1. Mitä mieltä on moottoripyöräilyssä, miksi kukaan järjissään oleva harrastaa sitä?
Vastaus: jos ihmettelit, miksi kommentisi vastaanotto on jäätävä, et varmasti muutenkaan ole liian toimivalla ajukopalla varustettu. Harrasteesta EI olla kiinnostuneita sen vuoksi, että se olisi 'järkevää', vaan siksi, että se on, kivaa, hauskaa, innostavaa, antaa elämääsi jotain suurempaa, ja jos sillä vielä voi tehdä vaikutuksen - myönteisen sellaisen - vastakkaiseen sukupuoleen siten, että tällä pyörähtää muutakin kuin sukat jaloissa, niin tarvitseeko selittää enempää? Jos et tätä kykene ymmärtämään, niin todennäköisesti alat ominaisuuksiltasi joka tapauksessa lähestyä fiikusta, joka kaipaa vain kissan seurakseen? Tämä siis sanottuna kaikella hyvällä kissoista.
2. Moottoripyöräily on kallista, miten sinulla (muka) on varaa siihen?
Vastaus: Oletko koskaan käynyt motoristin pankkitilillä? Ei varmaan kannatakaan mennä, sama kuin vilkaisisi pimeään komeroon. Mutta kummalla teistä on leveämpi hymy? Ja erityisesti, kumpi teistä tuntee elävänsä. Joka sekunnin, erityisesti ajaessa ja varsinkin jos se rakkaan keho tuntuu ajaessa selkää vasten. Tai kun mutkaisella teillä pääset kanttaamaan kunnolla. Mutta myös silloin kun Suomen miltei ikuisesti kestävässä talvessa laskee melkein sekunteja siihen, että saa kalleimpansa (= pyörän) ensi kertaa tallista ja pääsee baanalle. Juuri vahatun ja tankatun pyörän, nahkavaatteiden ja auringon kaitaisesti lämmittämän tien tuoksu. Musiikkia sielulle!
3. Moottoripyöräily on hengenvaarallista, etkö pelkää, että sinullekin sattuu jotain?
Vastaus: Vaarallista on myös maantien ylittäminen, varsinkin jos sen tekee silmät kiinni. Ei moottoripyörän selässäkään voi olla ottamatta elämän realiteetteja huomioon. Mutta motoristi tekee tietysti kaikkensa pystyäkseen jatkamaan harrastustaan mahdollisimman pitkään. Vähän kuin Teemu Selänne Sotshin olympialaisissa: 'Toivoisin tämän jatkuvan ikuisesti'. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että moottoripyöräily on vain niin mukavaa ja nautittavaa.
Kuka on tästä elämästä selvinnyt arvitta, ja mistä on ne arvet hommannut? Kyllä, minultakin on mennyt reisi kahdesta kohtaa poikki ja sääri murtunut siten, että siitä on tullut molemmat luut ulos. Silti starttinappulan painaminen ja pyörän moottorin hörähtäminen käyntiin saa tuntumaan samalta, kuin varmaan cowboylla hevosen hirnahdettua ja loputtoman preerian avaruuden avautuessa edessä. Mitä muuta kannattaa miettiä? Ravia auringonlaskuun!
4. Eikö ole aika itsekästä moottoripyöräillä, kun sinulla on lapsiakin?
Vastaus: Monelle meistä moottoripyöräily on jotain sellaista, että kun matkaan lähdetään, kaikki muu epäolennainen, ikävätkin asiat unhottuvat. Stressi ja huolet huomisesta haihtuvat parhaiten pitkällä ajolenkillä. Siinä missä kysyjä kiehuu liemissään ja kärtyilee lapsilleen, motoristi huokuu feromoneja ja jaksaa kohdata myös lapsensa positiivisesti. Ja osaa myös jakaa iloaan. Miksi muuten monessa perheessä kaikki moottoripyöräilisivät? Siksikö että se on tylsää tai ikävää? Enpä taida uskoa sitä. Päinvastoin, siinä missä lapset ajavat motocrossia, vanhemmat viihtyvät radan reunalla, jonne ovat tulleet omalla tai omilla moottoripyörillään. Ja jaksavat myös kannustaa.
Sitäpaitsi sivuvaunumoottoripyörätkin on keksitty, ja sellaiseen mahtuu jopa nelihenkinen perhe matkaa tekemään.
5. Tylsän yksinäistä puuhaa tuo moottoripyöräily. Näyttää ikävältä matkata vain oma itsensä seurana, eikä pysty juttelemaan kenenkään kanssa.
Vastaus: Hienoa, että sanoja on huomannut, että moottoripyöräillä voi myös yksikseen, koska se on sitä, mitkä jotkut meistä erityisesti haluavatkin tehdä. He eivät suurin surminkaan halua ketään mukaansa, vaan nauttivat kaksinolosta. Siis itsensä ja moottoripyöränsä seurasta. Moottorin kehräyksestä tai imuäänen ulinasta, kun vääntävät kahvaa reippaammin. Tai siitä, kun maisema kiitää ohi. Tai pienistä mutkaisista teistä, joita ajavat vaikka aivan hissukseen ja ihailevat ohittamiensa niittyjen kukkaloistoa. Tai kaupunkien kaduilla katsellen katujen varsilta kepeitä askeleita ja kauniita sorjia vartaloita. Ehkä olisi aika pysähtyä torin reunaan kahville...
Mutta yksinajo ei ole pakollista. Kannattaa kertoa kaverille kokoontumisajoista ja moottoripyöräkerhoista sekä erilaisista kaveriporukoista, joissa matkaa tehdään jopa kymmenien pyörien voimalla samaan paikkaan. Kypärissä on puhelimet, joilla voidaan paitsi soittaa vaikka mihin, myös pitää yhteyttä koko ajoryhmän kesken.
Parhaita asioita moottoripyöräilyssä on, ettei ole vain yhtä tapaa pyöräillä oikein, vaan tapoja on yhtä monta kuin harrastajiakin. Typerille kysymyksille emme voi mitään, mutta ei meidän itse asiassa tarvitsekaan. Nostetaan vain kytkintä ja käännetään kahvasta. Bye.
Millaisiin kysymyksiin ja väitteisiin olet itse törmännyt? Kerro meillekin.