Iconic Auctioneers (tunnettu aiemmin nimellä "Silverstone Auctions") arvioi Birminghamissa 12. marraskuuta järjestettävässä huutokaupassa Evel Knievel -pyörän replikan hinnan nousevan noin 15 000 - 20 000 puntaan, 17 500 - 23 400 euroon.
John Timoney on koko elämänsä ollut Evel Knievelin fani, eikä hän ole säästellyt kuluja luodessaan äärimmäisen täydellistä kopiota Knievelin vuosimallin 1966 Harley-Davidsonista.
– Rakkaudella luotu, aivan liian paljon maksanut Knievelin stunthyppypyörä, kuten Timoney itse asiaa kuvaa.
– Olen koko elämäni ollut Knievelin fani, ja olen riittävän vanha siihen, että olen itse ollut paikalla Wembleyllä 26. toukokuuta 1975 nähdäkseni Evelin hyppäävän, Timoney vakuuttaa. – Evel ja pyörä tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja vannoin, että jonain päivänä minulla olisi juuri samanlainen moottoripyörä. Monia vuosia sitten ostin alkuperäisen Scott Pearsonille kuuluneen XR750:n, mutta minulla ei ollut sydäntä palastella alkuperäistä kisapyörää, joten päädyin myymään sen.
Nyt huutokaupan olevan taidonnäytteen luomiseen meni vuosikymmen: suunnitteluun, osien keräämiseen ja rakentamiseen itseensä.
Koko elämänsä ajan, ensimmäisistä muistikuvistaan alkaen, Timoney on ollut intohimoinen bensapää, ja Evel Knievelin löydettyään tämä kiinnostus sai turbolatauksen. Mies puhuu Evelistä tietäen ja intohimolla ja kiinnostuneena tämän monimutkaisuudesta; henkilöstä, joka toistuvasti asetti henkensä alttiiksi yleisöä viihdyttääkseen. Hän toimi jopa silloin, kun tiesi, että hyppy ei pääty hyvin, ja teki riskialttiita stuntteja välittämättä monet kerrat vakavasti loukkaantuneen kehonsa kivuista ja säryistä.
– Upotin monien vuosien aikana keräämäni osat ja tiedon tähän pyörään. Samoin kuin järjettömän määrän rahaa saadakseni siitä käsintehdyn ja työskennelläkseni oikeiden ihmisten kanssa: Norfolkilaisen Pacoima Motorcyclesin Andyn ja Savin kera sekä Baz Churchin kanssa, joka rakensi moottorin. Sain apua myös Lathan Mackaylta ja Topekan museolta Kansasista monien muiden asiantuntijoiden lisäksi, kuten Yhdysvaltalaisen John Steelen, joka tapasi Knievelin, ja myi Knievel XR -replikan.
Timoneyn rakentama replika on rekisteröity tiekäyttöön ja maantielaillinen, mutta vain päiväsaikaan, sillä siinä ei ole lainkaan valoja. Historiallisena ajoneuvona se on myös vapaa tieverosta. Se on rekisteröity 1966 XLCH:ksi, ja originaali runko kuuluu kauppaan.
Alkuperäinen XLCH-lahjoituspyörä oli osina korissa ja siinä oli jo paljon ei-alkuperäisiä osia, joten Johnin oli helpompi työstää sitä. Mukana tullutta runkoa ei käytetty, vaan sen sijaan 1979 Sportsterin runkoa, jonka mitat ja ulkonäkö muistuttivat XR 750 flat trackereita. Etupää leikattiin sitten pois ja tilalle tehtiin uudet osat tismalleen XR750:n mitoilla tehdaspiirustuksia käyttäen.
Rakentamisessa käytettiin myös monia alkuperäisiä 70-luvun XR:ien kisaosia.
Millimetrintarkat Knievelin itsensä suunnittelemien ohjaustankojen replikat ostettiin Evel Knievel -museosta Kansasista. Knievel uskoi, että ekstraleveä ohjaustanko antoi hänelle paremman stabiiliuden ilmalennon aikana.
Polttoainetankin ja peräosan ovat viimeistelleet kaksi taiteilijaa. Perusvärit on maalattu retussiruiskulla ja grafiikat, kirjaimet ja kultaukset käsinmaalasi Nefarious-nimellä tunnettu taiteilija.
– Muovia tai tarroja ei ole käytetty, ja kaikki on toteutettu niin uskollisesti kuin mahdollista George Sedlakin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sedlak oli Evelin käyttämä taiteilija 1970-luvulla.
Wembleyllä Evelillä oli kolme XR-pyörää mukanaan: yksi wheelieitä, toinen hyppyjä varten ja kolmas varapyöränä.
Pyörässä on myös oikeaoppisesti "yhteensopimattomat" etu- ja takavanteet ja renkaat. Eturengas oli 19" flat track -kisapyörä ja takanen Pirellit DT nappularengas, koska se antoi enemmän pitoa stadioneilla ja hieman enemmän joustoa laskeutumisissa. Etuvanne on XR:n valuvanne, kun taas takana oli aina vakio Sportsterin vanne.
Replikassa on myös oikea 35 mm:n Cerianin GP -etuhaarukka.
John Timoneyssä on selvästi jotain samaa intohimoa kuin sankarissaankin. Hänen oma taustansa on taiteessa ja graafisessa suunnittelussa. Timoney pitää Eveliä jonkinlaisena sijaisisänään ja toivoo, että hänen projektinsa saisi tämän suurmiehen hyväksynnän.
Jollain tapaa miehet muistuttavat toisiiaan. Kun Evel lupasi tehdä jotain – vaikka kuinka mieletöntä – hän teki sen ja oli sanansa mittainen. Luodessaan tämän pyörän, John Timoney toteutti sen lupauksen, mitä hän oli tehnyt yhdeksnänvuotiaana ja tämän pyhiinvaellusmatkan aikana teki henkilökohtaisen tribuutin sankarilleen.
Kuten Evel signeeraisi nimikirjoituksensa: "Onnellista laskeutumista (ja menestyksekästä tarjousta)".
Iconic Auctioneersin sivuille pääset tästä.