös ajoneuvot, joissa jostain syystä ei ole tunnistuslähetintä. Tämä parantaa selvästi moottoripyörien turvallisuutta. Liikenteessä olevat muut ajoneuvot pystyvät reagoimaan moottoripyörän lähestymiseen risteysalueella tai muun liikenteen seassa. Ne näkevät moottoripyörän ja ilmoittavat siitä sekä voivat reagoida etäisyyden liialliseen kutistumiseen hiljentämällä vauhtia, pysähtymällä tai väistämällä.

Jo toisiinsa verkottuneet ajoneuvot ilman robottimaista liikenteenohjaustakin tuovat tämänkaltaista lisäturvaa liikenteeseen. Esimerkiksi Honda on kehittämässä Michiganin yliopiston kanssa ratkaisua, jossa moottoripyörän lähestymisestä varoitetaan lähialueella liikkuvia autoja auton Dedicated Short-Range Communications (DSRC) -kommunikaatiokanavaa välineenä käyttäen. DSRC on kehitetty nimenomaan autokäyttöön. 

Orwellilainen puoli

Pimeä puoli verkottumisessa ja gps- sekä muiden sirujen lisäämisessä ajoneuvoihin on tietysti se valta, mikä päättäjillä ja yhteiskunnan valvontajärjestelmällä on yksittäiseen autoilijoihin ja motoristeihin. Voi olla vaikeaa tuntea olevansa villi ja vapaa, kun minä hetkenä hyvänsä pyörän ajotietokoneen näytölle voi ilmestyä viranomaisen varoitusviesti, jossa huomautetaan väärästä ohituksesta tai vaikkapa ylinopeudesta. 

Siinä vaiheessa kun ollaan, on olemassa riski, että on epäonnistuttu yhteiskunnan valvontajärjestelmän sääntöjen rakentamisessa.

Kimmokkeena tähän juttuun toimi kuorma-autovalmistaja Daimlerin sivulla ollut tiedote robottirekasta ja tulevaisuuden kuljetusjärjestelmistä. Jutun aloituskuvassa on sisäkuva Daimlerin tulevaisuuden rekasta vuosimallia 2025. Puikoissa on tohtori Wolfgang Bernhard, Daimlerin johtoryhmän jäsen.