Mallilla on monella tapaa merkitystä Royal Enfieldille. Se on vanhin edelleen hengissä oleva moottoripyörävalmistaja, jonka tuotanto on jatkunut katkeamatta perustamisvuodesta 1901 lähtien. Yritys perustettiin Britanniaan, mutta yrityksen omistus ja toimintahan ovat olleet Intiassa jo vuosikymmeniä.
Project Origin pystytettiin juhlistamaan RE:n 120 juhlavuotta, vuotta 2021. Hankkeessa rakennettiin replika valmistajan ensimmäisestä moottoroidusta kaksipyöräisestä, itse asiassa moottoripolkupyörästä vuodelta 1901.
Alkuperäisen mallin oli aikanaan kehittänyt ranskalainen Jules Gobiet yhteistyössä RE:n kanssaperustajan ja pääsuunnittelijan Bob Walker Smithin kanssa. Koska moottoripyörävalmistus eli tuolloin vielä varhaislapsuuttaan, eikä alalla ollut omia messutapahtumia, pyörä esiteltiin Stanleyn polkupyörämessuilla Lontoossa marraskuussa 1901. Se oli RE:n ensimmäinen julkinen esiintyminen.
Alkuperäistä toimivaa moottoripolkupyörää ei ole löytynyt, joten merkittävä osa RE:n historiaa puuttui. Mallista ei ole myöskään jäljellä suunnittelu- eikä teknisiä piirroksia. Kaikki mitä oli tallella, oli muutama aikanaan otettu valokuva, joitakin mainoksia sekä muutamia kuvitettuja 120 vuoden takaisia uutisartikkeleita, joiden varaan replikan ulkonäkö, tekniikka ja ominaisuudet rakennettiin.
Tiimi RE:n intohimopisia vapaaehtoisia syöksyi ongelman kimppuun ja asetti tehtäväkseen tutkia ja selvittää niin paljon kuin mahdollista tuon aikaisesta moottorisoiduista kaksipyöräisistä kuin mahdollista. Yhteistyötä tehtiin sekä RE:n Englannin että Intian tutkimuskeskusten kanssa.
Oli selvää, että RE:n motorisoidun polkupyörän tekniikka, mekaniikka ja ergonomia oli aivan jotain muuta kuin tämän päivän moottoripyörissä. Yhden ja 3/4 hevosvoiman moottori oli sijoitettu etuyläputkeen ohjaustangon tasalle käytännössä etupyörän yläpuolelle. Veto takapyörään tapahtui nahkaisen hihnan välityksellä.
Gobiet toivoi, että takapyöräveto vähentäisi liukastelutaipumusta, joka usein yhdistettiin etupyörävetoisiin Wernerin moottoripolkupyöriin. Moottorin voitelusta vastasi kuljettaja ruiskauttamalla kampikammioon pumpun avulla öljyä noin joka 15-20 kilometrin välein.
Moottorissa oli automaattisesti toimiva imuventtiili ja mekaanisesti ohjattu pakoventtiili. Imuventtiiliä piti kiinni heikko jousi, ja venttiilin avasi tyhjiö. Kun mäntä matkasi alaspäin sylinterissä, imuventtiili imeytyi auki ja päästi polttoaineen ja ilman seoksen sisään sylinteriin.
Etupyörässä oli vannejarru, jota käytettiin vasemmasta kahvasta. Takajarru toimi polkemalla taaksepäin. Satula oli nahkainen Lycette La Grande. Vannekoko oli 26 tuumaa.
Pyörä maksoi aikanaan 50 puntaa, mikä vastaa tämän päivän rahassa noin 4745 euroa.
Yksi replikan upeimmista yksityiskohdista on yhdestä messinkilevystä perinteisin käsityömenetelmin työstetty polttoainetankki.
Pyörä oli näytillä Yhdysvalloissa AMA:n tilaisuudessa heinäkuussa Ohiossa.
Lähteet: Royal Enfield, Motorsportsnewswire.