– Olen rakennellut pyöriä enemmän ja vähemmän jo 20 vuoden ajan. Olen tehnyt osia myös kavereilleni ja auttanut heitä eri projekteissa, Juha Isoketo aloittaa.
– Chain Erection pyörän rakentamiseen meni noin kaksi vuotta. Sitä rakentaessani tähtäimessäni oli osallistua Norrtäljen Custom Bike Show:hun. Sinne kerääntyy vuosittain Skandinavian kovimmat ja parhaimmat rakentajat. Olen käynyt siellä 15:sta vuotena. Kun tämä pyörä valmistui 2013, niin voitin toisen palkinnon tuossa arvostetussa kilpailussa, mikä kyllä lämmitti mieltäni.
"Chain erection"-custompyörässä on paljon hienoja ja hyvin persoonallisia yksityiskohtia. Mistä kaikki ideat?
– Pidän silmäni auki kulkiessani, joten osat löytyvät hyvin eri paikoista. Teen kaikki osat itse, en oikein tykkää moottoripyörä-katalogeista, enkä omista ensimmäistäkään. Esimerkiksi tämän pyörän kaasarin imusuppilo on vanhasta autokisapokaalista, jonka vain sahasin poikki. Bensatankin korkki on puolestaan jonkun vaihdelaatikon rattaasta ja bensatankin hanat olen löytänyt edellisen työpaikkani roskakorista. Kärkikoppa on vanhasta vyön soljesta, jonka olen ostanut Thaimaasta kahdella eurolla.
Sarvet on tehty hydrauliikkaputkesta taivuttamalla. Itse kahvat ovat ohutta metalliketjua, joka on ostettu ihan metritavarana. Halusin, että sarviin ei tule mitään ylimääräistä, joten rakensin sisäkaasukahvan, joten pyörässä on käsivaihde ja jalkakytkin.
Etulamppu on löytynyt Teivon sväpistä, jostain romukopasta. Todennäköisesti se on ollut polkupyörän lamppu. Lampun kiinnike on ketjulenkistä, kuten vasemmalla puolella oleva vaihdekeppikin. Kuten voi huomata pyörän teemana on ketjut. Näyttelyssä kaasarin imusuppiloon on laitettu nauloja ja pakoputki sylkee kettinkiä. Joillekin se ajatus: "Syö nauloja, paskantaa kettinkiä" aukeaa, ei kaikille.
Pyörän takavanne on autonrenkaan vanne, johon sorvasin uuden keskiön. Takavannetta varten piti tehdä prässi, millä voi tehdä ne pinnojen upotukset ja pinnoina toimivat ketjut on ostettu Bauhausista. Korostan, mitä useat ihmiset kysyvät, ketjuja ei ole hitsattu yhteen. Käytännössä pyörä roikkuu pinnojen varassa. Alussa jokaisen ajon jälkeen piti vähän kiristellä niitä ketjuja, mutta nyt ne ovat asettuneet paikoilleen.
Olen tehnyt aikaisemminkin vanteita ja normaalien vanteiden perinteisiäkin pinnoja pitää alkuun kiristää.
Sivuposkien ja venttiilikopan kaiverrukset on tehnyt Pasi Heininen. Annoin hänelle ideat, mihin suuntaan ne halusin, mutta käytännössä hänellä oli vapaat kädet.
Ajoin aikoinaan jokamiesluokkaa. Siltä ajoilta moottorien virittely on jäänyt veriin, joten tämänkin pyörän moottoria on vähän piristetty. Siinä on tehokkaampi kaasari, sisuskaluja on kevennetty ja kansien kanavia muotoiltu paremmin virtaaviksi. Pyörä on kevyt, kun ei ole mitään ylimääräistä painoa. Moottorista löytyy 1340 kuutiota ja tehopainosuhde on hyvä.
Olen ajanut tällä pyörällä vähän, vain 2 000 kilometriä, koska olen pitänyt tätä lähinnä näyttelypyöränä. Tallista ajopyöränä löytyy vm. -48 Panhead, jolla vuosittain käyn jossain ulkomailla. Mielestäni nämä vanhat pyörät ovat luotettavampia kuin uudemmat. Ainahan reissuilla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Itseasiassa siinä on oma suolansa, kun saa korjailla ja tehdä omia patentteja tuolla tien päällä.
Oli unelmien täyttymys päästä palkintopallille Norrtäljessä. Mielessäni on jo seuraava pyöränrakennusprojekti, mutta siitä ei vielä kannata puhua. Sen verran voi raottaa, että pidän pitkäkeulaisista choppereista. Tähtäimessä on jälleen Norrtälje. Nälkä kasvaa syödessä, niin kai se on.
Edellisen pyörän suunnitteluun ja rakentamiseen meni kaksi vuotta. Mitään kaavaa tai aikataulua on mahdotonta sanoa. Kesken projektin voi mennä 2-3 kuukautta, etten koskekaan koko pyörään ja vastaavasti, kun on oikein into päällä, niin tallilla ollaan yötäpäivää, ja nukkuessanikin mietin eri ratkaisuja. Kun käyn kaupoissa, ja näkee erilaisia asioita, niin samalla miettii, että mitähän tuostakin voisi keksiä. Vaikka se onkin klišee, niin tämä on elämäntapa, Isoketo päättää.