Road Racing: Kirsi Kainulainen vaihtoi tiimiä, ajaa tulevan kauden Yamahalla HRT Racingin tiimissä

 Pohdit viime syksynä kilpauran lopettamista. Mikä sai jatkamaan?

– Kyllähän lopettaminen on enemmän ja enemmän ajatuksissa, mutta sen ajatuksen työstäminen on vielä kesken. Vielä ei ole tullut sataprosenttisen varmaa ajatusta siitä, että ajoura olisi tässä ja niin vaakakuppi kallistui siihen, että haluan ajaa. En uskalla olla ajamatta, kun ei ole mitään konkreettista tilalle. Mitä tekisin lopettamisen jälkeen? Varmaan suurin syy jatkamiseen on kuitenkin motivaatio.

– Viime syksynä SM-sarjan päätyttyä kävimme vielä ajamassa kauden päätöskisan Virossa ja vaikka Pärnun reissu päättyikin kaatumiseen, niin kokonaisuudessaan se oli onnistunut viikonloppu. Radalle mennessäni tiesin tasan tarkkaan, mitä aion tehdä. Ratavarikolle tullessani tiesin, mitä virheitä edellisellä kierroksella olin tehnyt, miltä pyörä tuntui. Lähtiessäni seuraavalle nopealle kierrokselle tiesin, että nyt se paalupaikkaan vaadittava aika tulee.

– Itse kisoissa sattui amatöörimoka, meni vääränlainen rengas siihen kylmään keliin alle ja kun renkaassa ei ollut pitoa, niin yritin vain "hanskalla" paikata pito-ongelmaa, ja ajaa sillä luistelevalla renkaalla. Vaikka kisa päättyikin kaatumiseen, niin heti tuli tunne, että tässäkö tämä mukamas olisi? Nytkö tämä pitäisi lopettaa, kun tämähän on kivaa. Sinä viikonloppuna tajusin, että tämä on ollut minulle koko elämä ja näitä fiiliksiä en ole saanut mistään muualta. Kun sai ilon kautta tehdä niin muistin, miksi olen tätä tehnyt kaikki nämä vuodet.

– Se on varmaan yksi syy – tunne, että jos nyt lopetan, niin jotakin jää kesken. Vasta nyt vuosien kokemus alkaa palkita itseään. Huomaa, että pystyy tekemään asioita ajatuksen kanssa ja onnistuu siinä, mitä on ajatellut tekevänsä. Niissä hetkissä huomaa, että vielä kehityn. Tiedän, ettei tämän ikäisenä ja tällä kokemuksella kehittyminen ei voi enää olla mitään hirveitä harppauksia, mutta edelleen kierrosajat paranevat, vaikka ei paljoa, mutta kuitenkin. Tuntuisi pahalta jättää nyt kesken, minulla on vielä annettavaa.

– Ja se on edelleenkin se rakkaus lajiin. Luopumisen tuska on liian iso pala purtavaksi, että pystyisin sen päätöksen tekemään noin vaan. Olen kypsytellyt sitä monta vuotta ja katsellut asioita eri vinkkeleistä, mitä ja miten ja mitä uran jälkeen. Kun en niihin ole saanut vastausta, niin en ole uskaltanut lopettaa. Tiedän, vaikka en osaa sitä vielä sanoa, minä päivänä lopetan ajamisen. Sitten, kun tunnen itseni kehäraakiksi ja kierrosajat vaan tippuu tippumistaan, ja jokainen ajaa kahdeksikkoa ympärilläni, niin kyllä minä siinä kohtaa ymmärrän jättäytyä pois ja antaa sen tilan nuoremmille ihan suosiolla.

– Kun päätin lähteä kauteen, niin tiedän mitä se tarkoittaa. Siihen sitoutuu sataprosenttisesti ja teen sitä tavoitteellisesti.

Tulevalla kaudella ajat uudessa tiimissä. Miksi?

– Vanhassa tiimissä ei ollut mitään vikaa, mutta tiimin pyörä, jolla viime kauden ajoin, ei ollut enää käytettävissä. Tiimillä oli muita suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ensi kautta ajatellen oli luonnollista siirtyä seuraavaan suunnitelmaan. En halunnut lähteä täysin omin nokkineni kisakauteen. Eli niin, että laittaisin oman pyörän ja olisi pelkästään oma tiimi. Siihen ei minusta enää ole, se käy liian raskaaksi. Haluan keskittyä pelkästään ajamiseen. Silloin sitä pystyy tekemään ilon kautta, eikä tarvitse hampaat irvessä nääntyä tekemisen paljouteen.

Miten tämä tiimi valikoitui?

– Juha Helenius on pitkän linjan tiimin pyörittäjä, hänellä on ollut aiemminkin kuskeja ja pyöriä Super Bike -luokassa. Syksyllä oli Juhan kanssa puhetta, että hänellä voisi olla ensi kaudella kuussatanenkin käytettävissä. Juteltiin asiasta ja siitä se ajatus lähti. Eli tiimin vaihtoon tai valintaan ei ollut mitään erityistä syytä.

– Hyvä tiimi on avainasemassa menestykseen. Yksinhän tätä hommaa ei tehdä millään tavalla, edes huonosti. Vaikka ympärillä on valtavan paljon ihmisiä ja tukijoukkoja, niin se ydinporukka kenen kanssa touhutaan, on avainroolissa, että hommat toimii. Olen sivusta on seurannut Juhan ja sen tiimin toimintaa, se on ammattitaitoista ja hyvää tekemistä. Ihan niinkuin Petrilläkin (Paavilainen) oli. Kiinnitän huomiota siihen, että hommat tehdään hyvin ja kokonaisuus on ulkoapäinkin siisti. Muutenkin olen seurannut kyseisen tiimin edesottamuksia, menestystä on tullut.

– Odotan todella innolla tulevia kisoja. Kun olen jutellut uuden tiimin jäsenten kanssa, niin on ollut positiiviset fiilikset siitä, että varmasti saadaan yhdessä hyviä juttuja aikaiseksi. Jokainen on todella motivoitunut auttamaan minua parhaalla mahdollisella tavalla. Olen siitä hyvin kiitollinen ja otettu. Hienoa, että Caijo (Carl-Johan Källman) jatkaa vanhasta tiimistä tuttuna kaverina. Hänen kanssaan on hommat synkanneet todella hyvin. Caijon lisäksi toinen henkilökohtainen mekaanikkoni on Joel Vinnikainen. Tiimipäällikkö Juha Helenius vastaa, tiimin muiden työtehtäviensä lisäksi tiedonkeruu- ja datapuolesta. Koen olevani aika etuoikeutettu tässä urheilulajissa; kaikki ihmiset ympärilläni tekevät valtavasti työtä edesauttaakseen siinä, että minä pääsen ajamaan. Valtavan iso kiitos kaikille tukijoilleni, tiimilleni ja yhteistyökumppaneilleni.

Mistä löytyi pyörä tulevalle kaudelle?

– Metsästimme ja puntaroimme eri vaihtoehtoja. Markkinoilta on todella huonosti saatavana uusirunkoisia Yamahan pyöriä. Toki uusia pyöriä tehdään, mutta millä aikataululla sen olisi saanut Suomeen ja kisakäyttöön? Aika alkoi jo loppumaan kesken. Kun sopivia pyöriä ei ollut kaupan, piti tehdä päätöksiä rakentaako täysin uusi pyörä, tehdäänkö vanhasta vai mitä. Lopulta sopiva pyörä löytyi Kallio Racingin tiimiltä.

Tulevan kauden tavoitteet

– Edelleenkin sitä SM-mitalia itselleni kovasti tavoittelen. Yhtään vähempään en ole tyytyväinen. Kaksi edellistä kautta on mennyt niin hyvin. Jos ei mitään radikaalia nyt satu, eikä oma taso ole tippunut alaspäin, niin SM-mitali on ihan realistinenkin saavuttaa. Mutta sinne on vielä monta mutkaa jäljellä, pitää kokonaisuutena onnistua hyvin, jokaisella osa-alueella. Oman tekemisen pitää onnistua ja kun tiimin kanssa työskennellään hyvin yhteen, niin saadaan mahdollisimman hyvä lopputulos.

Juha Helenius, mistä tuli päätös, ottaa Kirsi Kainulainen teidän tiimiin?

– Meillä on kaksi Super Bikea ja kun nyt saatiin tuo kuussatanen, niin haluttiin sille perusvarma kuski, jossa on kehitettävää potentiaalia. Tässä on kaikki palaset kohdallaan, saadaan vietyä pyörää, tiimiä ja samalla Kirsiä eteenpäin. Ei tarvitse nollista lähteä.

Mitä Kirsi tuo teidän tiimiin?

– Kirsi tuo meille varmuutta. Hän on varma ajaja, pätevä kuski. Siinä on kehitettävää, mutta katsotaan, että saadaan vietyä hänen ajoaan eteenpäin.

Mitä sinun nähdäksesi hänen ajamisessaan on kehitettävää?

– Vauhtia tarvii saada jostain lisää. Tavoitteenamme on, että Kirsi tekee henkilökohtaiset rataennätyksensä, eli petraa jokaisessa kilpailussa, edellyttäen että on kuivaa. Sitä kautta tulee sitä vauhtikehitystä.

Kuinka kauan olet ollut tiimipäällikkönä?

– Tiimipäällikkö, en tunnista itseäni miksikään tiimipäälliköksi. Olen tämmöinen jokapaikan höylä. Vuodesta 2019 asti on ajettu omilla pyörillä. Sitä ennen on kyllä pyöritty näissä touhuissa paljon mukana.

Mikä sai tähän lajin pariin?

– Kymmenen vuotta sitten olin töissä Kallion Vesalla. Vuonna 2012 Vesa kasvatti omaa tiimiään, jolloin mukaan tulivat Marko Aarnio kuussatasiin sekä Joel Vinnikainen ja Jasmin Sarjos. Lähdimme kiertämään SM-kilpailuja ja kehittämään toimintaamme. Kiersimme Super Stock -luokat ja EM:ät. Sitten siirryimme MM-sarjaan Nikin (Tuuli) kanssa. Olin Nikin mekaanikkona vuodesta 2014 aina vuoteen 2017 asti, kunnes 2016 syntyi "pikku-jätkä", Eetu. Sovin Vesan kanssa, että teen vielä seuraavan vuoden. Ajattelin, että on joskus hyvä olla kotonakin. Mutta minkäs tälle voi. Pikkuhiljaa tämä lähti jälleen eteenpäin. Eetu on kietänyt kaksivuotiaasta asti kaikki kisat, missä ollaan oltu mukana. Koko varikko tuntee Eetun. Hän on meidän maskotti.

Carl-Johan (Caijo) Källman on toiminut kaksi edellistä kautta Kirsi Kainulaisen henkilökohtaisena mekaanikkona. Mitä kaikkea kuuluu mekaanikon työhön?

– Kisojen tai treenipäivien välissä pyörä on jo käyty läpi ja huollettu, että kaikki on kuten pitää. Kisaviikonloppua kaikki vehkeet: pyörä, työkalut, varaosat viedään kisapaikalle. Joka kerta kun kuski tulee pois radalta, niin pyörä menee pukeille. Katsotaan, että jarrut on ok, kone toimii, otetaan data irti, käydään läpi mitä se on kerännyt ajon aikana, onko siellä jotain mistä huomataan, että jotain voidaan/pitää muuttaa. Keskustelua kuskin kanssa, miltä se tai tuo tuntui? Onko hänellä jotakin ajatuksia? Jos on, niin katsotaan, mitä me voidaan tehdä. Kuski takaisin radalle ja uudestaan sama juttu joka kerta. Illalla tulee isompi huoltotoimenpide. Välttämättä ei vaihdeta mitään, jos ei ole tarvetta, mutta kaikki otetaan auki, tarkistetaan jarrut, vanteet, renkaat, katteet pois, katsotaan ettei tullut roskaa väärään paikkaa tai mitään vuotoja, että kaikki systeemit on ok. Se on ihan täysi työ.

Kuinka suuren kaatumisen jälkeen voidaan varikolla rakentaa pyörä takaisin ajokuntoon?

– Jos tulee iso kaato ja kuski on kunnossa, että pystyy ajamaan seuraavana päivänä, niin pyörä rakennetaan takaisin kuntoon. Kisapyörään pystyy vaihtamaan kaiken ja kaikki ne osat, mitkä yleensä menee rikki ison kaatumisen jälkeen, on aina mukana. Kilpapyörät on rakennettu niin, että niistä on karsittu pois kaikki turhat jutut ja ne pystyy nopeasti purkamaan ja laittamaan takaisin kasaan. Esimerkiksi tässä Kirsin pyörässä ei mene montakaan minuuttia, kun sen saa purettua niin, ettei näy muuta kuin runko, moottori ja sarvet. Pyöriä on parsittu kasaan aika pahasta, sellaisista, että jos olisi ollut kysymyksessä tavallinen maantiepyörä, niin vakuutusyhtiö olisi lunastanut sen saman tien. Mutta näissäkin tapauksissa pyörä on vielä illalla nipussa.

Olet Kirsin henkilökohtainen mekaanikko ja tiimissä on muitakin mekaanikkoja. Mikä on näiden ero?

– Mekaanikkona teen tekniset asiat, se on työpaikka. Työpaikan ulkopuolella on sosiaalinen elämä. Jos työpaikalla synkkaa ja kaikki menee, kuten tiimi haluaa. Mutta se sosiaalinen puoli. Meillä kaikilla on kaikenlaisia ajatuksia, hyviä juttuja, mahdollisia murheita, niin on hyvä olla joku henkilö, jonka kanssa synkkaa. Voit vaihtaa ajatuksia, tyhjentää päätä, kertoa hyviä juttuja tai purkaa murheita. Se on toiminut todella hyvin. Voimme jutella ihan mistä vaan, molemmin puolin. Jeesataan toisiamme ja nostetaan mieltä. Siitä tulee se henkilökohtainen mekaanikko. Olen siellä työpaikalla, mutta tukena myös työn ulkopuolella. Siinä kai se ero on.

Mikä sai lähtemään Kirsin mekaanikoksi?

– Pari vuotta sitten Kirsi soitti ennen ensimmäistä kisaansa, voisinko tulla jeesaamaan yhteen päivään, kun hänen oma mekaanikkonsa ei päässyt tulemaan. Olen kuitenkin paikalla kaikissa kisoissa, kun teen ajajatutkintoja uusille kuljettajille, ja muutenkin SRRA:n puheenjohtajana on hyvä näkyä monessa paikassa. Suostuin hänen pyyntöönsä, ja meillä synkkasi heti. Sitten hän kysyi, että tulisinko jeesaamaan huomennakin. Ja kun oli mahdollisuus auttaa, niin meni seuraava päivä ja vielä seuraava päivä ja vielä viimeinenkin päivä. Sillä reitillä nyt ollaan. Meistä on tullut todella hyvä tiimi. Pystymme tasapainottamaan toinen toisiamme. Ja kun nyt olemme Heleniuksen porukassa niin tiedämme, että taustalla on kaikki mitä tarvitaan, kuten oli edelliselläkin kaudella. Taustalla pitää olla se tietty tuki ja sitä meillä nyt varmasti on. Tästä kaudesta tulee mahtava.

Kirsi Kainulainen ja muutkin tiimin kuskit ovat tavattavissa MP23-messuilla SRRA:n osastolla 7P111.

HRT Racing -tiimin kuulumisia voi seurata heidän FB-sivuiltaan: https://www.facebook.com/profile.php?id=100089273584751

Edit 4.2.2023 klo 18.21 lisätty viimeiseen kuvatekstiin Joel Vinnikaisen nimi.

Aiheesta aikaisemmin:

Ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulainen tyytyväinen päättyneeseen kauteen: Mitaleita ei kuulu jakaa semmoiselle, kuka ei sitä ansaitse

Ratamoottoripyörilijä Kirsi Kainulaisen paluu rr-radoille vakavan loukkaantumisen jälkeen

Ratamoottoripyörilijä Kirsi Kainulainen kuntoutti itsensä ennätysajassa: "Haastavinta on ollut olla itselleen armollinen"