Kun tielle kylvetään motoristille hengenvaarallisia "kuulalaakereita", niin missä on urakoitsijan tai tienpitäjän vastuu?

Tienpitäjän suhtautumisessa moottoripyöräilijöihin tuntuu riittävän parantamisen varaa. Paitsi tänä keväänä uutisoimiamme pölynsidonta-aineiden väärien liuosvahvuuksien käyttöä, ja pölynsidonta-aineen huoletonta käyttöä, myös teiden paikkaaminen tai oikeammin paikkaamisen laatu tuntuu olevan ikuinen ongelma, johon ei näytä löytyvän tahtoa toteuttaa motoristiturvallisia ratkaisuja.

Katupölynsidontaan käytetyn kalsiumkloridiliuoksen väärä laimentaminen tekee tiestä jäänliukkaan. Jos se on pahimmillaan hankala autoillekin, niin motoristille se on hengenvaarallinen. Seurauksena on ollut useita kaatumisia tänäkin keväänä. Mikään julkinen taho ei ole ottanut virallisesti kantaa tähän, eikä myöskään ole pahoitellut tapahtunutta.

Toinen perinteisesti ongelmia aiheuttanut asia on ollut päällystettyjen teiden pikipaikkaukset, joissa käytetyn paikka-aineen laatu on ollut sellainen, että se on ollut yllättävän liukas moottoripyöräilijöille sateella. Eturengas on saattanut lähteä alta aivan suoraan ajettaessakin. Tämä on aiheuttanut jopa kuolemantapauksia.

Hiekat harjaamatta

Eija Kannisto lähestyi toimitusta kertomalla, että ensimmäiset häntä harmittaneet tapahtumat saivat alkunsa jo 9.5. Leinperin ruukilla, kun motoristikokootumiseen tulleista pyöristä yksi veti lipat ja toinen pysyi nipin napin tiellä, kun paikalle vievällä tiellä ja sen ”shikaanihidasteella” oli hiekat vielä harjaamatta tieltä. Olivat vielä 14. toukokuutakin "vaikka kolmen viikon ajan oli jo olleet sulat tiet".

Kannisto soitti silloin ELY-keskukseen, jonka seurauksena tiet oli seuraavana aamuna harjattu.

– Samassa yhteydessä rutkutin Leineperin ruukille tulevan tien kunnosta. Se on viiden kilometrin matkalta niin huono, ettei edes moottoripyörällä pysty väistämään pahimpia kohtia kuin vastaantulijan kaistalle, Eija Kannisto kertoo.

– Tie on mutkainen kylätie, ja sen rajoitus on 60 km/h. Ongelmakohtien paikkaus tehtiin öljysorapaikkauksena lavalta kipaten ja etukuormaajalla tasoittaen. Paikkauskohtia on viiden kilometrin pätkällä vaikka kuinka paljon. Minua alkoi sieppaamaan tosissaan, että jos joku ajaa nopeusrajoitusten mukaan, voi käydä todella huonosti , sillä tie oli motoristille hengenvaarallisessa kunnossa. Esimerkiksi kaikki mutkat olivat tasaisen irtosoran peitossa laidasta laitaan, Ulvilasta päin Valtatie 11:ltä tultaessa samoin risteysalueilla oli irtosoraa.

Muutenkin mutkaisella tiellä irtosorat tulevat aivan puskista jo 50 km/h ajettaessa. Tie on aivan saatanallisen hengenvaaralliseen kuntoon jätetty mutkatie, joka myötäilee jokiuomaa pääsääntöisesti kyläalueen ulkopuolella. Pahinta tuossa surkeimmassa viiden kilometrin pätkässä oli se, että irtosorasta varoittavia merkkejä ei näkynyt.

Reklamoin asiasta Ely-keskukselle. Sen mukaan tiellä on irtosorasta varoittavat merkit, mutta olisi kiva tietää, että missä, Kannisto ihmettelee.

Höyläpaikkaus = kuulalaakereita

– Terminä kyse on tien höyläpaikkauksesta, mutta joka tapauksessa tiellä lojuva irtosora on kuin kuulalaakereita. Ajan itse neljättä kesää moottoripyörällä, ja silloin kiinnittää asioihin aivan eri tavalla huomiota kuin autoilijana.

Toinen mielenkiintoinen asia ovat pikiurapaikkaukset, joissa on kaksi senttimetriä paksut reunat. Kun on viiden metrin pätkä tuollaista asvalttipaikkausta, ja siihen vetää moottoripyörällä siten, että se menee samansuuntaisesti reunan kanssa, niin se on tosi vaarallisen tuntuista.

Kävimme motoristien tieinfossa keskustelua siitä, että kun työntekijät tarvitsevat tulityökortit ja tiekortit ja ties mitä muita kortteja, niin vaaditaanko urakoitsijoilta mitään ymmärrystä siitä, että mitä se tarkoittaa, kun tiet jätetään tällaiseen kuntoon - kun paikkaukset on tehty siten, että tuloksena on hengenvaarallinen tienpätkä, Kannisto pohtii.

Kannisto kertoi laittaneensa toimitukselle tietoa asiasta, koska tuntuu, että "yksittäisen ihmisen urputtamiset eivät paina yhtään missään".

Ely-keskus välinpitämätön

Hän myös väittää, että Ely-keskuksissa, jos joku nyt ylipäätään valvoo paikkaamista, niin kukaan ei katso asioita kaksipyöräisten näkökulmasta.

– Olisi hienoa, jos joku Ely-keskuksesta kävisi ajamassa läpi ja tarkastamassa näitä paikkauksia ja tienkorjauksia moottoripyörällä. Kun monesti paikkaukset tai paikatut tiet ovat äärettömän ikäviä ajaa autollakin, niin kaksipyöräisillä ne saattavat olla hengenvaarallisia. Ero on olennainen, Kannisto painottaa.

– Motoristi joutuu koko ajan varmistamaan ajaessaan, ettei tien pinnalla ole mitään ylimääräistä. Tiellä voi olla monenlaista tavaraa, kuten vaikka viljaa tai pudonneita osia. Näyttää siltä, että tien kunnossapidosta vastaava taho voi toteuttaa asiat miten sitä huvittaa, ja tuottaa samalla motoristeille lisää vahdittavaa, kuten irtosoraa.

Asiaa ei enää muisteta edes taivastella, koska teiden hoito tällä tavalla on niin yleistä. Pointtini onkin, että mitä porukalla voisimme tehdä asian eteen, Kannisto kyselee.

– Ilmoitin Ely-keskukseen tilanteesta sillä viiden kilometrin pätkällä ja varoitusmerkkien puutteesta. Vastauksena tuli, että paikkausmenetelmä on "normaalikäytäntö", ja että urakoitsija on laittanut varoituskyltit pätkälle. Enpä vain löytänyt niitä mistään ohi kulkiessani, vaikka kahden silmäparin voimin etsimme niitä.